Psykopatologia.munfoorumi.com

Tänään menin kirjastoon kahville. Istuin paikkaan, jossa ei tarvinnut
katsella muita. Kasvot olivat ikkunaan päin.
Viereen viistosti vasemalle pöydän ääreen istui tyttö,
joka hajamielisesti mutusteli isoa leivosta.
Ajattelin, että olen taas muuttamassa muotoani, minusta oli
tulossa PMS-hirviö. Näin sivusilmälläni (siis ei minun ohimossani kasva silmää, vaan
silmäni ääreisnäön turvin, saatoin kytätä tyttöä ja minua suunnattomasti
raivostutti, hänen tapansa tuijottaa minua.)

Suutuin ja meinasin jopa ponnahtaa pystyyn ja siirtyä
istumaan muualle. Vasta kun tyttö lähti, rauhotuin.
Minulla oli koko ajan tunne, että kahvion työntekijät seurasivat minua,
sekin raivostutti minua.

Itseasiassa kaikkien ihmisten kasvoissa oli jotain pahasti vinossa.
Minusta suorastaan tuntui, kuin he olisivat ärsyttäneet minua tahallaan.
Ärsyttämällä tarkoitan tuijottelua ja halveksivaa hymyilyä.

Kaikki tämä on tietenkin suurimmaksi osaksi mielikuvitustani.
Mutta sitä kysyy itseltään, kuinka niin voimakas tunne (tunne tarkkailun kohteena
olemisena) voi valehdella.

Johtuisiko kaikki vain siitä, että tänään katselin muita vihaisin silmin
ja huonolla itsetunnolla varustettuna.


Katsovatko muut teitä kieroon, onko teillä päiviä
jolloin ihmiset erityisen voimkkaasti katsoisivat teitä
kieroon?

Nyt minua naurattaa.

Olisikohan tuo jonkin asteista psykoottista ajattelua.

Johtuisiko kaikki vain siitä, että tänään katselin muita vihaisin silmin
ja huonolla itsetunnolla varustettuna.

87,3 %.

Joo, omasta olosta heijastuu ulospäin paljon enemmän kuin arvaakaan. Esim. jos menee baariin ja on yksinäinen olo ei kukaan suostu juttelemaan. Jos taas on ollut kiva ilta ystävän kanssa ja oikein hyvä fiilis niin kaverin lähdettyä baarissa ja kotimatkalla useatkin ihmiset saattavat alkaa jutustella. Kutsun tuota itse heijastusvaikutukseksi - ihmiseen "jää" jotain energiaa edellisistä tilanteista.

Kyllä minustakin ihmiset "vaistoavat" toistensa tunnetilan jopa silloinkin, kun tunnetila ei näy mitenkään selvästi ulospäin. Varmaan havaitaan tiedostamatta toistemme mikroeleet, feromonit yms hyvin hienovaraiset tilat toisissamme.

"oman elämänsä kampasimpukka"

Trissen allekirjoitus on muuten mainio!

varastettu trisse kirjoitti:Joo, omasta olosta heijastuu ulospäin paljon enemmän kuin arvaakaan. Esim. jos menee baariin ja on yksinäinen olo ei kukaan suostu juttelemaan. Jos taas on ollut kiva ilta ystävän kanssa ja oikein hyvä fiilis niin kaverin lähdettyä baarissa ja kotimatkalla useatkin ihmiset saattavat alkaa jutustella. Kutsun tuota itse heijastusvaikutukseksi - ihmiseen "jää" jotain energiaa edellisistä tilanteista.

Minäkin olen ollut huomaavinani vastaavaa, mutta esim. PP muistaakseni pitää tällaisia energiaselityksiä humpuukina.

Tässä on kuitenkin kyse vähän eri asiasta, kuin mistä aiheen aloittaja kirjoittaa.

On hyvin mielenkiintoista, kuinka monet seikat ovat vaikuttamassa ihmisten kanssakäymisessää ja suhtautumisessa muihin.

Kahvi kirjoitti:Kyllä minustakin ihmiset "vaistoavat" toistensa tunnetilan jopa silloinkin, kun tunnetila ei näy mitenkään selvästi ulospäin. Varmaan havaitaan tiedostamatta toistemme mikroeleet, feromonit yms hyvin hienovaraiset tilat toisissamme.

Miä ole havainnut, että toisinaan minusta "havaitaan" sellaista, jota ei ole olemassa. Olisiko silloin kyse havainnoijan omasta tunnetilasta tai sellaisesta tunnetilasta, joka yleisemmin on totuttu johonkin tiettyyn tilanteeseen liiittämään? Kiusallista se on silloin, jos havainnoijan (oman) kokemuksen oletetaan olevan minun tiedostamattomastani kumpuavaa ja jonkinlainen "fakta". Luulen, että "valta-asemallakin" on tässä yhteydessä merkitystä siihen, kenen kokemus uskotaan totena.

Golden flower kirjoitti:

Kahvi kirjoitti:Kyllä minustakin ihmiset "vaistoavat" toistensa tunnetilan jopa silloinkin, kun tunnetila ei näy mitenkään selvästi ulospäin. Varmaan havaitaan tiedostamatta toistemme mikroeleet, feromonit yms hyvin hienovaraiset tilat toisissamme.

Miä ole havainnut, että toisinaan minusta "havaitaan" sellaista, jota ei ole olemassa. Olisiko silloin kyse havainnoijan omasta tunnetilasta tai sellaisesta tunnetilasta, joka yleisemmin on totuttu johonkin tiettyyn tilanteeseen liiittämään? Kiusallista se on silloin, jos havainnoijan (oman) kokemuksen oletetaan olevan minun tiedostamattomastani kumpuavaa ja jonkinlainen "fakta". Luulen, että "valta-asemallakin" on tässä yhteydessä merkitystä siihen, kenen kokemus uskotaan totena.

Joo, tämmöistäkin näkee välillä. Psykologian termein tässä taitaa olla kysymys reflektiosta, eli nähdään toisessa omat tunteet ikäänkuin toinen olisi peili.

Asiaa tietenkin mutkistaa se, että joskus sitä ei ole itse tietoinen omista tunteistaan vaikka ne ovat selvästi muiden havaittavissa. Netistä löytyy paljon ohjeita aggressiivisen asiakkaan kanssa toimimiseksi ja yksi niistä on vastapuoleiden tunteiden sanoittaminen: "tunnut olevan suuttunut tästä asiasta" -> vasta tässä vaiheessa ko henkilö huomaa oman suuttumuksensa -> pystyy muuttamaan käytöstään.

Olisiko tuossa esimerkissäsi enemmän kyse siitä, että ilmaisee, että toisen suuttumus on huomattu ja ollaan tai esitetään myötätuntoisia, jolloin asiakkaan ei tarvitse suuttumustaan tuoda enää esiin? Mistä sen muuten voi nähdä tiedostaako asiakas suuttumuksensa vai ei? Vai millaista asiakassuhdetta tässä tarkoitit?

"Psykologian termein tässä taitaa olla kysymys reflektiosta, eli nähdään toisessa omat tunteet ikäänkuin toinen olisi peili"

Tämä voi olla ihan totta tässä minun tilanteessani siis.
Olin nimittäin pahantuulinen mennessäni kirjastoon
ja minua valmiiksi ärsytti aivan kaikki.
Koin muut jotenkin uhkaavina ja sellaisina, jotka halusivat tahalleen
saada minut raivon partaalle.

Minusta tuntuu, että olin hyvin hyökkäävä ja agressiivinen.
Tarkoitan sisäisesti, koko maailmaa kohtaan.

Golden flower kirjoitti:Olisiko tuossa esimerkissäsi enemmän kyse siitä, että ilmaisee, että toisen suuttumus on huomattu ja ollaan tai esitetään myötätuntoisia, jolloin asiakkaan ei tarvitse suuttumustaan tuoda enää esiin? Mistä sen muuten voi nähdä tiedostaako asiakas suuttumuksensa vai ei? Vai millaista asiakassuhdetta tässä tarkoitit?

Oikeastaan tässä tarkoitetaan minkälaista asiakassuhdetta tai ihmissuhdetta tahansa. Yleensähän nuo aggressiivisen asiakkaan kohtaamisneuvot on suunnattu sote-puolelle (sairaanhoitajat, sossun virkailijat ym), mutta siis toimivat oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Ihminen ei nimittäin välttämättä huomaa omaa suuttumustaan, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Kierrokset kun nousee pikku hiljaa ja henkiön oma tunne on se, että hän tässä aivan asiallisesti asiaansa esittää. Olen ihan itse kokeillut tätä ja sanonut "tunnut olevan suuttuneen oloinen" niin huomaa, kun toisen päässä lyö hetken tyhjää ja hämmästyneenä kysyy, että näinkö on. Ei tietenkään aina toimi, mutta yllättävän usein.

Tärkeintähän tuossa on muotoilla sanomisensa oikein: "tunnut olevan suuttuneen oloinen" (eikä "olet suuttunut"), eli ei lätkäistä tuomiota vaan kerrotaan omista havainnoista - vältetään siis vastakkainasettelua.

En tiedä tarkalleen miksi ihminen itse ei huomaa omaa tunnetilansa muutosta ennenkuin toinen sen sanoo.

Homma, eli tämä puhejudoksi kutsuttu tekniikka siis jatkuu sillä, että annetaan ymmärrystä ("ymmärrän kyllä että olet tuohtunut tästä asiasta"), korostetaan ettei itse olla Jumalan asemassa ("valitettavasti tässä on otettava Suomen Laki huomioon") ja heitetään ratkaisupallo asiakkaalle itselleen ("haluaisitko ehkä kertoa oman näkemyksesi, kuinka tilanteessa voisimme edetä").

Tämä siis noin nopeasti omin sanoin selitettynä tämä puhejudo-juttu.

Kiva, että olet löytänyt toimivan keinon aggressiivisen ihmisen kohtaamiseen. Voikohan tuota judoa jotenkin soveltaa sellaiseen, jos vuorovaikutuksen toinen osapuoli lykkää omia tuntemuksiaan toiselle tai tekee virhetulkintoja? Se voi varmaan olla vaikeampaa, kun siinä toinen osapuoli joutuisi ottamaan vastuuta sellaisesta tutemuksesta, jonka on tiedostamattaa halunnut siirtää toisen harteille tai sitten pitäisi myöntää tulkinneensa väärin. Tietysti riippuu ihmisestä, kuinka aulis on myöntämään virheensä.

Usein minulla on voimakas tunne,
siitä että minusta ajatellaan pahaa.
Alan tulkita kaikkia mahdollisia eleitä
ja sanoja minulle kohdistuviksi pahantahtoisiksi
viittauksiksi.
Tämä on raskasta, sillä näin pidän ihmiset
loitolla itsestäni.

Re: Katsovatko ihmiset teitä kieroon?

Eivät. Mutta minä katson heitä, koska olen taittovikainen. Lapsena taittovikani ei ollut niin paha, että olisi pitänyt leikkauksella korjata, joten se on lievänä jäänyt vaivaamaan. Sen vuoksi en mielellään katso ihmisiä silmiin etenkään, jos olen väsynyt.

reflektio = heijastus = projektio

Kahvi kirjoitti:Netistä löytyy paljon ohjeita aggressiivisen asiakkaan kanssa toimimiseksi ja yksi niistä on vastapuoleiden tunteiden sanoittaminen: "tunnut olevan suuttunut tästä asiasta" -> vasta tässä vaiheessa ko henkilö huomaa oman suuttumuksensa -> pystyy muuttamaan käytöstään.

Sanoittamisen käytössä kannattaa olla tosi varovainen.
Toimiva keino varmaan joidenkin ihmisten kanssa.

Jos minä äkäisenä valitan vaikkapa ravintolassa hitaasta palvelusta
ja tarjoilija tai hovi alkaa lässyttää, että tunnut olevan suuttunut, niin huhu huh.
Minä haluan asiallisen perustelun, miksi palvelu tökkii.
Jos sellaisen saan, suuttumukseni todenäköisesti katoaa.

Alkuperäiseen aiheeseen...
Masentuneena tunnen, että minua katsotaan hyvin kieroon,
vaikka miten hiippailen seinän vieriä pitkin.
Kun en ole erityisen masentunut, unohda välillä hyvät tavat ja ihmiset katsoo ihan oikeasti kieroon.

Minustakin tuo sanoittaminen on vähän sellaista, ettei se varmaan sovi kaikille. Olen kokeillut sitä lasten kanssa joskus, mutta tuntuu, että se on vain varma keino saada suutahtanut lapsi totaalisen raivon valtaan. Vaikuttaisi toimivan paremmin jälkianalyyseissa ja sen tyyppisissa kuin itse tilanteessa , ainakin meillä, vaikka olen kyllä kuullut muunlaisistakin kokemuksista. Itsekin tunnistan suuttumukseni hyvin, enkä koe saavani kenenkään sanoittamisesta asialle mitään lisäarvoa. Hermostun herkemmin, kun verensokeri on alhaalla, olen väsynyt tai aistikuormitus on liiallista, joten pyrin siis ravitsemaan itseäni säännöllisesti, nukkumaan tarpeeksi, mutta viimeksimainittuun on hankalampi vaikuttaa. Pyrin myös visusti hillitsemään itseni sellaissakin tilanteissa, kun olen räjähdyspisteessä liiallisen kuormituksen takia, koska ei olisi millään tavoin rakentavaa sitä kylvää ympäristön muihin ihmisiin. Voisikohan muuten tällainen näyttäytyä muille vihaisuutena?

Jill kirjoitti:"Psykologian termein tässä taitaa olla kysymys reflektiosta, eli nähdään toisessa omat tunteet ikäänkuin toinen olisi peili"

Tämä voi olla ihan totta tässä minun tilanteessani siis.
Olin nimittäin pahantuulinen mennessäni kirjastoon
ja minua valmiiksi ärsytti aivan kaikki.
Koin muut jotenkin uhkaavina ja sellaisina, jotka halusivat tahalleen
saada minut raivon partaalle.

Minusta tuntuu, että olin hyvin hyökkäävä ja agressiivinen.
Tarkoitan sisäisesti, koko maailmaa kohtaan.

Ehkä ensi kerralla auttaa se, että tiedostat uhkaavuuden kumpuavan itsestäsi?

Ihmiset eivät mielestäni katso minua kieroon, joitakin ikäviä tapauksia lukuunottamatta. Jotkut katsovat minua pitkään, jotenkin huvittuneesti. Yleensä minua ei noteerata sen erityisemmin. Saan kulkea rauhassa.

Kahvi kirjoitti:"oman elämänsä kampasimpukka"

Trissen allekirjoitus on muuten mainio!

Niin on.

Mutta ne eivät ole, joissa suuri ajattelija puhuu suur-britanniaa.