Psykoosin vaikutus

[Pinja]

Nostin nyt illalla lääkitystä 25 milligrammalla.

[Pinja]

Nostin annoksen 750 milligrammaan jo eilen eli 50 milligrammalla. Tänään ollut paljon parempi olo eikä tuskainen.

[Helmenkalastaja]

Sanoisin, että toimit, Pinja, viisaasti. Ei kannata ottaa turhia riskejä eikä kärsiä tarpeettomasti.

[Pinja]

Tuntuu, että psykoosi kummittelee edelleen. Nostin siis tuohon 750 mg:aan, mutta tuntuu, että olen ns. sentin päässä psykoosista; pienenmoisia psykoottisia pelkoja nimittäin on ollut.

[Tohtori Perintö]

Sairastuin nuorena kloppina ja psykoosista selvittyäni havaitsin taantumusta monella osa-alueella, mutta ennen kaikkea logiikan sekä kommunikaation että muistin saralla. Regressiosta kai puhutaan, voinee sanoa ettei taantumus ole pysyvää, mutta on ollut erittäin työlästä uudelleen oppia niin aivan tavallisia asioita kuin myös aivan tavallista ajattelua.

Vuosikymmen sitten kuvittelin ajatteluni olevan tukossa, niin se varmasti olikin. Luin vanhaa päiväkirjaani vuodelta 2001 ja huomasin että lauseistani puuttuu verbit. Jokunen vuosi tuosta etiäpäin suorittelin aikuislukiossa mm. äidinkieltä, se oli välillä yhtä kuin liisterimäisen puuron syöntiä. Hyvänä päivänä kirjoituksissani oli sitä mitä pitääkin, mutta oli monia analyyseja, esseitä ja aineita, joissa oli punakynällä merkintöjä kuten: "lauseesta puuttuu verbi". Toki voinen nyt todeta, että kirjoittaminen sujuu ihan kelpo tavalla, siis siten että muut saavat selvää mitä ajattelen, se taitaa olla kielen tehtävä.

Ensimmäiset oireet alkavasta psykoosista tulivat siinä 15-16-ikävuoden vaiheilla. Huomattavaa on että ensimmäinen taantumisen merkki ei juontunut lievästä vainoharhaisuudesta tai epäluuloisuudesta vaan huomasin yllätyksekseni etten ymmärtänyt matematiikasta hölkäsen pöläystä. Aiemmin osaamani asiat olivat tipotiessään. Yritin ja yritin, mutta en vain tajunnut, jolloin aloin pitämään itseäni epäkelpona kaverina ja ennen kaikkea tyhmänä. Muistan aikuislukiossa kun nauratti lyhyen matikan tunnilla, kun sain joskus ekalla kurssilla jonkun yksinkertaisen polynomitehtävän oikein. Missään vaiheessa en oppinut ymmärtämään soveltavia tehtäviä edes lyhyen matikan kursseilla. Nyt opetan kuitenkin yksinkertaisia kirjallisia tehtäviä kohta kymmenen vanhalle tyttärelleni, ja välillä harjoitteisiin on kuulunut jopa itsetekemiäni soveltavia tehtäviä.


Ehkä muistista sen verran voin sanoa, että muisti toimi riittävästi lukiotasolla, olkoonkin ettei kirjoitusten tulokset olleet kovinkaan mairittelevia, johtuen lähinnä muistin heikkoudesta, niin silti kykenen toimimaan ihan riittävällä tasolla esim. perhe-elämässä. Mutta jatko-opinnot ovat kaatuneet lähinnä, jos ajatellaan opintojen sisällöllistä puolta, muistiin ja muistamattomuuteen. Jos olen oikein ymmärtänyt niin amk-opinnot kuin akateemiset opinnot tavallaan kasaantuvat edellisten opittujen asioitten päälle. Se on hiukan huono tilanne jos ei muista edellisistä opintojaksoista mitään.



Olen käynyt viimeiset pari vuotta tavallaan joutokäynnillä, sillä ennen uskoin kaiken vielä muuttuvan paremmaksi niin kognitiivisten asioiden kuin muidenkin tapahtumien suhteen. Pessimismi että kyynisyys ovat saaneet liikaa tilaa. Olen nyt viime aikoina taasen huomannut muutosta ajattelusta, eräällä tavalla sanojen merkitys on laajentunut. En siis tarkoita että ne mitenkään olisivat muuttuneet vaan minun käsitykseni merkkien sisällöstä on saanut uutta syvempääkin pontta. Nyt nukkumaan ja höpinät sikseen.

Kertoisitko siitä, kun todellisuus lähti käsistä.

Toki voinen nyt todeta, että kirjoittaminen sujuu ihan kelpo tavalla, siis siten että muut saavat selvää mitä ajattelen, se taitaa olla kielen tehtävä.

Kielellä on muitakin tehtäviä.

[Tohtori Perintö]

Psykiatri uhkasi, että jos en lisää lääkitystäni, niin olen osastolla seuraavaksi. Uskon kuitenkin onneen ja en suostu lääkityslisään.

Mitä nautintoaineita nautit, jos nautit.
Millainen on normaali päiväsi, syötkö hyvin ja saatko tarvittavan määrän vitamiineja?
Oletko käynyt vaihtoehtoisia lääkintätapoja läpi psykiatrisi kanssa?

[M.Aitoparta]

Sairastuin nuorena kloppina ja psykoosista selvittyäni havaitsin taantumusta monella osa-alueella, mutta ennen kaikkea logiikan sekä kommunikaation että muistin saralla. Regressiosta kai puhutaan, voinee sanoa ettei taantumus ole pysyvää, mutta on ollut erittäin työlästä uudelleen oppia niin aivan tavallisia asioita kuin myös aivan tavallista ajattelua.

Vuosikymmen sitten kuvittelin ajatteluni olevan tukossa, niin se varmasti olikin. Luin vanhaa päiväkirjaani vuodelta 2001 ja huomasin että lauseistani puuttuu verbit. Jokunen vuosi tuosta etiäpäin suorittelin aikuislukiossa mm. äidinkieltä, se oli välillä yhtä kuin liisterimäisen puuron syöntiä. Hyvänä päivänä kirjoituksissani oli sitä mitä pitääkin, mutta oli monia analyyseja, esseitä ja aineita, joissa oli punakynällä merkintöjä kuten: "lauseesta puuttuu verbi". Toki voinen nyt todeta, että kirjoittaminen sujuu ihan kelpo tavalla, siis siten että muut saavat selvää mitä ajattelen, se taitaa olla kielen tehtävä.

Ensimmäiset oireet alkavasta psykoosista tulivat siinä 15-16-ikävuoden vaiheilla. Huomattavaa on että ensimmäinen taantumisen merkki ei juontunut lievästä vainoharhaisuudesta tai epäluuloisuudesta vaan huomasin yllätyksekseni etten ymmärtänyt matematiikasta hölkäsen pöläystä. Aiemmin osaamani asiat olivat tipotiessään. Yritin ja yritin, mutta en vain tajunnut, jolloin aloin pitämään itseäni epäkelpona kaverina ja ennen kaikkea tyhmänä. Muistan aikuislukiossa kun nauratti lyhyen matikan tunnilla, kun sain joskus ekalla kurssilla jonkun yksinkertaisen polynomitehtävän oikein. Missään vaiheessa en oppinut ymmärtämään soveltavia tehtäviä edes lyhyen matikan kursseilla. Nyt opetan kuitenkin yksinkertaisia kirjallisia tehtäviä kohta kymmenen vanhalle tyttärelleni, ja välillä harjoitteisiin on kuulunut jopa itsetekemiäni soveltavia tehtäviä.


Ehkä muistista sen verran voin sanoa, että muisti toimi riittävästi lukiotasolla, olkoonkin ettei kirjoitusten tulokset olleet kovinkaan mairittelevia, johtuen lähinnä muistin heikkoudesta, niin silti kykenen toimimaan ihan riittävällä tasolla esim. perhe-elämässä. Mutta jatko-opinnot ovat kaatuneet lähinnä, jos ajatellaan opintojen sisällöllistä puolta, muistiin ja muistamattomuuteen. Jos olen oikein ymmärtänyt niin amk-opinnot kuin akateemiset opinnot tavallaan kasaantuvat edellisten opittujen asioitten päälle. Se on hiukan huono tilanne jos ei muista edellisistä opintojaksoista mitään.



Olen käynyt viimeiset pari vuotta tavallaan joutokäynnillä, sillä ennen uskoin kaiken vielä muuttuvan paremmaksi niin kognitiivisten asioiden kuin muidenkin tapahtumien suhteen. Pessimismi että kyynisyys ovat saaneet liikaa tilaa. Olen nyt viime aikoina taasen huomannut muutosta ajattelusta, eräällä tavalla sanojen merkitys on laajentunut. En siis tarkoita että ne mitenkään olisivat muuttuneet vaan minun käsitykseni merkkien sisällöstä on saanut uutta syvempääkin pontta. Nyt nukkumaan ja höpinät sikseen.

Kertoisitko siitä, kun todellisuus lähti käsistä.

En.

[Pinja]

Psykiatri uhkasi, että jos en lisää lääkitystäni, niin olen osastolla seuraavaksi. Uskon kuitenkin onneen ja en suostu lääkityslisään.

Mitä nautintoaineita nautit, jos nautit.
Millainen on normaali päiväsi, syötkö hyvin ja saatko tarvittavan määrän vitamiineja?
Oletko käynyt vaihtoehtoisia lääkintätapoja läpi psykiatrisi kanssa?

Olen alkanut käyttää Tohtori Tolosen E-EPA -tuotetta sekä D-vitamiinia. Käytän Seroquel Prolong 750 mg joka ilta. Mitä itse käytät?

[Pinja]

Kerran kun olin akuutissa psykoosissa, niin koin sellaisen harhan etten tiennyt enää puhunko ääneen vai en eli ajattelinko mielessäni vain vai puhunko ajatukseni ääneen. On käsittämätöntä miten ihminen voi mennä sellaiseen tilaan ettei enää tiedä moista. Eikö silloin ole jo aika piipussa?

[trisse (uusi)]

Äitini osti mulle noita E-Epoja joku joulu. Oli jotenkin riipaisevaa....

[Pinja]

Äitini osti mulle noita E-Epoja joku joulu. Oli jotenkin riipaisevaa....

Ootko käyttänyt?

[trisse (uusi)]

En usko.