Psykopatologia.munfoorumi.com

Ongelmani johtuvat pitkälti hauraudestani ja
liiallisesta pehmeydestä. Minulta puuttuu kovuus
joka on osa itsesäilytysviettiä. Oletteko samaa mieltä,
että pitää olla vähän psyko, että jaksaa.

Ongelmasi johtuvat siitä, ettet ole miettinyt/tiedostanut mikä sinut on tehnyt hauraaksi ja pehmeäksi. Sen jälkeen olet kovempi, koska et joudu enää ongelmiin mitä haurautesi ja pehmeytesi on aiheuttanut. Suosittelen psykoterapiaa ja itsenäistä työskentelyä siinä ohessa. Käytkö jo psykotearapiassa?

Minulla tiedostaminen ei auttanut siihen alueeseen, joka on hauras.

Valkosiipi kirjoitti:Minulla tiedostaminen ei auttanut siihen alueeseen, joka on hauras.

Et ole tiedostanut sitten vielä haurauden alulle panijaa, vaikka luulet jo tietäväsi kaiken syystä.

Voipi olla...

Hauras ja tiedostamaton omista ongelmistaa, eivätkö ne ole vain ilmaisuja siitä mitä itse pakenee? Pakenee todellisuutta ja sitä ettei ole täydellinen. Kuka meistä edes on? Jos tuntee itsensäriittämättömäksi pitää etsiä apua. Kenenkään ei tarvitse olla yksin ongelmineen, apua löytyy jos vain uskaltaa sitä etsiä tv. nimim " tietoa on" omakohtaisesti

Mitä enemmän kestää, niin sitä kovemmaksi tulee. Niin kauan on hauras kunnes kestää enemmän ja enemmän itsessä tiedostamattomina olevia ikäviä asioita. Eli hauraus johtuu osittain siitä, että kestokyky on alhainen.

Miten tuo hauraus ja pehmeys ilmenee?

Persoonan (tulikohan oikea termi...) haurautta voi olla ihmisessä laajalti tai sitä voi olla vain vähän, pienellä alueella.

Itselläni haurasta on sekä ex-terapeutin että ex-psykiatrin mukaan vain tikarin piston verran "yhdessä nurkassa".
Ongelma on, että jos hauras "nurkka" sopivasta kohdasta pettää, taloni saattaa romahtaa.

Vastaan Jillin kysymykseen, että kyllä se niin on, että minun ainakin pitää olla vähän "psyko" joskus,
että saan suojeltua heikkoa kohtaani. Aina ei onnistu.

En ole psykoterapiassa. Minulla on kiltin tytön syndrooma.
En osaa sanoa ei, tai koen hirveää syyllisyyttä kaikesta, varsinkin,
jos sanon ei.

Tunnistin itseni tuosta Rane, sinun laittamasta Jämäkkyys- keskustelun avauksesta.
Se on yksi tekijä, mikä minulta puuttuu, en puolusta itseäni, en koe olevani sen väärti.
Minusta tuntuu, että minun täytyy koko ajan ansaita olemassaoloni olemalla kaikille
hyvin myöntyväinen ja kiltti. Tämä kaava, jos siihen tulee halkeama, koen että olen paha ihminen.
Tarkoitan, jos vastustelen tai puolustan itseäni tai rajojani.

Ref. otsikko:

Seal: Crazy

https://www.youtube.com/watch?v=4Fc67yQsPqQ 4:29

Seal kirjoitti:But we're never gonna survive unless
We get a little crazy
No we're never gonna survive unless
We are a little
Cray cray crazy

Jill kirjoitti:--Minulla on kiltin tytön syndrooma.
En osaa sanoa ei, tai koen hirveää syyllisyyttä kaikesta, varsinkin,
jos sanon ei.

--en puolusta itseäni, en koe olevani sen väärti.
Minusta tuntuu, että minun täytyy koko ajan ansaita olemassaoloni olemalla kaikille
hyvin myöntyväinen ja kiltti. Tämä kaava, jos siihen tulee halkeama, koen että olen paha ihminen.
Tarkoitan, jos vastustelen tai puolustan itseäni tai rajojani.

Se, että ei osaa sanoa ei tai ei uskalla puolustaa itseään johtuu mitä todennäköisimmin siitä, että yrität välttää seuraamuksia esim. olet lapsena saanut selkään tai tukkapöllyn ja alitajuisesti edelleen pelkäät saman toistuvan. Selkäänanto tai muu ruumiillinen pahoinpitely on sen verran traumatisoivaa pahimmillaan, koska sen edessä on puolustuskyvytön ja rangaistus on häpeällinen. Et saa väittää vastaan ja sinun tulee sen sijaan olla hiljaa ja hyväksyä kaikki. Itselläni on juuri terapian käsittelyn aiheena tämä aihe, joten puhun myös omasta kokemuksesta. Minulla on ollut sama juttu etten ole uskaltanut sanoa ei tai puolustaa itseäni. Jos olen sanonut ei tai puolustanut itseäni olen saanut vitsasta, jonka lisäksi minua on samalla pahoinpidelty henkisesti --> syntyy käyttäytymismalli, joka toistuu erilaisissa tilanteissa samanlaisena, eikä kehää välttämättä edes itse näe ellei ala miettimään sitä, miten se toimii omalla kohdallaan. Välttämiskäyttäytymisestä (siitä ettei sano ei tai puolusta itseään ja välttelee ettei saisi selkäsaunaa) piti siis alunperin olla hyötyä, kun sillä alkoi välttää selkäsaunat, mutta myöhemmin, kun todellista selkäsaunan uhkaa ei enää ole niin siitä on haittaa. Jos en olisi kasvettuani yrittänyt alitujuisesti välttää selkäsaunaa, niin en olisi saanut henkisesti selkään, sillä kun aloin välttelemään selkäsaunaa sain henkisesti selkään, koska en uskaltanut sanoa ei tai puolustaa itseäni. Jos sanon ei ja puolustan itseäni, niin en nykypäivänä enää saa henkisesti selkääni. Todennäköisesti sinäkin yrität välttää niitä kaikkia asioita, joista on seurannut selkäsauna tai vaikka vain sanallinen sota. Kannattaa miettiä johtuuko jokin omituinen käyttäytymisesi juuri siitä, että yrität välttää pahoinpitelyä. Voit pikku hiljaa alkaa luottaa ettei sinua pahoinpidellä enää, vaikka sanoisit ei ja puolustaisit itseäsi.

Pinja, sen tiedän, ettei vanhempani pahoinpidelleet minua lapsena, jos ei oteta
lukuun sitä, että sain pariin otteeseen tukkapöllyä ja vitsaa.
Ehkä pikemminkin meiltä lapsilta odotettiin myöntymistä vähän kaikkeen ja ei- sanaa ei oikein suvaittu.
Olin se ruma ankanpoikanen, joka taapersi muiden perässä ja joutui pulaan.
Myöhemmin muutuin rumasta ankanpoikasesta mustaksi lampaaksi, joka tuotti vain harmia ja päänvaivaa tempauksillaan. Mistään ei kiitetty, koskaan ei puhuttu mm. siitä, kuinka tärkeä ja arvokas toinen ihminen on perheenjäsenenä. Omin voimin sai kantaa murrosiän angstit ja outoudet. Sain olla yksin, eikä sitä pidetty minään. En viihtynyt koulussa, koska pelkäsin kaikkia jo silloin. Vahvemmat ja sosiaalisemmat siskoni menivät omia menojaan, enkä oikein niiden kanssa saanut jutella, kuinka huonosti voin sisäisesti. Halusin vain että ihmiset pitäisivät minusta, eivätkä kiusaisi, mutta taisin olla aika omituinen peikko.


Minulla oli hyvät vanhemmat, mutta he eivät osanneet käsitellä hyvin sulkeutunutta nuorta naista,
joka murrosiässä yhä enemmän jäi yksin ja eristäytyi.

Jill kirjoitti:Pinja, sen tiedän, ettei vanhempani pahoinpidelleet minua lapsena, jos ei oteta
lukuun sitä, että sain pariin otteeseen tukkapöllyä ja vitsaa.
Ehkä pikemminkin meiltä lapsilta odotettiin myöntymistä vähän kaikkeen ja ei- sanaa ei oikein suvaittu.
Olin se ruma ankanpoikanen, joka taapersi muiden perässä ja joutui pulaan.
Myöhemmin muutuin rumasta ankanpoikasesta mustaksi lampaaksi, joka tuotti vain harmia ja päänvaivaa tempauksillaan. Mistään ei kiitetty, koskaan ei puhuttu mm. siitä, kuinka tärkeä ja arvokas toinen ihminen on perheenjäsenenä. Omin voimin sai kantaa murrosiän angstit ja outoudet. Sain olla yksin, eikä sitä pidetty minään. En viihtynyt koulussa, koska pelkäsin kaikkia jo silloin. Vahvemmat ja sosiaalisemmat siskoni menivät omia menojaan, enkä oikein niiden kanssa saanut jutella, kuinka huonosti voin sisäisesti. Halusin vain että ihmiset pitäisivät minusta, eivätkä kiusaisi, mutta taisin olla aika omituinen peikko.


Minulla oli hyvät vanhemmat, mutta he eivät osanneet käsitellä hyvin sulkeutunutta nuorta naista,
joka murrosiässä yhä enemmän jäi yksin ja eristäytyi.

Ihminen toimii niin kuin hyväksy on oppinut: Kerrot, että sinulta odotettiin myöntymistä ja ei sanaa ei suvaittu. Kasvatuksen saattelemana odotat itseltäsi myöntymistä vähän kaikkeen ja et suvaitse itsesi käyttää ei-sanaa. Ilmeistä on se, että olet saanut pärjätä hyvin yksin, mutta olisit ollut tuen tarpeessa -enemmän tukea. Olisit tarvinnut vahvistusta tuohon (mutta kävi päinvastoin), että kaikkeen ei tarvitse myöntyä ja että ei voi sanoa, jos ei jotakin halua. Nyt haasteesi on vahvistaa itseäsi ja antaa kaikki tuki itsellesi siihen, että suvaitset puolustautumisen, mutta sinun ei kuitenkaan ole pakko tehdä niin, jos haluat jatkaa vanhaa linjaa ja näet sen itsellesi sopivammaksi ja et koe siitä haittaa. Muutos lähtee tarpeesta, jos sinulla ei ole tarvetta ei ole myöskään motivaatiota todennäköisesti muuttua. Tärkeintä on ja päämäränä on, että tunnet itsesi tärkeäksi ja arvokkaaksi: tässä tapauksessa tunnet itsesi tärkeäksi ja arvokkaaksi, kun et puolustaudu tai sitten tunnet itsesi tärkeäksi ja arvokkaaksi kun alat puolustaa itseäsi. Kannatta nyt miettiä tätä tilannetta sen kannalta kummassa tilanteessa koet itsesi tärkeämmäksi ja arvokkaammaksi ja toteuttaa sitten sitä käyttäytymismallia ja sehän on myös tilannekohtaista kumpaa kannattaa missäkin tilanteessa käyttää.