Psykopatologia kirjoitti:Kyseisiä suojatyöpaikkoja on puolisen miljoonaa.
En ymmärtänyt, että kyseessä olikin vitsi.
Ei ollut vitsi. Käsittääkseni ihan oikeasti on niin, että julkishallinnon työpaikka on yhdenlainen lottovoitto ihmisille, jotka eivät ole kunnoltaan täysin työkykyisiä. Työnantaja tekee töitä pitääkseen vajaakuntoisen työntekijän työssä ja julkishallinnon työnantajat myös järjestävät töitä vajaakuntoisille.
Niinpä 'itsensä elättäminen' on suhteellinen käsite; itsensä elättäminen voi huonossa työkunnossa olevalla ihmisellä onnistua vain työnantajan suotuisalla myötävaikutuksella ja työnantajan tarjoaman tuen turvin. Julkistyönantajat ovat juuri niitä, jotka auttavat huonossa työkunnossa olevia 'elättämään itsensä'. Esim. Trisin tilanne voisi olla aivan toinen, jos hän olisikin aikoinaan peruskoulun jälkeen kulkeutunut toisenlaiselle urapolulle - vaikkapa pitkän opiskeluputken sijaan vähemmällä koulutuksella vakituiseen työsuhteeseen julkisen työnantajan palvelukseen. Hänellä olisi jo vuosikaudet ollut julkisen työnantajan valvonta ja tuki takanaan, ja työnantajansa suotuisalla myötävaikutuksella hän kykenisi elättämään itsensä; työ - julkishallinnollinen työnantaja - olisi voinut toimia suojaavana tekijänä.
Ei aina ole niin, että ihminen 'elättää itsensä', koska on niin erinomaisen vastuuntuntoinen kansalainen, vaan voi olla niinkin päin, että hän on pysynyt ruodussa työnantajansa tuen ansiosta. Luulen, että julkishallinnon työpaikoissa niin on usein, koska siellä työpaikan menettämisen pelko on aika pieni - ei eletä suhdanteiden varjossa, eikä ihmisiä panna pihalle
tulos tai ulos -tyylillä.
Vakituisen julkishallinnon työpaikan omaavalla vakavasti mt-ongelmaisella ihmisellä on muihin ihmisiin verrattuna selkeästi suuremmat mahdollisuudet sinnitellä työelämässä ja 'elättää itsensä' psyykkisestä vammaisuudestaan huolimatta. Miksi tämä asia on niin vaikea myöntää, vaikka sitä voidaan sanoa tosiasiaksi?