Psykopatologia.munfoorumi.com

Millainen on paras ystävä?

— Jonka seurassa on mukava olla. Vai jonka seurassa ei tule hetkeä, jona ei toivoisi olevansa hänen seurassaan.

— Jonka kanssa pitää samoista asioista. Vai. Ei-tykkäämisen kohteet ovat ratkaisevia tekijöitä.

— Jonka kanssa harrastaa samoja asioita. Jonka kanssa harrastukset ovat erilaiset.

— Joka on samanikäinen. Joka on eri sukupolvea tai vähemmän eri ikäluokkaa.

— — —

Sukupuoli siis sama. Puolisoita eikä seurustelukumppaneita ei lasketa mukaan tämän ketjun ystävämääritelmään.

Erinomainen ostensiivinen määritelmä.

Ostensiivinen osoittamiseen, näyttämiseen perustuva (määritelmä); silmäänpistävä; komeileva, kerskaileva

Pienehkö sivistyssanakirja, o-alkuiset sanat
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanato.html

No ei kai nyt sentään kerskaileva.

"Katsokaa, miten iso dikki minulla on!"

Ei katsota.

Ehkä Hilppa haluaa välttää seksin astumista kehiin.

Arja Saijonmaa - Ystävän laulu 1984
http://www.youtube.com/watch?v=WnK42s_pf2E 2.47

Joillekin paras ystävä on ideaali, kuten kesämökki joillekin. Huono vertaus, koska ystävä ei ole materiaa, mutta joillekin kesämökkiinkin sitoutuu perinne ym. arvoja, jotka eivät ole materiaa.

En enää sulje sukupuolta pois. Olisi pitänyt määrittää vain siten, että puolisot eivätkä seurustelukumppanit (seksikumppanit) eivät kuulu tähän keskusteluun. Mutta onhan se niinkin, että jollekin paras ystävä on puoliso tai joillekin jopa ex-puoliso, sillä (paras tai todellinen) ystävyys on yksilön yksityisintä ja herkkää.

Onko ystävä sama kuin kaveri? Ei kai.

[PP - - PP]

Tämä viesti muuttui tarpeettomaksi. Siksi poistettu.

Voin tietysti poistaa, jos haluat. (?)

Kyllä haluan ne kaksi viestiä poistettavaksi, poistan oman huomautukseni sen jälkeen.

Minusta ei ole tuntunut oikealta laittaa ystäviä tärkeys- tai arvojärjestykseen; paras ystävä, toiseksi paras jne. Minulla "oli" kaksi pitkäaikaista ja läheistä ystävää, mutta toinen alkoholisoitui ja toinen pariutui ja muutti kauas pois. En ole kokenut aiheelliseksi jatkaa yhteydenpitoa.

Se on onnellista, että on ystävä. Sanat "paras ystävä" sisältää paljon myös problematiikkaa, joskaan en ajatellut sitä, kun aloitin ketjun. Mutta ikäväähän minussa on, joten sitä on vaikea välttää aiheessa kuin aiheessa.

Paras ystävä-käsite muotoutuu kai hyvin nuorena, heti, kun lapsi on kykenevä ystävystymään aidosti eikä enää vaan leiki omia leikkejään yksin. Oma bestikseni päiväkodissa oli eräs tyttö, jonka nimi on niin erikoinen, että en mainitse, jotta ei tunnistaudu, mutta jonka muistan osin juuri siksi, koska nimi on persoonallinen.

Olen monesti miettinyt, miksi elämänpolkuni on mennyt mutkikkaita (vaihtelevia) teitä, eikä parasta ystävää ei ole löytynyt tai jäänyt lapsuudesta saakka elämääni. Ensimmäisen "kolmiodraaman" koin sirareni ja serkkuni kesken ja sitten seuraavassa ikävaiheessa heti perään koulukaverini ja naapurintytön kanssa ja ne ovat olleet hyvin traumaattisia kokemuksia. Kolmantena pyöränä ei ole kivaa. Ja miksi se on niin vaikeata, että kolmen tytön on niin vaikeata olla yhdessä, vaan pitää olla kaksi, kuten kaksi marjaa?

Kyllästynyt kirjoitti:Paras ystävä on lojaali ja luotettava. Niin luotettava että voisit antaa lapsesi hänen kasvatettavakseen (jos itsellesi sattuisi jotakin), kotisi avaimet, rahasi säilytettäväksi tai lainaksi ilman kuittia. Lähteä yhteiselle matkalle tietäen, ettei hän narise tai valita vaikka sataisi päivät pääksytysten tai vaikka hotellin hissi olisi rikki ja joutuisitte kiipeämään kapeita narisevia portaita kuudenteen kerrokseen kolme kertaa päivässä, joka muistaa ettet pidä sipulista, joka muistuttaa sinulle vaatekaupassa "et tarvitse enää lisää valkoisia paitoja vaan uudet housut".

Paras ystävä saa olla ärsyttävän puhelias, erikoinen ja erilainen, vanhempi tai nuorempi kuin itse olet, rikkaampi tai köyhempi, ahkera tai laiska, pitää asioista joista et itse ole innostunut (kuten golfista), jolle voit aina soittaa ja kysyä "lähdetkö kahville/marjametsään/etsimään uutta kuivausrumpua/ruokakauppaan/konserttiin ja voit aina olla varma siitä, ettei hän keksi tekosyitä vaan kertoo ellei jaksa tai halua lähteä, mutta useimmiten lähtee vaikka pyykit jäisivätkin siltä päivältä pesemättä, koska hän haluaa viettää aikaa kanssasi.

Onneksi minulla on tuollainen ystävä.

Kuvaus sopii erin omaisesti Riidan Kylväjään. Taidamme olla sydän ystäviä.

Minusta paras ystävä on sellainen, joka esim vuosienkin hiljaiselon jälkeen tulee seisomaan rinnallesi/avuksesi silloin, kun pska osuu pahemman kerran tuulettimeen.

Hilppa kirjoitti:Ostensiivinen osoittamiseen, näyttämiseen perustuva (määritelmä);
silmäänpistävä; komeileva, kerskaileva

Pienehkö sivistyssanakirja, o-alkuiset sanat
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanato.html

No ei kai nyt sentään kerskaileva.

Ostensiivinen voi tietysti olla myös kerskailevaa, jolloin se on fallis-ekshitionistisesti
muille näyttävää; "Ostin juuri ison mustan Bemarin" (Viitamäki). Tälläinen tyyli ei ole
"anaalisesti" muita voimalla lyttyyn lyövää, vaan hienostuneempaa: Henkilö antaa
muiden olla rauhassa sellaisia kuin he ovat, mutta briljeerauksella ja häikäisyllä hän
viestii omaa ylivertaisuuttaan siten, että heikommat suorastaan (itse) lysähtävät.

Voi.

Valitsin otsakkeeksi ketjun aloitukseen "Paras ystävä", koska termi on ehkä enemmän sukupuolineutraali kuin sydänystävä, joka on ehkä klassisempi ja muun muassa tyttökirjallisuudessa usein esiintynyt termi ja aihepiiri. Mutta parhaalla ystävällä tarkoitan sydänystävää, sellaista ystävää, joka on uskottu, jolle voi kertoa sisimmätkin asiansa, jolta haluaa kuulla kuulumiset ja jonka kanssa tapaamiset taukojenkin jälkeen ovat antoisia. Ehkä miehet kuitenkin mieluummin käyttävät ilmaisua paras ystävä kuin sydänystävä ja heille ystävyyden sisältökin voi olla erilainen, enemmän rehti luotettava kaveri. Palstan sukupuolineutraaliuden vuoksi siis "Paras ystävä".

Ystävyyteen itseensä jo liittyvät voimakkaat tunteet ja joskus episodit ja jopa ystävyyden katkeaminenkin, mitä jotkut ihmiset ovat kuvanneet jopa tunteiltaan yhtäläiseksi puolisosta eron kanssa. Eli sinänsä jo omista ystävyyksistään puhuminen voi herättää kateuden tai ehkä vähintäänkin ulkopuolisuuden tunteita ympäröivissä ihmisissä. Ei mielestäni ihmetystä siitä, miksi jollakin on ystävä. For God's sake! Vaan että miksi on käynyt niin, että minulla sydänystävää ei ole, koska ystävyyssuhteiden solmiminen, rakkaus, intohimo työhön tai tekemiseen kuuluvat normaaliuteen ja miellämme, että niin on hyvä ja kuuluu olla.

Minulla ei ole parasta ystävää. Minulla on trisin lailla ystäviä joiden kanssa teemme eri asioita. Meitä yhdistää eri tilanteet ja henkinen ymmärrys. Kaippas olen pohjimmiltani erakkoluontoinen, kun voisin väittää, etten haluaisi edes yhden kanssa jakaa kaikkea.

Ystävänä en edes yritä olla muuta kuin olen. En jätä asioitani tekemättä tai hoitamatta ystävän aloitteesta vaan omaa mukavuudenhaluani ja laiskuuttani jos siis tulisin lähteneeksi sienimetsään vessanpesun sijaan. Hyvä ystävä käsittäisi kyllä odottaa sen 10 min jonka ensisijaisen tehtävän hoito minulta veisi.

Vuosien varrella minuun on yrittänyt kiinnittyä ihmisiä jotka ovat vain pyrkineet käyttämään minua. Heitä kaihdan, mutta niitä on aina tulollaan. Jokin mangneetti minussa on, jolle olisi mukava kyetä jotain tekemään, koska saatan alkuun jakaa heille huomiotani niin että se on omilta rakkailtani pois.

Onneksi viihdyn hyvin myös itseni kanssa. Mutta kun kaipaan seuraa, sitä myös haen; enkä nokkaannu, vaikkei ystäväni sillä hetkellä sitä minulle kykene tarjoamaan. Kysyn seuraavaa tai keksin muuta