Psykopatologia.munfoorumi.com

Oletteko huomanneet itsessänne sellaisen piirteen, että olisitte kasvaneet ajansaatossa suorasukaisemmaksi? Itsessäni olen huomannut asian.

Olen.

En ole, synnyin suorasukaisena ja sitä samaa rataa olen kasvanut.

Pikemminkin päinvastoin.

Olin möläyttelijälapsi ja kärsin siitä. Aikuisena olen yrittänyt viisastua ja jättää sanomatta.

Ranelle toivon pukinkontista suorasukaisuutta sanoa omat mielipiteensä ylpeästi ja periksiantamattomasti.

Pyrin harkitsemaan sanani aina vaan useammalta kantilta, joskus se tarkoittaa suorasukaisuuttakin, ainakin jossain mielessä.

En ole ikinä ollut hirveän suorasukainen.
Ajattelen aina liikaa.
Enkä halua loukata.

Eli päinvastoin olen aina ollut hyvin anti-suorasukainen.

Olen kasvanut suorasukaisemmaksi.
Lapsuudessani luultavasti olen ollut 'möläyttelijälapsi', ja minua on kovin ottein koulutettu irti moisesta suorasukaisuudesta. Sillä seurauksella, että opin pitämään 'mölyt mahassani'; lopulta en sanonut mistään mitään, enkä milloinkaan ollut asioista mitään mieltä. Pelkäsin seurauksia.

Viime vuosina olen rohjennut ryhtyä suorasukaisemmaksi, enkä enää pelkää minulle koituvia seurauksia, jos uskallan tuoda ajatukseni ja mielipiteeni julki.

"Olen kasvanut suorasukaisemmaksi.
Lapsuudessani luultavasti olen ollut 'möläyttelijälapsi', ja minua on kovin ottein koulutettu irti moisesta suorasukaisuudesta. Sillä seurauksella, että opin pitämään 'mölyt mahassani'; lopulta en sanonut mistään mitään, enkä milloinkaan ollut asioista mitään mieltä. Pelkäsin seurauksia.

Viime vuosina olen rohjennut ryhtyä suorasukaisemmaksi, enkä enää pelkää minulle koituvia seurauksia, jos uskallan tuoda ajatukseni ja mielipiteeni julki."


Ei ihme että sinua vihataan.

Anteeksi, mirri.

Mä rakastan Mirriä. Mirrin päiväkirjan luku on päiväni kohokohta.

Minä olen aina ollut sellainen töksäyttelijä. Olen loukannut monia.

No miten nyt?

Olen edelleen samanlainen töksäyttelijä. Sen lisäksi loukkaan ihmisiä huomaamattanikin tosi usein. Puhun paljon. Silloin roiskuu, kun rapataan.

Siis siksi olet Rane?

Minusta Rane on minulle hyvä nimi.

Joidenkin ihmisten tyylinä on vihjailla, vihjailla vaan... Sellainenkin on ärsyttävää.

Myönnän, että joskus tuolle linjalle menee. Aina ei voi sanoa varsinkaan suoraan, koska se olisi totuuden torven onneton torädys, joskus ei edes vihjailevasti. On niin monta syytä. Yksi on: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Tuosta on muuten esimerkki onnettomasta, joka töräytti Facebookissa työnantajastaan ja se oli sitten sen lorun (työsuhteen) loppu.