Psykopatologia.munfoorumi.com

Olet nähnyt häntä liian harvoin, luulisin välien olemattomuuden johtuvan siitä.

Ihminen muuttuu.

Jos et viiteen vuoteen pitänyt yhteyttä siskosi ollessa lapsi, hänen äitinsä on voinut selittää hänelle, ettet sinä välitä. Tai jotain sellaista. Tuli mieleeni. Sen ikäinen on hyvin vaikutettavissa, valitettavasti.

On vielä huomattava, että sekin kauneus, mikä naisilla vielä nuoruuden jälkeen on, on katoavaa.

[ Minussa on hieman ennustajan vikaa. ]

Helmenkalastaja kirjoitti:Jos et viiteen vuoteen pitänyt yhteyttä siskosi ollessa lapsi, hänen äitinsä on voinut selittää hänelle, ettet sinä välitä. Tai jotain sellaista. Tuli mieleeni. Sen ikäinen on hyvin vaikutettavissa, valitettavasti.

+Trisse kirjoitti:Niin minäkin pelkään noin. Kun kävin kerran kun hän oli 8v (tuo ex-äitipuoli) M puhui minulle että luuli etten ehkä halua pitää heihin yhteyttä. Siskopuoli sai velipuolen 7-vuotiaana ja tälle oli kova isku se että velipuoli oli ikäänkuin isätön ja M:kin höpötti jotain että luuli etten sen lapsen takia halunnut käydä enää. Oikeasti olin vaan masentunut ja rahaton ja pidin M:n seuraa rasittavana. Hänen äitinsä on varmaan selittänyt jotain että olen hylännyt heidät. En tiedä miten asiaa selittäisin tai pitäisikö...

Paljon mahdollista, että M on kertonut oman näkemyksensä siskopuolellesi "totuutena". Arvailua tuo on kuitenkin... käytännössä lienee ainoa tapa selvittää asia on kysyä asiaa siskopuoleltasi suoraan. Ei nyt tietenkään heti ensimmäisenä, normaaliin kanssakäymiseen kun kuuluu ensin puhua niitä-näitä yms. FB-viestittelyllä voisi olla hyvä aloittaa yhteydenpito.

Voisitko lähestyä siskopuoltasi avoimesti ja kertoa toivovasi väliin jääneiden vuosien jälkeen - ja niistä huolimatta - yhteyttä häneen?

Mielestäni on hyvin mahdollista, että siskopuolesi myös kaipailee yhteyttä sinuun; jos ei ennemmin, niin myöhemmin. Voisi hänellekin olla tärkeää saada sinulta viesti, jonka mukaan olet hänen tavoitettavissaan, jos ja kun hän jossakin vaiheessa sattuu haluamaan. Viesti voi olla tärkeä riippumatta siitä torjuuko hän sen tällä hetkellä. Vaikka torjuisi, se voi olla arvokas asia myöhemmin. Jos vain sinä pysyt sen takana, että olet valmis ottamaan pikkusiskosi vastaan ja 'takaisin luoksesi' silloin, kun hän tahtoo ja kaipailee yhteyttä sinuun.

Teillä molemmilla on loppuelämä edessänne puolittaisina siskoksina. Kuten kerroit, olet tuntenut hänet ja hoitanut häntä... Mielestäni kannattaisi tehdä työtä teidän välisen suhteen elvyttämiseksi ja uudelleen luomiseksi. Teidän suhteenne on teille molemmille elinikäinen ja aina mukana kulkeva asia - halusitte tai ette. Eikä teidän kummankaan ole pakko jäädä toistenne suhteen luopumisen ja menetyksen tilaan, ellette välttämättä halua tehdä niin.

Aina voi kysyä itseltään (ja mikseipä toiseltakin tai toisilta):
"Mitä minulla annettavaa?"

Tai: "Mitä sinulla on minulle annettavaa?"