Psykopatologia.munfoorumi.com

Mitä mieltä olette siitä, että pakottaa itsensä sellaiseen mikä ahdistaa itseä esimerkiksi menemään johonkin tilaisuuteen? Voiko sillä tavoin päästä pelostaan eroon, että menee vaikka pakolla? Kun puhutaan siitä, että välttämiskäyttäytyminen aiheuttaa sen, että tilanne ei parannu. Mulla on kavereita, jotka välttelevät tilanteita sen takia, että heitä ahdistaa ja mä en taas tajua sitä, että miksi ne välttelee, kun mä meen vaikka pakolla, vaikka kuinka ahdistaa.

untuva kirjoitti:Mitä mieltä olette siitä, että pakottaa itsensä sellaiseen mikä ahdistaa itseä esimerkiksi menemään johonkin tilaisuuteen? Voiko sillä tavoin päästä pelostaan eroon, että menee vaikka pakolla? Kun puhutaan siitä, että välttämiskäyttäytyminen aiheuttaa sen, että tilanne ei parannu. Mulla on kavereita, jotka välttelevät tilanteita sen takia, että heitä ahdistaa ja mä en taas tajua sitä, että miksi ne välttelee, kun mä meen vaikka pakolla, vaikka kuinka ahdistaa.

Minusta voi pakottaa itsensä menemään ahdistaviinkin tilanteisiin. Puhutaan kait omasta epämukavuusalueesta, josta pakottamisen myötä voi tulla mukavuusalue.

Minun mielestäni on tärkeää, että kuuntelee itseään. Esimerkiksi pelkän jännittämisen takia, en jätä menemättä mihinkään, mutta jotkut tilaisuudet ovat minulle niin kuormittavia, että olen monta päivää väsynyt niiden jälkeen, joten mahdollisuuksien mukaan vältän niitä silloin kun tiedän jo etukäteen, että niistä tulee enmmän haittaa kuin hyötyä. Tiedostatko Untuva, mikä niissä tilaisuuksissa sinua ahdistaa?

Golden flower kirjoitti:Minun mielestäni on tärkeää, että kuuntelee itseään. Esimerkiksi pelkän jännittämisen takia, en jätä menemättä mihinkään, mutta jotkut tilaisuudet ovat minulle niin kuormittavia, että olen monta päivää väsynyt niiden jälkeen, joten mahdollisuuksien mukaan vältän niitä silloin kun tiedän jo etukäteen, että niistä tulee enmmän haittaa kuin hyötyä. Tiedostatko Untuva, mikä niissä tilaisuuksissa sinua ahdistaa?

Nykyään tiedän mikä ahdistusta missäkin tilanteessa aiheuttaa. En tietenkään aina tiedä. Aikaisemmin oli niin, että oli yksi suuri ahdistusmöykky, mikä oli valloillaan koko ajan yhtä kovana. En tiennyt silloin, mistä eri tilanteissa johtuva ahdistukseni johtuu. Oli kyllä kamalaa, kun ei pystynyt hallitsemaan tilannettaan, koska ei tiennyt mikä ahdistaa. Nyt pystyn jonkin verran säätelemään ahdistukseni tasoa.

Golden flower kirjoitti:Minun mielestäni on tärkeää, että kuuntelee itseään. Esimerkiksi pelkän jännittämisen takia, en jätä menemättä mihinkään, mutta jotkut tilaisuudet ovat minulle niin kuormittavia, että olen monta päivää väsynyt niiden jälkeen, joten mahdollisuuksien mukaan vältän niitä silloin kun tiedän jo etukäteen, että niistä tulee enmmän haittaa kuin hyötyä.

Noin minäkin ajattelen omalla kohdallani. Toisaalta pikkuisen pakottamista, mutta toisaalta omien reaktioiden kuuntelua.

Ihminen voi olla niin huonossa kunnossa, liian sairas, jotta pakottaminen toimisi. Se on vähän sama kuin alkaisi somaattisesti sairaana rehkiä liian aikaisin ja aiheuttaisi itselleen vain vahinkoa. Mutta jossakin vaiheessa sairauden hellittäessä otettaan ja toipumisen aikana tarvitaan kuntouttamista, ja siihen kyllä liittyy myös 'pakottaminen'. Noin somaattisellakin puolella.

Nykyisessä depressiojaksossani olin alkuun sitä mieltä, että kyllähän minä nyt sairausloman turvin kykenen edes vähän liikkumaan 'ihmisten ilmoilla'. Kunnes huomasin, että yksi uimahallireissukin ahdisti ja kuormitti aivan liikaa niin, että tarvitsin seuraavan päivän siitä toipumiseen. 'Pakotin' itseni liikkeelle aivan liian sairaana - huonoin seurauksin. Eikä yhtään auttanut, että normaalisti uimahallikäynti olisi ollut minulle ihanan hoitava kokemus; nyt se ei ollut sitä, koska olin liian huonossa kunnossa kestääkseni kaiken sen viriketulvan, joka siellä paiskautui päälle.

Minulla se on lähes aina itseni pakottamista, kun lähden kotoa ihmisten pariin.

Olen monesti kohdannutkin pelkoni, mutta ne täytyy kohdata aina vain uudestaan,
sillä ne aktivoituvat heti kun aamulla avaan silmäni.

Ei sen mitään olen valmis siihen kyllä, enkä "pelkää" pelkoa.