Psykopatologia.munfoorumi.com

Silmäni alla on kaksi ryppyä. Hankaan usein väsyneitä silmiäni.
Minulla kriisi. Pelkään dementoituvani pian ja unohtavani
kaiken.

Vuonna 1957 syntyneet täyttävät tänä vuonna 57 vuotta.
Ensi vuonna 1958 syntyneet eivät täytä 58 v., eivätkä v. 1956 syntyneet täyttäneet viime vuonna 56 v.

Jill kirjoitti:Silmäni alla on kaksi ryppyä. Hankaan usein väsyneitä silmiäni.
Minulla kriisi. Pelkään dementoituvani pian ja unohtavani
kaiken.

Pysy vaan tällä foorumilla, täällä ei unohdeta mitään.

Kuinka vanha Jill olet? Vanhako Kyllästynyt on? Joikun iän tiedänkin (ja omani toistaiseksi )

Minä oon 40v. Kukaan ei ole niin vanha.
Tunnen olevani 14v.
Moni asia on jo unohtunut minulta.
Mutta, kun ihminen ei enää muista,
ei hän osaa kaivatakkaan.

Olen jo ajatellut mitenkä sitten., jos
joudun vanhainkotiin, tuleeko minua
kukaan katsomaan. Ei sillä, että minussa
olisi mitään nähtävää. Olen vain ryttyinen,enkä
puhu mitään.

Mä täytän 40 tänä vuonna. Olen vanhentunut jonkin verran viime vuosina.

Minä aina ennen ajattelin ettei ihminen juurikaan elää kuin 40 vuotiaaksi.
Kun äiti ja isä kuolivat niin nuorina.
Tehokkaan terapian ansiosta olen oppinut ajattelemaan, että voin elää 63 vuotiaaksi.
Ja lisäksi sen iänkaikkisen elämän valitettavasti.

Voisiko olla sellainen uskovainen, että uskoisi Jumalaan mutta sopisi ettei halua taivaaseen?

Eräs ystävämme, joka on teologi, selitti, että puheet kuoleman jälkeen taivaaseen siirtymisestä ovat höpöä. Hänen mukaansa, kun kuolemme, siirrymme odottamaan ylösnousemusta. Tuo ns. välivaihe on tyhjyyttä tai ainakaan siitä ei opillisesti juuri mitään kerrota, eivätkä papit yleensä puhu siitä vainajalle siunauspuheessaan, koska omaiset voisivat ahdistua. Välivaihe ainakin esi-isillämme on ehtinyt kestää jo kovin pitkään. Että sikäli voi ajatella, että todennäköisesti saa levätä rauhassa kuolemansa jälkeen todella pitkään, ennen kuin maailmanloppu tulee ja taivaan portille kutsu tulee.

Joiku kirjoitti:Minä aina ennen ajattelin ettei ihminen juurikaan elää kuin 40 vuotiaaksi.
Kun äiti ja isä kuolivat niin nuorina.
Tehokkaan terapian ansiosta olen oppinut ajattelemaan, että voin elää 63 vuotiaaksi.

toinen mummoni täytti äskettäin 92...

Nyt kun olen jo vuosia sitten ylittänyt 40v rajapyykin, niin ei voi kun todeta, että se elämä vasta alkaa nelikymppisenä

Parikymppisenä toivoin olevani jo kolmekymppinen, nyt ikää 31 ja toivoisin olevani 10 vuotta vanhempi. Ehkä nelikymppisenä sitä toivoo jo pääsevänsä pois täältä.

En toivo pääseväni pois. No joskus ehkä.
En vain haluaisi olla näin uupunut.