Psykopatologia.munfoorumi.com

Et saa sanoa, mitä haluat.

No, et sä sille mitään voi.

Että PP kouluttaa sinua ja sille että et siitä miksikään muutu.

Onko sinulla hyvät välit äitiin ja oletko hänen kanssaan tekemisissä?

Loistavat. Entä isääsi?

trisse kirjoitti:saatanan sadisti kiusaaja!

Sinähän käskit Mirrin mennä vittuun (päiväkirjassaan).

Niin, mutta kun et keskustele.

trisse kirjoitti:kirjoittaisit mulle enemmän

Psykopatologia kirjoitti:Niin, mutta kun et keskustele.

Trisse, jos PP ei kirjoita sinulle riittävästi, kirjoita hänelle enemmän esim. keskustele hänen kirjoittamien viestiensä kanssa (monesti huomiota täytyy hakee, että sitä saa) ja kun hän vastaa viesteihisi niin keskustele hänen kanssaan siitä, mitä hän vastaa. Jos haluaisin PP välttämättä vielä enemmän huomiota minulle olisi siihen lukemattomia mahdollisuuksia varsinkin sitä kautta, että kun hän tekee tänne niin paljon omia aloituksia, että sitä kautta hänen kanssaan pääsisi yhteyteen. Itse koen, että PP on mukavasti vastaillut minunkin kirjoittamiin ja aloittamiin viesteihin. Minulla on siinä jokin raja, kuinka paljon uskallan hakea PP:ialta huomiota. Se esim rajoittaa sitä, että en ole vastaamassa jokaiseen hänen viestiinsä. Myöskään en pyydä häneltä sitä, että hän kirjoittaisi minulle enemmän, minusta se olisi röyhkeää. Mielestäni se menisi sairauden puolelle, jos minun pitäisi olla täällä ainut hänen huomionsa kohde. Ja, että hänen olisi pakko vastata kaikkiin viesteihini täällä. Voisin kokea sen liian tunkeilevana ja pelottavanakin. Enkä halua sitä, että hän ryhtyy minulle terapeutin rooliin; se esim. rajoittaa häntä vastaamasta sellaisiin viesteihini, joihin voivat vastata muut vertaistuellisessa mielessä; PP ei ole kovinkaan paljon tuonut täällä omia ongelmiaan esille, joten hän ei kauheasti osallistu vertaistuelliseen.

Kerran yksi kaverini jätti minut sen takia, että olin liian hiljainen. Hän sanoi, että kun olen niin hiljainen. En halunnut puhua hänelle yhtään enempää kuin mitä olin puhunut. Hän oli itsekin hiljainen, mitä hän ei itse huomannut. Jäin ilman kaveria koulussa. Ei voi pakottaa toista puhumaan, eikä vaatia olemaan puheliaampi. Hiljaa tai hiljainen saa olla, jos ei keksi mitään puhuttavaa tai ei koe tarvetta että pitäisi keksiä puhuttavaa. Minä jouduin keksimään hänen kanssa liki kaiken puhuttavan. Siitäkään huolimatta hänestä ei saanut oikein mitään irti. Olin häneen kuitenkin tyytyväinen, vaikka hän oli hiljainen. Siitä en pitänyt, että hän ei enää ottanut minua seuraansa. Myönnän olleeni hiljainen, mutta mitä siitä. Yksi toinen tyttö, ihmetteli koulukaverilleen, joka oli etäinen kaveri minullekin, että miksi puhut tuon kanssa, kun sillä ei ole mitään mistä puhua, kun sille ei mitään tapahdu. Käskin sen tytön puolustaa minua ja onneksi hän teki sen ja pisti takaisin, että kyllä sillä edes jotakin puhuttavaa kuitenkin on. Nykyään olen puheliaampi, elämässäni ei oikestaan siihen aikaan oikein tapahtunut mitään, että olisi keksinyt kovasti mistä puhua. Nykyään tapahtuu kaikenlaista, mistä saa puhuttavaa. Nykyiset kaverini ovat sellaisia ettei heidän kanssaan tarvitse hävetä hiljaisia hetkiä, en kyllä hävennyt sen koulukaverinkaan kanssa, mutta hän häpesi eikä kestänyt sitten enempää ja jätti. Jos olisin hävennyt niin olisin ehkä puhunut enemmän, mutta hän ei puhunut enempää, vaikka häpesikin. Pitäisikö PP:ian nyt hävetä sitä, että hän ei puhu sinulle trisse enemmän ja puhua sitä kautta enemmän? Minua taas hävettää se, että hänen pitäisi puhua enemmän, jos kerran hänellä ei ole mitään sanottavaa ja hän haluaa olla hiljaa. Hän saa olla hiljaakin.

trisse kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Niin, mutta kun et keskustele.

Vaikea keskustella kun minulle ei kirjoiteta. Yksinkeskustelusta olen tehnyt palstalla suoranaisen taiteenlajin ja hyvänä päivänä untuva tai helmenkalastaja saattaa minulle jotain vastatakin.

Trisse ensin haukut tässä ketjussa PP:iaa sen jälkeen pyydät häntä puhumaan kanssasi. Sanot hänelle ikään kuin häpeä teet väärin, kun et puhu minulle, äläkä ole puhumatta (viestin poisto suoraan)! Ei hänen tarvitse hävetä sitä, että hän ei aina vastaa viesteihisi, mutta jos hän tekee sitä kiusallaan:"saatanan sadisti kiusaaja!" antaa hävettää vaan. Minä en usko siihen, että hän kiusaa sinua.

trisse kirjoitti:Minä kiusaan häntä joskus mutta ei se haittaa häntä.

Näyttää haittaavan, kun poistaa viestejäsi puhumatta sinulle mitään. Eikä häntä hävetä se yhtään.

Helppoa sanoa toiselle mitä vain, kun toinen ei puhu: vastaa siihen. Sinullehan se käy.

trisse kirjoitti:Aivan. Jos hän vastaisi ajautuisimme dialogiin ja ehkä antoisaan konfrontaatioon. Nyt voin sanoa "olet loistoäijä" taikka "haista paska" kun hän ei kumpaankaan vastaa.

Minun mielestäni se, että hän ei vastaa antaa sinulle suuremmat valtuudet vapaaseen sanaan. Minusta on hyvä, että uskaltaa sanoa mitä ajattelee; se on terapeuttista. Minusta hän terapioi sinua tuolla tavalla parhaiten; Voit sanoa vapaasti mitä vain ilman pelkoa vastahyökkäyksestä. Hän on hiljaa, sinä saat puhua kuten terapiassakin potilas puhuu eniten, vaikka koko terapia-ajan halutessaan.

trisse kirjoitti:Minä olen niin hassu potilas ollut että terapeuteissa minua on eniten häirinnyt heidän passiivisuutensa. Voisivat antaa itsestään enemmän.

Kuinka paljon sinulla on kokemusta psykoterapioista 'passiivisine' psykoterapeutteineen?

trisse kirjoitti:Yksi 20 kerran lyhytterapia. Sitten psykodynaamisiä kuivasillejä kaksi kappaletta joista kummankaan kanssa se ei ollut terapiaa mutta toinen kuitenkin laittoi minut 50 min käyntiajasta ulos käytävään 10 minuutin jälkeen jos minulla ei riittänyt juttua tarpeeksi, ärtyi kun en tehnyt graduani loppuun eikä suostunut kirjoittamaan lappua kirjastoa varten että kärsin masennuksesta (hänen mielestään "en tehnyt masentunutta vaikutelmaa"). Toisen suolasillin mielestä tein masentuneen vaikutelman ja hän vaihtoikin diagnoosini keskivaikeaksi masennukseksi samantien.

Jälkimmäinen kuiva-/suolasilli ilmeisesti oli psykiatri, koska hän vaihtoi diagnoosisi.

Eikö siinä kahdenkymmenen kerran lyhytterapiassakaan psykoterapeutti ollut silliä aktiivisempi?