"Muutkin jännittävät"

[Tris]

Ei ihmisen tarvitse olla 'raatajatyyppi' ja laiskakin hän saa olla mielin määrin; kunhan vain pystyy elättämään itsensä. Tuo ajatus on ihan järjellinen yhteiskunnan pelisääntö.

Niin, ymmärrän sen kyllä ja olen periaatteessa samaa mieltä. Mutta voisinhan elättää itseni laiskanakin ilman että minun täytyisi välttämättä tehdä ura jossain televisiossa. Tuntuu ettei sellaista arvosteta että joku tyytyy vaikka jännitysongelmaisena tekemään jotain turvallista konttorityötä vaan koko ajan pitäisi olla rikkomassa omia rajojaan ja tekemässä erityisiä ennätyksiä. Kuntosalillakaan ei saisi käydä ilman jotain yksityiskohtaista suunnitelmaa kuinka puolessa vuodessa parantaa suorituksensa viisinkertaiseksi. En ymmärrä miksi. Jos käy esim. kunnon ja painonhallinnan vuoksi salilla niin miksi pitäisi tehdä jotain ahdistavia ja sinänsä hyödyttömiä suunnitelmia? Miksei saisi käydä siellä huvikseen, nautiskellen omaan tahtiin?

[Tris]

... Minä olen alisuorittaja ja vähän pelkuri mutta so what? Voisi olla paljon pahempaakin. En ymmärrä miksi kaikissa naisten lehdissäkin aina hehkutetaan ratkaisuja liialliseen perfektionismiin ja ylitunnollisuuteen olettaen että jokainen kunnollinen ihminen on valtava perfektionisti ja ylitunnollinen. On laiskojakin ihmisiä. Ja miksei saisi olla?

No se "what", että miksi toisten ihmisten pitäisi suostua elättämään sinua - kun sinä et edes näköjään ymmärrä, että sinun lusmuilusi on muilta pois.

Kyllä minä sen ymmärrän. Minua on kuitenkin kohdeltu työelämässä niin huonosti että kynnys on noussut liian suureksi. Varsinkin kun elän aika pienellä niin en osaa motivoida itseäni työhön. Kun on kohdannut tarpeeksi pettymyksiä niin ihminen - erityisesti laiska ihminen - menettää mielenkiinnon. Jos minua olisi kohdeltu vähemmän törkeästi niin olisin töissä joten työelämä saa katsoa sekin peiliin tässä asiassa.

[Kuutar]

On laiskojakin ihmisiä. Ja miksei saisi olla?

Totta kai saa olla. Mutta heidän elättämisensä muodostuu ongelmaksi, jos ovat niin laiskoja, etteivät saa hankittua itselleen taloudellista toimeentuloa henkensä pitimiksi. Ihmiset, jotka ovat laiskuutensa vuoksi saamattomia hankkimaan omaa elatustaan, ovat yhteiskunnassa niin järkyttävän kallis riesa, että eiköhän työnnettäisi heidät ensimmäiseksi kaasukammioon siinä kuin sinä olet lykkäämässä sinne vanhuuseläkeläiset.

Ei ihmisen tarvitse olla 'raatajatyyppi' ja laiskakin hän saa olla mielin määrin; kunhan vain pystyy elättämään itsensä. Tuo ajatus on ihan järjellinen yhteiskunnan pelisääntö.

Nykyään on myös " raatajatyyppejä", joiden palkka ei silti riitä elämiseen, tai he saavat palkaksi ilmaistyöstä vain työttömyyskorvauksen. Ei ole enää aikoihin ollut niin, että palkka määräytyisi sen mukaan, kuinka paljon ihminen todellisuudessa tekee työtä, palkka maksetaan koulutustitteleiden ja arvoasemien mukaan.

[Mirri]

Mutta voisinhan elättää itseni laiskanakin ilman että minun täytyisi välttämättä tehdä ura jossain televisiossa. Tuntuu ettei sellaista arvosteta että joku tyytyy vaikka jännitysongelmaisena tekemään jotain turvallista konttorityötä vaan koko ajan pitäisi olla rikkomassa omia rajojaan ja tekemässä erityisiä ennätyksiä.

Totta kai voisit. Monet tekevät työtä ihan vain elättääkseen itsensä (ja perheensä) ja riippumatta siitä arvostetaanko heidän työtään vai eikö arvosteta. Ei arvostamisilla ole merkitystä sen karun tosiasian edessä, että ihmisten pitäisi jotenkin kyetä elättämään itsensä ja jopa läheisensäkin.

Mikä sinua estää elättämästä itseäsi laiskana ja ilman arvostettuja urahaaveita?

[Mirri]

... Minä olen alisuorittaja ja vähän pelkuri mutta so what? Voisi olla paljon pahempaakin. En ymmärrä miksi kaikissa naisten lehdissäkin aina hehkutetaan ratkaisuja liialliseen perfektionismiin ja ylitunnollisuuteen olettaen että jokainen kunnollinen ihminen on valtava perfektionisti ja ylitunnollinen. On laiskojakin ihmisiä. Ja miksei saisi olla?

No se "what", että miksi toisten ihmisten pitäisi suostua elättämään sinua - kun sinä et edes näköjään ymmärrä, että sinun lusmuilusi on muilta pois.

Kyllä minä sen ymmärrän. Minua on kuitenkin kohdeltu työelämässä niin huonosti että kynnys on noussut liian suureksi.

Jos minua olisi kohdeltu vähemmän törkeästi niin olisin töissä joten työelämä saa katsoa sekin peiliin tässä asiassa.

Millaista huonosti ja törkeästi kohtelemista olet joutunut työelämässä kokemaan?

[Tris]

Mikä sinua estää elättämästä itseäsi laiskana ja ilman arvostettuja urahaaveita?

No oon aika sairas. Lue se lausunto. Mulla menee koko elämä jos joudun alkamaan stressaamaan heräämisistä. On kyllä mielessä jos yrittäisin vielä kertaalleen kun mulla ei oo alkoa enää kuvioissa mutta enpä tiedä... jos pääsen kuntoutustuelle niin ehkä en.

[Tris]

Mitä törkeää sinulle on muka tehty tai tapahtunut?

No työsuhteita on lakkautettu. Esim. kun olin Eilakaislan kautta Soneralla (näistä on jo niin aikaa että firmatkin voi mainita) niin lakkautettiin ettei se Soneran nainen voinut sanoa mulle vaan Eilakaislalta soitettiin. Syy oli sitten että kun olin sairaana en ollut ilmoittanut joka päivä (mikä on tekosyy koska sairaspäiviltä maksaa palkan Eilakaisla) kun oikeasti sain maanantaina hirveän vatsataudin että joudun lähtemään töistä kiireellä ja unohdin kännykkäni. Milläs sitten tiistaina ilmoittaisin sairaudestani mutta eikö se ole maanantain perusteella pääteltävissä? Olin vielä tiistaina niin kipeä etten päässyt lääkäriinkään. Keskiviikkona pääsin ja sain sairaslomaa ma-pe. Eilakaisla oli samassa talossa joten kävin ilmoittamassa ja pyysin soittamaan. Vaan tiistai jäi ilmoittamatta. Sitten olin kuulemma hidas. Mutta mulla oli ainoana työtehtävänä tallentaa Excelille osoitteita ja nimiä. Joo, kyllä nettisurffailinkin kun enhän mä ole mikään robotti. Olisin seonnut puolessa tunnissa jos olisin saanut vaan copy-pasteta osoitteita! Ei mun pää kestä sellaista!

[lappalainen]

Ei se Soneran ihminen voinut lakkauttaa sun työsyuhdetta, koska olit Eilakaislan työntekijä.
Aika pahasti pitää möhlätä, että työsuhde lakkautetaan.

[Tris]

Riippuu työsuhteesta. Vuokratöissä helpommin. Kuten sanoin niin tuossa oli lakkauttamisen syyt. Siksi mä en työelämään menekään kun mulla on ahdistus-, masennus- ja persoonallisuustekijöitä sitä vastaan.

Tuuve sä siis olet?

[Hilppa]

Minunkin ahdistuneisuushäiriöni paheni ulkomailla. Kahdella opintomatkalla luulin tulevani hulluksi. Kun oli vieras paikka ja vieraat ihmiset (mukavia, kivoja opiskelijoita mutta vieraita) oli oloni silmittömän ahdistunut. En olekaan sen jälkeen juuri matkustanut kun epäilen ettei persoonani hataruus sovellu siihen...

Voi olla ollut tottumattomuutta. Matkustaminen on rasittavaa, mikä vaatii sopeutumista. Monet ihmiset kuitenkin nauttivat ympäristön vaihdoksesta. Liittyykö tuohon mainitsemaasi jotain muuta?

En vaan jotenkin ole raatajatyyppiä joka etsisi ratkaisuja ongelmiinsa ja olisi hampaat irvessä esiintymässä joka paikassa saadakseen kokemusta ja hallintakeinoja. Minulle on ollut tyypillisempää vältellä tilanteita ja varata arsenaali lääkkeitä hätätilanteita varten. Noillakin keinoilla ongelma on vähentynyt johtuen iästä ja SSRI-lääkkeistä. Mutta miksi ei saisi olla tälläinen ihminen? Miksi jokaisen täytyy olla joku saatanan arkielämän sankari joka huomatessaan itsessään jännitysoireita hakeutuu välittömästi tv:n töihin? Minä olen alisuorittaja ja vähän pelkuri mutta so what? Voisi olla paljon pahempaakin. En ymmärrä miksi kaikissa naisten lehdissäkin aina hehkutetaan ratkaisuja liialliseen perfektionismiin ja ylitunnollisuuteen olettaen että jokainen kunnollinen ihminen on valtava perfektionisti ja ylitunnollinen. On laiskojakin ihmisiä. Ja miksei saisi olla?

Lääkkeillä (päihdekäyttöisesti) tilanteiden ohittaminen ei ole ratkaisu, eikä ainakaan elämänikäisesti kantava ratkaisu.

Ei ole poikkeuksellisen suurta sankaruutta selviytyä esimerkiksi minun tavallani, mikä on aivan tavallinen tapa. Valitettavasti akateemisissa ammateissa lähes kaikissa ellei jopa aivan kaikissa vaaditaan vähintään keskinkertaisia sosiaalisia kykyjä ja esiintymistaitoja. Usein jo opiskeluaikoina monille tulee vaikeuksia juuri opintojensa esiintymistä vaativissa osa-alueissa. Monet joutuvat hakemaan ammattiapua ja jopa syömään lääkkeitä jännityspohjaisiin ongelmiinsa.

Mielestäni et kuvaa kovin selkeästi omaa tilannettasi. En usko, että laiskuus voisi olla persoonaa määrittävä ominaisuus tai tila. Kuvauksesi perusteella tuntuu kuin olisi jotain muuta, mikä voisi kuvata paremmin ongelmiasi. Laiskuus ei ole samaa kuin huolimattomuus tai keskittymiskyvyn puute jne. Yksinkertaisetkin tehtävät vaativat huolellisuutta ja keskittymiskykyä puhumattakaan monimutkaisemmista, jotka vaativat lisäksi hyvää muistia ja loogista ajattelukykyä.

[Tris]

Miksi kuitenkin jatkuvasti irvailet työssä käymisen olevan turhaa ja tarpeetonta? ...

Se on defenssi häpeää vastaan.

.. Mutta voisinhan elättää itseni laiskanakin...

Tietenkin voisit, mutta mikset kuitenkaan tee niin? ...

Koska olen laiskuuden lisäksi psyykkisesti sairas enkä löytänyt sopivaa työpaikkaa

... En ymmärrä miksi. Jos käy esim. kunnon ja painonhallinnan vuoksi salilla niin miksi pitäisi tehdä jotain ahdistavia ja sinänsä hyödyttömiä suunnitelmia? Miksei saisi käydä siellä huvikseen, nautiskellen omaan tahtiin?

Kuka kieltää?

Yleensä asenteesta puhun.

[Tris]

Nykyään on myös " raatajatyyppejä", joiden palkka ei silti riitä elämiseen, tai he saavat palkaksi ilmaistyöstä vain työttömyyskorvauksen.

Useimmat minunkin työni ovat olleet tuollaisia.

[Tris]

Voi olla ollut tottumattomuutta. Matkustaminen on rasittavaa, mikä vaatii sopeutumista. Monet ihmiset kuitenkin nauttivat ympäristön vaihdoksesta. Liittyykö tuohon mainitsemaasi jotain muuta?

Mihin? Mitä muuta?

Mielestäni et kuvaa kovin selkeästi omaa tilannettasi. En usko, että laiskuus voisi olla persoonaa määrittävä ominaisuus tai tila. Kuvauksesi perusteella tuntuu kuin olisi jotain muuta, mikä voisi kuvata paremmin ongelmiasi. Laiskuus ei ole samaa kuin huolimattomuus tai keskittymiskyvyn puute jne. Yksinkertaisetkin tehtävät vaativat huolellisuutta ja keskittymiskykyä puhumattakaan monimutkaisemmista, jotka vaativat lisäksi hyvää muistia ja loogista ajattelukykyä.

Joo. Laiskuus on vaan yksi asia mutta ei edes pääasia - olet siinä oikeassa. Pääongelma on kai siinä etten kestä olla määrättynä tekemään jotain tiettyä. Opinnot suoritin hyvin mutten pystynyt käymään luennoilla kun pitkästyin niillä ja aloin ajattelemaan omia asioitani. Sain kurssit kyllä hyvin läpi kun kävin joko kirjatenteissä joihin sai lukea omaan tahtiin tai kopioin jonkun muistiinpanot ja luin ne. Jo kouluaikoina pidin koulussaoloa ahdistavana ja mulla oli eri taktiikkoja "huvittaa itseäni" oppitunnit kuten kirjoitella latinan verbien sanamuotoja ja runoja.

En kestä yksitoikkoisuutta. Jos minulle annetaan tehtävä että pitää tallentaa jotain 8h niin en kestä sitä mutta jos saisin viisi eri työtehtävää joita voisin vaihdella mielialani mukaan niin se tarjoisi vaihtelua ja saattaisin pystyäkin.

[Tris]

. Laiskuus ei ole samaa kuin huolimattomuus tai keskittymiskyvyn puute jne. Yksinkertaisetkin tehtävät vaativat huolellisuutta ja keskittymiskykyä puhumattakaan monimutkaisemmista, jotka vaativat lisäksi hyvää muistia ja loogista ajattelukykyä.

Mulla on aina sujunut monimutkaisemmat tehtävät yksinkertaisia paremmin. Yksinkertaiset tuottaa ongelmia koska ne vaativat käytännöllisyyttä ja ovat usein pitkästyttäviä.

[Hilppa]

. Laiskuus ei ole samaa kuin huolimattomuus tai keskittymiskyvyn puute jne. Yksinkertaisetkin tehtävät vaativat huolellisuutta ja keskittymiskykyä puhumattakaan monimutkaisemmista, jotka vaativat lisäksi hyvää muistia ja loogista ajattelukykyä.

Mulla on aina sujunut monimutkaisemmat tehtävät yksinkertaisia paremmin. Yksinkertaiset tuottaa ongelmia koska ne vaativat käytännöllisyyttä ja ovat usein pitkästyttäviä.

Just. Siis selvää johtaja-ainesta.

Ei kun en oikein jaksa uskoa, että missään nykyisin selviytyisi tekemällä pelkästään "monimutkaisia" tehtäviä. Yleensä monimutkaisia tehtäviä, jotka yleensä ovat suuria kokonaisuuksia, hallitakseen on jaksettava puurtaa myös läpi ne yksinkertaisemmat osiot (ainakin jotkin niistä).

Pitkästymisen sieto on usein sama asia kuin keskittymiskyky ja pitkäjännitteisyys yhdessä.

Joillakin ihmisillä on ennäkkokäsitys jostakin tehtävästä, millainen se on ja he priorisoivat mielessään työtehtävien mielekkyyksiä. Käytännössä kuitenkin "työ tekijänsä vie". Eli puuduttavakin vaatii kynnyksen ylittämisen, minkä jälkeen se alkaa sujua itsestään. Sinulla tuo kynnyksen ylittyminen ei ole ehtinyt vielä tapahtua. Ne kirjat, joista kyselit terapiaosiossa(?) ovat ehkä tutustumisen väärti. Voi olla, että niiden "idioottimaisuudet" saattaisivat auttaa sinua.

Joissakin töissä pitäisi ehkä kieltää netin käyttö.

[Tris]

Joo, en tarkoittanut kehua itseäni mutta niin vaan on että yksinkertaiset käytännönasiat on vaikeita. Äiti nauroi kun kemian kokeessa yläasteella tms. osasin vaikeat tehtävät mutta en vastannut mitään kysymykseen "Miten voidaan estää voin pilaantuminen? (laittamalla jääkaappiin). Meni yli hilseen. Äiti sanoi että se on niin minua. Töissäkin suuri este etten tajua miten niitä oikein saadaan (jotain siedettäviä töitä). Kyllä mä sain neljä yliopistopaikkaakin hankalistakin aloista mutta mulla on joku toteamaton aspergerin oireyhtymä tms. mikä tekee etten tajua ja osaa tiettyjä juttuja kuten suunnistaa, pitää asuntoa siistinä, hienomotoriikkaa vaativia juttuja (kutominen ym), ajoittain sosiaalinen kommunikaatio ym.

[Tris]

En osaa esim. pedata lakanaa sänkyyn niin että se "pysyisi paikallaan" kuten muut osaa. Mulla se lähtee ekana yönä paikaltaan. En tajua mikä niksi siinä on. Enkä osaa suunnistaa juuri missään ilman itsepiirrettyä karttaa. Minun pitää käydä monissa paikoissa 20-30 kertaa että oppisin menemään niihin. Kun seurustelin soittelin aina poikaystävääni apuun että minne mun pitää kääntyä että pääsen sinne minne piti. Mulla on joku vamma. Siks haluaisin päästä neurologisiin testeihin muttei ketään kiinnosta tehdä niitä kun koulumenestys ym. on ollut niin hyvä ettei heistä viittaa mihinkään aspergeriin/adhd:n

[Hilppa]

En osaa esim. pedata lakanaa sänkyyn niin että se "pysyisi paikallaan" kuten muut osaa. Mulla se lähtee ekana yönä paikaltaan. En tajua mikä niksi siinä on. Enkä osaa suunnistaa juuri missään ilman itsepiirrettyä karttaa. Minun pitää käydä monissa paikoissa 20-30 kertaa että oppisin menemään niihin. Kun seurustelin soittelin aina poikaystävääni apuun että minne mun pitää kääntyä että pääsen sinne minne piti. Mulla on joku vamma. Siks haluaisin päästä neurologisiin testeihin muttei ketään kiinnosta tehdä niitä kun koulumenestys ym. on ollut niin hyvä ettei heistä viittaa mihinkään aspergeriin/adhd:n

Niin keskittymis-, kiinnostumis-, suunnistus- ynä muut ongelmat voivat johtua lääkkeiden (väärin)käytöstä, mikä voi olla myös syy asiantuntijoiden haluttomuuteen tehdä entistä laajempia testejä. Kaikki ongelmasi, joista olet kertonut ja joihin haet ratkaisua, palaavat samaan pisteeseen eli lääkeriippuvuuteen. En minäkään osaa suunnistaa käymättä noin 30 kertaa samassa metsässä. Kilometrin matka umpikuusikossa on jo melko ylipääsemätön ongelma (aika monelle). Vieraassa paikassa (kaupungissakin) tarvitsen jonkinlaisen kartan, ja aina sekään ei riitä, jos on huono. Ja syntymäkaupungissani liikkuessani käytän vieläkin reittiopasta.

[Hilppa]

Taidatkin olla kaikkien asioiden asian tuntija.

Minkäs alan asiantuntija sinä olet?

Sinulle siis aivan tavallistenkin asioiden ymmärtäminen merkitsee samaa kuin kaikkien alojen asiantuntijuus.

[Mirri]

jos kirjallista sairauslomatodistusta ei ole, työpaikalle on ilmoitettava aina - jokaisena sairauspäiväna.

Monien työehtosopimusten mukaan riittää ensimmäisenä sairauspäivänä ilmoittaminen; esimiehellä on oikeus myöntää kolmen päivän sairausloma. Esimiehen annettua luvan potemiseen seuraava ilmoitus tarvitaan kolmen päivän kuluttua, ja silloin pitää olla lääkäriltä saatu kirjallinen sairauslomatodistus. Toki esimies voi myöntää sairauslomaa myös päivän kerrallaan; silloin tietysti pitää soittaa joka päivä erikseen.

Kenellä on oikeus myöntää se kolmen päivän sairausloma työntekijän ollessa vuokrafirmasta, sitä en tiedä. Niinkin voi olla, että jokin sairauslomatodistus vaaditaan heti ensimmäisestä sairauspäivästä alkaen.