Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen miettinyt viime päivinä itsemurha-ajatuksia tai oikeastaan jo viikon ajan, olen myös katsellut Youtubesta R.I.P-muistovideoita. Tekisi mieli hypätä jostakin korkealta. Tuntuu kauhealta, koska tuntuu etten pysty estämään itseäni. Viikko sitten teki mieli hypätä ostoskeskuksen toisen kerroksen aidan yli alas. Istuttiin kaverin kanssa tämän talon kattoparvikkeella, ja minulle tuli pakollisia haluja juosta suoraa päätä laidan yli. Tänään teki mieli hypätä yhdeltä parvekkeelta. Näinä hetkinä tuntuu kuin irtaantuisin itsestäni ja olisin jo juoksemassa laidan yli. En tajua mikä korkeissa paikoissa viehtoo ja sieltä hyppäämisessä. Tunsin itseni pakotetuksi hyppäämään sieltä alas. Pystynkö enää estämään itseäni. Milloin voimani on niin vähissä etten pysty enää estämään sitä. Olen niin surullinen puolestani. En ole koskaan pystynyt myöntämään, että haluan tehdä itsemurhan, pitäisikö se nyt myöntää, näyttääkö tilanne siltä etten itse edes enää tajua, että haluan tehdä itsemurhan?

Älä ainakaan toisesta kerroksesta hyppää; se on kovin matala lento.

No ei se toinen kerros todellakaan ollut mikään matala siellä ostoskeskuksessa, varmaan 7-10 metriä korkealla.

Mirri kirjoitti:Älä ainakaan toisesta kerroksesta hyppää; se on kovin matala lento.

Äitisi varmaan pelastaisi sut, jos hyppäisit sieltä.

Ok, hyvä juttu. Ei sitten ainakaan ihan matalalentoa tai mahalaskua olisi tullut.

Onkohan 7-10 metriä riittävä korkeus hyvän ja toimivan lennon aikaansaamiseksi?

Mitä oon katellut noita R.I.P videoita, en tajua miten ihminen voi kuolla. Sitä ei voi ymmärtää.

untuva kirjoitti:Mitä oon katellut noita R.I.P videoita, en tajua miten ihminen voi kuolla. Sitä ei voi ymmärtää.

Kaikki ihmiset kuolevat ennemmin tai myöhemmin, mutta millä tavoin sinä hyödyt kyseisten videoiden katselusta? Minä en ymmärrä miksi haluat katsella niitä.

Mirri kirjoitti:

untuva kirjoitti:Mitä oon katellut noita R.I.P videoita, en tajua miten ihminen voi kuolla. Sitä ei voi ymmärtää.

Kaikki ihmiset kuolevat ennemmin tai myöhemmin, mutta millä tavoin sinä hyödyt kyseisten videoiden katselusta? Minä en ymmärrä miksi haluat katsella niitä.

En voi vastata tuohon.

No voin minä vastata: Haluan kuolla!

Mirri kirjoitti:Älä ainakaan toisesta kerroksesta hyppää; se on kovin matala lento.

Se, että haluan kuolla ei oikeuta sinua sanomaan minulle, että tapa vaan itsesi. En ole uhrisi. Jos tapan itseni, se on oma päätökseni. En tarvitse siihen saattajia.

Pakko tästä asiasta on puhua. Osallistut tai et.

Minullakin on asioita, joista en halua puhua.

trisse lopetan tästä asiasta puhumisen, koska suutut jos en lopeta.

untuva kirjoitti:No voin minä vastata: Haluan kuolla!

Miksi?

untuva kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Älä ainakaan toisesta kerroksesta hyppää; se on kovin matala lento.

Se, että haluan kuolla ei oikeuta sinua sanomaan minulle, että tapa vaan itsesi. En ole uhrisi. Jos tapan itseni, se on oma päätökseni. En tarvitse siihen saattajia.

En ole kehottanut sinua tappamaan itseäsi; minä vain en tiennyt, että toinen kerroskin voi olla riittävän korkealla, jottei kävisi huonosti. Huonostihan siinä käy, jos on tarkoitus tappaa itsensä, mutta päätyykin vain sairaalaan hoidattamaan katkenneita luita.

Kuten sanoit: jos tapat itsesi, se on oma päätöksesi.

Kai puhut näistä myös terapiassa?

Olen vielä "malariassa"; siksi olen ollut niin passiivinen.

Puhuin tänään tästä ja muutenkin puhun foorumilla tapahtuvista asioista.

Minulle tulee sietämätön olo silloin, kun pelkään äitini kuolevan -menettävän hänet. Lapsuudessani, kun olin 3-4 vuotias olimme automatkalla moottoritien kohdalla, kun isä ja äiti alkoivat riidellä; isä uhkasi tappaa meidät kaikki ajamalla päin kallioleikkausta, seuraavaksi hän keksi käskeä äidin ulos autosta, ja uhkasi ajaa tämän päälle. Pakotti äitini ulos autosta. Kotona en ollut enää varma ajoiko isä äidin päältä vai ei: sitten äiti saapui kotiin ja en ollut enää varma onko se sama äiti kuin oma äitini; samannäköinen ja sama ääni. En kuitenkaan kysynyt äidiltäni asiasta tai kertonut siitä huolestani, että en tiedä onko hän sama äiti. Olin aikalailla varma, että isäni ajoi äidin yli ja äiti kuoli. Osasin kyllä toivoa, että olisi sama henkilö. Koska, oli kaipaus ja ikävä sekä pelko -ne olivat niin kestämättömiä. Itsemurhan tekemällä pääsisin oikean äitini luokse taivaaseen.

Se, ajatus että äitini olisi kuollut oli minulle niin rankka, että ajattelin senkun vaan ajoi hänen päältään: että hyvä vaan, sai ansionsa mukaan. Pääsinpä eroon, en jaksanut niitä riitelyitä enää. Luulin, että riidoista päästiin eroon. Mutta ei.

Rankkoja kokemuksia sinulla. Toivottavasti puhut tänne kertomistasi asioista myös psykoterapiassasi.