Psykopatologia.munfoorumi.com

Minulla on paha olo asiasta, jossa epäilen että kaverini käyttää minua hyväksi, koska
olen niin kiltti.

Kun sain ajokortin, hän on ollut kärkkymässä josko kuskaisin häntä jonnekin aina.

Halveksien hän joskus puhuu siitä, että olen masentunut ja syön lääkkeitä.
Hän on kuulema niin Kova kimma ettei hänellä ole aikaa masentua.

Miesystävääni hän on minulle hieman haukkunut " isoksi" siis pahemmin "läskiksi".

Hän ei varsinaisesti hauku, vaan ikäänkuin "humoristisesti" toteaa näitä syviä totuuksia.

Itseään hän muistaa kehua joka välissä, mm. omaa kauneuttaan.

Harrastuksiani hän ei pidä arvossa. Jooga on kuulema "pään tyhjennystä" ja filosofia on
"jumalan olemassaolon kieltämistä". Itse hän on vissiin sitten oikealla tiellä, kun hän on liittymässä
jehovan todistajiin.

Olen hänen mukanaa ollut kokouksissa koska hän halusi että tulisin tueksi ikäänkuin.
Kerran hän oli järjestänyt niin, että kun olin tullut kätevästi mieheni autolla,
voisin ajaa hänet sitten ystvän luokse, ettei ystävän tarvitsisi vaivautua.

Kyllähän varsinkin tuo viimeinen esimerkki hyväksikäytöltä vaikuttaa.

Taidan olla yliherkistynyt havannoimaan hyväksikäytölle haiskahtavia
eleitä, koska ex-mieheni oli mestari hyväksikäytössä ja alistamisessa
ja vähättelyssä.

Minulla on ikävä sellaista asiaa, että minua kunnioitettaisiin.
Vain siksi, että ole ujompi ja hiljaisempi ei tee minusta vähempiarvoisempaa.

Luulen vain että tuo "vähempiarvoisuus" on myös paljon oman pääni sisälle iskostunut
harha, uskomus, eikä kylmä fakta.