Rajatilojen(kin) läheiset

[Mirri]

Parisuhteen osalta onneksi usein on niin, että sen jäljiltä toipuu. Mutta lasten tilanne on huonompi; vakavasti häiriintyneen ihmisen kanssa eläneet lapset aika todennäköisesti ovat jollakin lailla mt-ongelmaisia aikuisia. Eikä aika riitä heidän haavojensa parantamiseen, tarvitaan hoitoa. Lapsia kuitenkin auttaa sekin, että tunnistavat vanhempansa häiriintyneisyyden ja ymmärtävät tämän olevan 'ongelmavanhempi'. Ettei äidin/isän pohjaton paha olo johdukaan lapsista, eikä heidän tarvitse yrittää tehdä kaikkeaan helpottaakseen vanhempansa oloa, ja etteivät äidin/isän raivokohtauksetkaan ole heidän syytään...

Kun rajatilainen näkee pahan olonsa syntyvän ulkoa päin, olosuhteista, toisista ihmisistä, hän toki helposti ajattelee samoin myös lapsistaan. Lapset ovat tottelemattomia, rasittavia, vaikeita... Hänellä olisi hyvä olla, jos vain hänen lapsensa eivät olisi niin 'pahoja'. Se on lasten kannalta vakava ongelma.

[Illusia]

Onneksi lapsilla voi olla muita hyviä ihmissuhteita, vaikka vanhemmat ovat mitä ovat. Lapsi ei ymmärrä, mutta aikuisena voi tajuta paremmin, mistä ongelmat kotona johtuivat. Monen nuoren kotoa poismuutto on sitä, että paetaan kauheata elämäntilannetta, "paskaa ukkoa". Itse voi sitten yrittää elää paremmin, joko ilman hoitoa tai hoidon avulla.

Lasten pitäisi saada apua huonoon kotitilanteeseensa mieluummin heti eikä liian myöhään. Huostaanotot ovat lisääntyneet, mutta paikat, joihin lapset sijoitetaan, eivät ole aina loistavia nekään. Riepottelu on raskasta. Kaltoinkohdeltu lapsi ja nuori voi silti rakastaa vanhempiaan täydestä sydämestään. Vaikeata.

[Kahvi]

Se onkin yksi vakava ja läheisten kannalta tuhoisa ongelma, että rajatilaisen maailma muljahtaa herkästi vinoon, kuten Kahvi osuvasti ilmaisi.

Tuosta muljahtamisesta tuli mieleen yksi juttu vielä. Mutta ennen sitä yksi pointti: jos tiedostaa, että toisella muljahtaa maailma vinoon, niin siihen osaa paremmin suhtautua. Tiedostaa, että toinen ei ole "oma itsensä" vaan tavallaan joku-muu. Että muljahduksen tapahduttua puhuu ja toimii sairaus/härö, ei henkilö itse.

Sitten se juttu:
Tuo tuntemani henkilö oli harvinaisen fiksu ja jopa mielestäni älykäskin. Hänellä leikkasi hyvin ja tajusi silmänräpäyksessä asiayhteyksiä, jotka olivat vähemmän ilmeisiä. Harvoin olen tavannut yhtä fiksua, älykästä ja laajasti ajattelevaa ihmistä - paitsi että hänellä oli tuo härönsä - rajatilaksi olettamani.

Keksin asialle nimenkin: mörkö. Kun maailma muljahtaa niin hän itse poistuu kuvioista ja mörkö astuu tilalle. Möröllä on käytettävissään kaikki asiat, mitkä hänellä muutenkin on - älykkyys ja fiksuus. Se mörkö osasi olla harvinaisen pirullinen, ja vieläpä hyvin oppimiskykyinen. Semmoinen pimeä hahmo, joka hyvän palveluksessa olisi kenties voinut voittaa Nobelin rauhanpalveluksen.

Esimerkki. Ihan alkuvaiheessa minun piti hakea jotain asunnoltani nopeasti, ennenkuin jatkamme yhdessä matkaa eteenpäin. Kysyin, että haluaisiko hän pikapikaa tulla kurkkaamaan kämppääni - ei halunnut, koska pääsisimme nopeammin eteenpäin jos vain minä kipaisisin juoksujalkaa sen tarvitsemani asian. Että ehtii sitten myöhemminkin paremmalla ajalla. Eipä mennytkään aikaakaan, niin maailma muljahti ja mörkö jälleen kerran astui kuvioihin. Hän olikin kiukkunen ja mielensä niin pahemman kerran pahoittanut, kun ei päässyt silloin asunnolleni - mitä piti selvänä ultimate-todisteensa siitä, että minä olen joku hyväksikäyttäjä-auervaara-tms kun en päästä häntä omaan kotiini. Selitin kyllä miten tilanne omasta mielestäni meni, ja sillä kertaa tilanne taisi oieta kohdilleen. Myöhemmistä tapahtumista sitä oikomista ei enää tapahtunutkaan, vaan pikemminkin päinvastoin.

Mörkö on oikeastaan aika kuvaava nimitys tuolle jutulle. Varsinkin kun ajattelee Muumien mörköä. Pelottava, uhkaava ja vaarallinen otus, joka todellisuudessa on hyvin, hyvin yksinäinen ja kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja hyväksyntää. Voisin veikata, että rajatilainen ihminen on juuri tuollainen syvältä sisältään. Haluaa nauttia lämmöstä, mutta istuessaan talvikokon päälle tulee sammuttaneeksi sen.

[Kahvi]

Onneksi lapsilla voi olla muita hyviä ihmissuhteita, vaikka vanhemmat ovat mitä ovat. Lapsi ei ymmärrä, mutta aikuisena voi tajuta paremmin, mistä ongelmat kotona johtuivat. Monen nuoren kotoa poismuutto on sitä, että paetaan kauheata elämäntilannetta, "paskaa ukkoa". Itse voi sitten yrittää elää paremmin, joko ilman hoitoa tai hoidon avulla.

Lasten pitäisi saada apua huonoon kotitilanteeseensa mieluummin heti eikä liian myöhään. Huostaanotot ovat lisääntyneet, mutta paikat, joihin lapset sijoitetaan, eivät ole aina loistavia nekään. Riepottelu on raskasta. Kaltoinkohdeltu lapsi ja nuori voi silti rakastaa vanhempiaan täydestä sydämestään. Vaikeata.

Sanotaan, että lapselle riittää yksi täyspäinen aikuinen, vaikkapa vain naapurin setä tms. Ja tosiaan moni nuori muuttaa heti pois kotoaan kun siihen vain tilaisuus tarjoutuu - kuka pakenee paskaa ukkoa ja kuka paskaa akkaa.

Nykyään suositaan lastensuojelussa sitä, että koitetaan auttaa perhettä ja huostaanotto on viimesijainen toimenpide. Valitettavasti törmätään tässä vaan liian usein sanaan "resurssipula". Huostaanotoissa suositaan taas perheisiin sijoittamista, mutta laitokset ovat tänäpäivänä huomattavasti mainettaan parempia - sattuneista syistä minulla on hieman kokemusta lastensuojelun ihmeellisestä maailmasta.

Riepottelu paikasta toiseen on kyllä tosi surkea juttu

Ja on totta sekin, että omat biologiset vanhemmat ovat lapselle rakkaita, olivat he sitten minkämoisia ku5ipäitä tahansa.

Mutta rajatilaisen(kin) vanhemman oireita on ammattilaisenkin vaikea nähdä ja puuttua siis oikealla tavalla oikeaan ongelmaan. Tapaamani ihmisestä on vaikea uskoa lyhyttä hieman pidemmänkään tapaamisen perusteella, että se mörkö voi astua peliin heti, kun ovi on perässä sulkeutunut.

[Kahvi]

Ongelman tuhoisuus on siinä, että läheinen mitä todennäköisimmin ennemmin tai myöhemmin alkaa etsiskellä selityksiä vinossa olevaan maailmaan itsessään; hän alkaa uskoa rajatilaisen näkevän asiat oikein ja hänen itsensä näkevän ne väärin, virheellisesti.

Tämä kieltämättä on varsin haasteellinen tilanne. Elämä ja asia menevät niin oudoksi, että alkaa epäilemään omaa havaintokykyä ja järkeäänkin. Että missä päässä se vika oikeasti onkaan - ja kumpi on enemmän sairas mieleltään. Varsinkin jos rajatilaisen ihmisen tuttavat ja ystävät ovat kovasti sitä mieltä, että varsin mainio veikko / fiksu nainen on kysymyksessä.

Tietty pitää muistaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen ja virheitä tulee tehtyä vaikka olisi kuinka terve ajukopastaan. Helposti vaan menee niin, että ajattelee itsensä/toisen olevan joko ehdottomasti täydellinen tai ehdottomasti täysin epätäydellinen. Eli kun hokaa toimineensa väärin, niin tavallaan todistaa itselleen (väärin perustein) olevansa epäkelpo ihmiseksi. Saman virhepäätelmän voi tietty tehdä myös puolisostaan.

On muuten haastava tilanne, kun alkaa epäilemaan omien havaintojensa paikkansapitävyyttä. Että näinkö/kuulinko asian nyt niinkuin se tosiasiallisesti tapahtui? Tai että jospa en vaan itse näe oman käytökseni älyttömyyttä ja siksi toinen vetää herneet nenään kerta toisensa jälkeen? Olenko liian herkkä, kun pahoitan mieleni toisen sanomisista? Onko minussa jokin vika, kun suutun hänen käytöksestään? Jne ect yms.

Sitä on tilanteessa sisällä niin syvällä, että on vaikea nähdä metsää puilta.

[Kahvi]

Ajattelin kirjoittaa hormonien vaikutuksesta häneen, mutta hieman epäröin. Sitä kun on mieskirjoittana saanut varsin mielenkiintoisia kommetteja aina silloin, kun on puhunut hormonien vaikutuksesta naisten käytökseen - joskus asiaan viittaaminenkin on tuntunut varsin itsetuhoiseltakin käytökseltä.

Rohkea rokan syö.

Hän itse sanoi useaan otteeseen, että hän on hormonihiiri ja varsinkin e-pillerit eivät oikein sovi hänelle. Kertoi, että olisi ilman pillereitä todennäköisesti edelleen naimisissa ensimmäisen miehensä kanssa. En tiedä tarkempia yksityiskohtia, mutta veikkaisin e-pillereiden pahentavan hänen rajatilamaisuuttaan ja moinen juttu ei ole hyvä parisuhteessa.

Jostain syystä hän kuitenkin halusi aloittaa uudestan e-pillerit. Minulle olisi sopinut muutkin ehkäisymenetelmät, mutta jos aikuinen ihminen haluaa käyttää e-pillereitä niin sitten hänellä on siihen oikeus. Niiden huono vaikutus näin jälkeenpäin ajateltuna oli varsin ilmeinen. Se mainitsemani mörkö alkoi kyläilemään entistä useammin ja entistä ilkeämpänä.

Seuraavaksi syötävä rokka sakenee. Toivottavasti osaan ilmaista asian neutraalisti enkä joudu virtuaalisen lynkkauksen kohteeksi.

Kävi nimittäin niin, että sattui vahinko ja hän tuli raskaaksi. Mikään ehkäisykeino ei ole täysin varma, ja toki sitä itsekin saisi olla huolellisempikin niissä asioissa. Varsin selvästi raskaus- ja/tai äitiyshormonit vaikuttivat häneen negatiivisesti ruokkien sitä mörköä lihavaksi ja harvinaisen hyvävointiseksi. On syytä muistaa, että tässä vaiheessa hän oli sekä raskaana, että söi e-pillereitä - hormoneita siis riitti varsin hurjia määriä.

Keskenhän se raskaus sitten meni. Olin jo ehtinyt innostua asiasta, ja otti aika koville se keskenmeno. Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä kyllä taisi käydä onni onnettomuudessa sen (syntymättömän) lapsen kannalta. Aika rankkaa huomata ajattelevansa noin, mutta joskus vaan on vissiin tilanteita, joissa hyvinkin huonon vaihtoehdon takana on vielä paljon rankemmin huonompi vaihtoehto

Niin ja hänellä oli erääseen fysiologiseen vaivaan sellainen lääkitys, jota ei saisi syödä raskauden aikana. Siihen päälle kaappijuoppous ja e-pillerit (alku)raskauden aikana, niin moinen kombinaatio ei lupaa hyvää sikiön kehitykselle.

Voi johtua muustakin, mutta veikkaan em hormonien tehneen sen, että mörkö ei enää käynyt vierailuilla vaan asettautui pysyvästi asumaan.

Rankkoja juttuja. Älkää hirttäkö, hän oli itse em asioista täsmälleen samaa mieltä.

[Mirri]

On muuten haastava tilanne, kun alkaa epäilemaan omien havaintojensa paikkansapitävyyttä. Että näinkö/kuulinko asian nyt niinkuin se tosiasiallisesti tapahtui? Tai että jospa en vaan itse näe oman käytökseni älyttömyyttä ja siksi toinen vetää herneet nenään kerta toisensa jälkeen? Olenko liian herkkä, kun pahoitan mieleni toisen sanomisista? Onko minussa jokin vika, kun suutun hänen käytöksestään? Jne ect yms.

Sitä on tilanteessa sisällä niin syvällä, että on vaikea nähdä metsää puilta.

Niinpä... Siksipä ns. 'narsistin uhri' alkaa herkästi etsiskellä syitä itsestään ja uskoo tavalla tai toisella aiheuttavansa toistuvat ristiriitatilanteet. Ja hän voi olla pitkään yksin, koska muut näkevät asiat toisin kuin hän; he katselevat rajatilaisesta toisenlaisia puolia, joten läheisen kertoma kuulostaa aivan uskomattomalta potaskalta.
Siinä on mielenterveys vaarassa, jos ei saa itselleen mistään tukea ihmetellessään havaintojensa paikkansa pitävyyttä ja miettiessään miten asiat voivat mennä läheisen kanssa niin solmuun kuin menevät uudelleen ja uudelleen.

Oma lukunsa sitten ihmiset (kuten minä), jotka ovat lapsesta lähtien tottuneet siihen, että omat havainnot eivät ole totta, vaan ne ovat jotenkin vinksallaan, ja on joku vahvempi, joka näkee oikein ja tietää miten asiat oikeasti ovat. Olin tottunut siihen, että havaitsen asiat aina väärin, ja joku sitten oikoo havaintoni, ja kertoo miten pitäisi nähdä... Näin jälkikäteen tuntuu aivan uskomattomalta, ettei minulla aikuiseksi kasvettuani ollut pienintäkään luottamusta omaan havaintokykyyni, ja omaan ajattelukykyyni - olin täysin rajatilaisen johdateltavissa ja manipuloitavissa.
Tarvittiin lukematon määrä keskusteluja ammatti-ihmisten kanssa ennen kuin rohkaistuin uskomaan omiin havaintoihini.
Ja sekin tarvittiin, että minulle ammattilaisten toimesta alettiin suoraan kertoa ilmiöstä nimeltä, rajatilaisuus, narsismi, luonnehäiriö... Kerrottiin mistä on kysymys ja millä tavoin tällainen häiriö ihmisessä vaikuttaa ja miten se näyttäytyy läheisten elämässä. Aloin saada ihmettelyni ja hämmennykseni keskelle vastauksia; selitystä oudoille asioille.

Jossakin vaiheessa minulle valkeni myös, että tämä kaikin puolin ulospäin ihana ihminen alkoi iän lisääntyessä käyttäytyä töissä entistä hankalammin, joten asiat alkoivat tulla näkyviin muuallakin kuin kotona. Ikä ilmeisesti toi yhdenlaista itseluottamusta, ja se näkyi työpaikalla 'suorien sanojen sanomisena', kuten henkilö itse mielsi asian; hänellä oli mielestään oikeus sanoa suoraan - aivan sama kuinka korkea pomo osui kohdalle hänen tuntiessaan tarvetta 'suoriin sanoihin'...
Tässä onkin yksi syy miksi minä mietiskelen, että mahtaako rajatilaisuus parantua, vai muuttaako se muotoaan iän karttuessa... Tunne-elämän vuoristorata ahdistuneisuuskohtauksineen loivenee, itsevarmuus lisääntyy, ja henkilö alkaakin käyttäytyä juuri siten kuin maallikot mieltävät 'narsun' käyttäytyvän - 'euroopanomistajatyylisesti'. Joustamattomuus säilyy, ehkä lisääntyykin jopa, ja sukset ovat ristissä joka suuntaan rajatilaisen uskoessa vakaasti olevansa oikeassa ja oikeutettu 'sanomaan suorat sanat' tai 'puhumaan suunsa puhtaaksi' - ilmaisuja, joita minun läheiseni rakasti selittäessään loputtomia milloin milläkin suunnalla sattuneita yhteentörmäyksiään.

Nykytilanteesta tiedän, ettei ainakaan taipumus 'suoriin sanoihin' (lue: haukkujaisiin) ole kadonnut mihinkään. Aggressiivisuus on tänä päivänäkin kovin herkässä, ja sen kohteeksi voi joutua kuka tahansa eri mieltä oleva tai poikkiteloin asettuva. Rajatilaisella on mielestään oikeus sanoa asiat suoraan - kuten hän itse mieltää aggressiiviset purkauksensa. Mustavalkoisuuskaan ei ole kadonnut mihinkään, sen sijaan ikääntymisen myötä hylätyksi tulemisen pelko saattaa taas vaikuttaa niin, että se panee hillitsemään käyttäytymistä, jotta läheiset eivät hylkäisi...

[Mirri]

Jäin miettimään tuota Kahvin kertomaa hormoniasiaa; sitä, että hormonit näyttävät pahentavan ja suurentavan 'mörköä', tekevän henkilöstä hormoniperäisten tunnemyrskyjensä uhrin. Eli vuoristorata on hormonien vuoksi entistäkin jyrkempi; noin kai asia voidaan ajatella.

Nykyisin on tullut aivan kuin muoti-ilmiöksi naisten keskuudessa syytellä omasta huonosta käyttäytymisestä milloin mitäkin hormonaalista syytä; PMS lienee tunnetuin 'syntipukki'. Mitenkään vähättelemättä kyseistä oireyhtymää tulee mieleeni, että kuinka paljon silloinkin kysymys on taustalla olevasta rajatilaisuudesta, joka saa aikaan sen, että henkilöllä on vaikeuksia kestää oman hormonitoimintansa aiheuttamia tunne-elämän sun muita myllerryksiä. ehkä PMS ei teekään naisesta 'hirviötä', vaan todellinen syy toinen toistaan rajummin muiden ihmisten niskaan kaatuviin PMS-oireisiin on hänen epävakautensa - rajatilaisuus.

Nykyisin tiedetään, että ns. PMS-oireisiin voi löytyä lievitystä depressiolääkkeestä; SSRI-lääkkeestä, kuten sertraliini. Sama lääkeaine on havaittu suht tehokkaaksi rajatilaisuuden aiheuttamien mielialavaihtelujen loiventajana. Ehkä lääke ei suoranaisesti lievitäkään hormonitoiminnan aiheuttamaa oireilua, vaan lievittää erilaisia käyttäytymisen hallitsemattomuuteen vaikuttavia tunnetiloja ja impulsseja niin, että hormonitoiminnan vaihtelut tulevat siedettävämmiksi.

Minun on helppo uskoa, että rajatilainen nainen voi muuttua käyttäytymiseltään 'hirviöksi' hormoniensa pyörittelyssä, koska hänen on vaikea selviytyä erilaisten tunnetilojen, fyysisten ja psyykkisten tuntemusten, ja monenlaisten yllykkeiden sekamelskassa. Kontrolli pettää hänen mahtamatta asialle itse yhtään mitään. Silloinkin voisi auttaa parhaiten se, ettei henkilö syyttäisi 'ulkopuolista tekijää' (tässä tapauksessa hormonitoimintaa), vaan onnistuisikin ajattelemaan asian niin, että persoonallisuuden rakenteessa ja tunne-elämässä on häikkää sillä tavoin, että oma hormonitoimintakin voi mennä psyykkisen sietokyvyn ylitse. Selvää on ainakin se, ettei hormonitoiminta pane ketään riehumaan, raivoamaan, tai muuten käyttäytymään toisia ihmisiä kohtaan hankalasti. Ja kuitenkin yhä useammin naiset yrittävät selittää omaa ajoittaista 'hirviömäisyyttään' - siis jopa väkivaltaisuuteen asti yltävää lyhytpinnaisuuttaan ja vihamielisyyttään - hormonitoiminnalla.

Tämä on vakava asia, koska moni lapsi elää tilanteessa, jossa äiti muuttuu (lue: antaa itselleen luvan muuttua!) kerran kuukaudessa 'pirttihirmuksi' muka PMS-oireidensa vuoksi. Ei juurikaan rohjeta kyseenalaistaa asiaa; ei uskalleta sanoa, ettei PMS tee ihmisestä raivotarta, vaikka kyseisen oireyhtymän oireet voivat omistajalleen olla monin tavoin kiusallisia ja hankalia. Silti se on oireyhtymä, joka ei aiheuta kärsimystä muille kuin ihmiselle, jolla se on - saati, että oireyhtymä tekisi omistajastaan aggressiivisen ja arvaamattoman raivoajan, joka purskauttelee pahaa oloaan milloin kenenkin niskaan hallitsemattomasti ja holtittomasti.
Jotkut naisgynekologit aina välillä toki yrittävät kertoa asiasta, mutta silti naisten väite, että PMS panee raivoamaan ja olemaan kaikin tavoin mahdollisimman inhottava läheisiä kohtaan, menee täydestä kuin väärä raha.

[Kahvi]

Nykyisin on tullut aivan kuin muoti-ilmiöksi naisten keskuudessa syytellä omasta huonosta käyttäytymisestä milloin mitäkin hormonaalista syytä; PMS lienee tunnetuin 'syntipukki'. Mitenkään vähättelemättä kyseistä oireyhtymää tulee mieleeni, että kuinka paljon silloinkin kysymys on taustalla olevasta rajatilaisuudesta, joka saa aikaan sen, että henkilöllä on vaikeuksia kestää oman hormonitoimintansa aiheuttamia tunne-elämän sun muita myllerryksiä. ehkä PMS ei teekään naisesta 'hirviötä', vaan todellinen syy toinen toistaan rajummin muiden ihmisten niskaan kaatuviin PMS-oireisiin on hänen epävakautensa - rajatilaisuus.

Niin olen käsittänyt, että kenellä PMS on, niin kysymys on oikeasti todella ikävästä vaivasta. Toki asiaton käytös tulee ymmärrettäväksi, mutta tuskin hormoonitoiminta tekee asiattomasta käytöksestä yhtään sen hyväksytympää kuin vaikka viina tekee asiattomasta käytöksestä hyväksytympää.

Mutta tuli tuosta Mirrin tekstistä mieleen, että noinkohan ikävän voimakas hormonitoiminta aiheuttaa saman, mitä pohdin aikaisemmin? Eli paljastaako tämmöinen samalla lailla henkilön "todellisen karvan" kuin esim vahva humalatila? Laskee itsekontrollia ja sieltä se rajatilaisuus (tms) paljastuu tarkkaavaiselle katsojalle?

No kuitenkin nyt on niin, että henkilö, josta minä kerron, ihan itse kertoi oma-aloitteisesti olevansa "hormoonihiiri" eli moiset saavat hänen päänsä enempivähempi pois raiteiltaan. Mikä varmasti tässä tapauksessa oli hänen rajatilaisuuttaan pahentava tekijä. E-pillerit ja raskaushormoonit tuskin on hyvä yhdistelmä hormooniherkälle ihmiselle

[Kahvi]

Minulle kävi kertomani henkilön kanssa myös ikävä tapahtuma, josta lopulta jouduin tekemään rikosilmoituksenkin hänestä.

Näin jälkeenpäin voin kyllä sanoa, että hyvä ettei se ylittänyt syyttäjän mielestä syyttämiskynnystä. Kysymyksessä oli lievä pahoinpitely - joka sitten muutamassa viikossa kääntyi hänen mielessään täysin päinvastaiseksi. Kertonee jotain hänen psykopatologiasta se, että pitkän päälle oikean totuuden kohtaaminen on liian rankkaa ja totuus muuttuu siedettävämmäksi - on helpompaa olla uhri kuin uhriuttaja.

Itse tapahtuma oli aika vähäpätöinen, mutta täytti lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Riidan yhteydessä -tai oikeastaan vain hän riiteli- läpsäisi minua kasvoihin niin, että rillini lensivät komeassa kaaressa noin kolme metriä. Estääkseni seuraavan lyönnin tartuin häntä olkavarsista kiinni. Jostain syystä hän menetti tasapainonsa ja lähti kaatumaan taaksepäin kohti pöytää - takaraivo olisi kolahtanut pöydän reunaan ikävästi jos en olisi ehtinyt reagoimaan. Jotenkin sain hänen kaatumisensa kääntymään niin, että hän kaatui ohi pöydän ja lopputulemana makasimme maassa. Hän selällään ja minä hänen päällään. Käteni oli sattumoisin vielä hänen ja lattian välissä pehmentämässä. Mustelmahan hänelle siitä kuitenkin tuli lapaluun tienoille.

Nousin kyllä heti pyynnöstään hänen päältään.

Tilanteen rauhoituttua hän esitti kyllä aidon ja nöyrän anteeksipyynnön. Jonka hyväksyin, koitan nimittäin noudattaa omaa periaatettani siitä, että kaikille sallittakoon yksi virhe.

Asia jäi hetkeksi unholaan, mutta pikkuhiljaa hän alkoi puhumaan siitä, että minä olin pahoinpidellyt hänet kaatamalla hänet alhaista luonteenlaatuani osoittaen maahan niin, että tuosta väkivallanteosta hänelle tuli mustelmakin. Hänen mielestään olin vielä karjaissut tilanteessa "järjestyksenvalvoja" mikä oli hänestä eritysen paheksuttava asia (en vieläkään ymmärrä miksi). Todennäköisesti huusin "RAUHOITU" tms. Myös tapahtumapaikka oli vaihtunut hänen mielessään eri huoneeseen.

Eli tapahtumat olivat hänen päässään parissa viikossa kääntyneet täysin päinvastaisiksi todellisuuteen nähden. Käsittääkseni ei ilkeyttään tms vaan ikäänkuin ilmenemänä sairauden/härön oireistosta. Aikani kun olin korjannut tapahtunutta muutosta siinä saamatta esitin, että jos vielä kerrankin valehtelee niin teen hänestä rikosilmoituksen. Minkä sitten jouduin tekemäänkin.

Omakaan muistini ei tietenkään ole täydellinen, mutta jo työn puolesta olen huomannut sen pitävän vastaavanlaisissa tilanteissa riittävän tarkasti paikkansa.

Aikanaan (eromme jälkeen) hän kävikin poliisin kuulusteltavana kuten kuuluukin. Saamani tekstarin perusteella hän väitti tehneensä myös minusta rikosilmoituksen ja hakevansa lähestymiskieltoa minulle. Kumpikaan ei ole toteutunut, varmistin asian kuulustelumme hoitaneelta poliisilta sekä käräjäoikeudelta. Hän myös uhkasi kertoa tapahtuneesta poke-hommien työnantajalleni. Kysyessäni asiaa pomoltani hän sanoi, ettei moista yhteydenottoa ole tullut ja lähestymiskieltokaan ei vaikuttaisi töihini yhtään mitenkään - se on puhtaasti kahden välinen asia eikä mitenkään vaikuta esim poliisin arvioon pätevyydestäni järjestyksenvalvojan töihin. Sainpa tuossa vartija-kortinkin muutama viikko sitten, ja sitä tuskin myönnetään tuosta vaan jos on rikosilmoitus pahoinpitelystä tehty.

Uskoisin hänen ihan aidosti uskoneen omaan totuuteensa. Eli se ei ollut v1ttuilua vaan oire. Myös muissa asioissa huomasin hänen rakentaneen todellisuudesta itselleen sopivan kudelman ympärilleen, johon hän ihan aidoisti uskoi ja piti totena. Ihmettelinkin, että miten ylipäätään ajauduin suhteeseen hänen kanssaan - pidän itseäni ainakin välttävän tasoisena ihmistuntijana ja minun olisi pitänyt huomata noin vakavat oireet aika pian. Mutta kun hän ei valehdellut, vaan piti valheellista kudelmaansa täysin totena, niin eipä sitä kaiketi sitten paraskaan intuitio ala hälyyttämään.

[ritalin]

Enpä lähde lukemaan tässä vaiheessa tätä ketjua läpi, mutta kuten ehkä jotkut muistavat, on minullakin kokemuksia epävakaan naisen kanssa seurustelusta. Suurin ongelma oli jatkuva projektiivisen identifikaation käyttö(pp selittänyt vissiin täällä sen termin joskus).
Nainen oli aluksi ihan ok ja viehättävänkin oloinen, mutta sitten tapahtui splitt ilmeisesti jonkinlaisen turhautumisen seuruaksena. Nainen tapaili kaiketi toistakin miestä samaan aikaan ja sitten jotenkin tähän liittyi turhautuminen minua kohtaan. Nainen pyrki saamaan minut kokemaan itseni pahaksi ja kokemaan syyllisyyttä asioista, joita ei oikeasti ollut tapahtunut(vääristeli tapahtumia).
Erikoista oli, että hän ei halunnut kokonaan luopua minusta, muttei halunnut seurustellakaan. Suhteemme oli pitkään siten jokseenkin läheisriippuvainen. Nainen piti minua lähinnä projektiivisen identifikaation maalitauluna, josta suunnilleen kolme kuukautta hyökkäilyn kestettyä aloin käsittää, ettei minussa todella ollut vikaa, vaan, että nainen oli todella psyykkisesti häiriintynyt. Tuolloin en vielä asioita niin hyvin tuntenut psykologisesti.
Nainen kertoi koittaneensa hakea apua dissosiaatio-oireiden ja paniikkihäiriön takia, mutta jonot olivat olleet pitkät, eikä hän ollut saanut aikoja lääkärille, tai terapeutille. Välillä häiriö luisti ilmeisesti mikro-psykoosin puolelle ja hänellä oli suuria vaikeuksia projisoinneiltaan erottaa itseään projektion kohteista. Yhdessä vaiheessa hän puhui minusta ja meidän ongelmista sukulaiselleen, psykiatrille, joka oli joko isän, tai äidin sisko(en muista kumman) ja psykiatri arveli minut hänen kertomansa perusteella epävakaan persoonallisuushäiriön omaavaksi ja oli kai suositellut välien katkaisua ja yhteydenottamista poliisiin, joskaan en käsitä, mikä tapahtunut suhteessamme olisi ollut poliisiasia.

Hankalaksi asiat teki mm. se, että nainen koitti siirtää projektiivisella identifikaatiolla projektiivisen identifikaation minuun, eli koitti vääristää asiat näyttämään siltä, että se olinkin minä, joka hyökkäili häntä vastaan projektiivisella identifikaatiolla.
Minäkuva oli naisella heikko ja hän muuttui pari kertaa suhteemme aikana ujosta ja vetäytyvästä sosiaaliseksi bilehileeksi ja takaisin. Merkittävin muutos oli naisen yhtäkkinen muuttuminen absolutistista alkoholia ihan säännöllisesti käyttäväksi.
Seksuaalisuutensa oli myös hyvin epävaakaata ja välillä oli kausia, jolloin naiset kiinnostivat ja välillä miehet.

Tyypillinen epävakaa piirre on myös voimakas kaksinaismoralismi; kovin uskovaisena naisena hän kuitenkin tapaili kahta miestä samaan aikaan ja väliemme lopulta katkettua oli elänyt läpi useita parin kuukauden mittaisia suhteita.

Viime kesänä tapailin myös sittemmin epävakaaksi osoittautunutta naista, jonka toimissa rikottiin jo lakiakin; hän esitti niin hurmaavaa ja rakastunutta, että kaikki tuttunikin hämääntyivät ja kuvittelivat naisen todella rakastavan minua... kuitenkin hän hyvin nopeasti jätti minut exäni raiskanneen hampuusin takia. Nainen innostui niin kovasti raiskaukseen kykenevästä miehestä, joka oli hänen mielestään erityisen miehekäs ja vahva mies. Itse tunnistin epävakaan naisen jo heti kättelyssä, ja tapailumme olikin minun puoleltani lähinnä odotusta siitä, koska jotain outoa tapahtuu. Myös tällä naisella oli ongelmia seksuaalisen minäkuvansa kanssa, eikä hän tiennyt, pitääkö miehistä, vai naisista, koska välillä piti naisista ja välillä miehistä.
Väliemme katkettua nainen jäi sotimaan minua vastaan ja levitti mm. facebookin välityksellä, että sairastuttuani keuhkokuumeeseen olinkin oikeasti sairastunut skitsofreniaan. Lisäksi hän aiheutti läheisilleni vaaran, narautettuaan minun ja siskoni yhteystiedot henkilölle, joka oli uhannut raiskata siskoni. Minua ennen hän oli ollut suhteessa pappiin, jonka hän sai kaiketi sairaseläkkeelle.

Molemmilla tapauksilla oli häiriön taustavaikuttajana hyökkäävä ja fyysisesti pahoinpitelevä isä.

[ritalin]

Erotuksena epävakaasta persoonallisuushäiriöstä on naisilla vielä tätäkin yleisempi persoonallisuushäiriö, eli histrioottinen, eli narsistis-huomionhakuinen persoonallisuushäiriö. Ero epävakaaseen on molempia tunteneelle helposti tunnistettavissa häiriöiden sävyistä, mutta käytökseltään näitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Narsistis-huomionhakuinen ei kärsi niin voimakkaasta persoonan epävakaudesta, kuin epävakaan persoonallisuushäiriön vaikeampaa muotoa "sairastavat" ja sellainen henkilö on kylmempi ja määrätietoisempi. Narsistis-huomionhakuisella ei ole tällaista radikaalisti näkyvää psykoosiin luistavaa oman persoonan sekoittamista toisiin ja narsistis-huomionhakuinen on tyypillinen huijari-viettelijätär, joka on myös patologinen valehtelija.
Huomionhakuisuus on kuitenkin vain se oidipaalifiksoituma ja sen pohjalla olevan rajatilafiksoituman "aikaisuus", eli onko henkilö traumatisoitunut lähempänä yhden vuoden ikää, vai puolen vuoden ikää, määrittää paljolti persoonan ja defenssien kuvan häiriössä.
Narsistis-huomionhakuiset pitäisikin ehkä jakaa 1. sosiopaattis-huomionhakuisiin(rempseä nainen, jolla lukuisia päällekkäisiä ja lyhytkestoisia seksisuhteita, voi varastella, tai tartuttaa tahallaan sukupuolitauteja, aina heteroita, usein masentuneita ja alkoholiongelmaisia ja suhteellisen yksinäisiä, ihmissuhteiden jäädessä pinnallisiksi, koittaa pyrkyröidä seksin avulla), 2. narsistis-huomionhakuisiin(miellyttävä, hyperseksikäs naistyyppi, paljon miehiä ja päällekkäisiä suhteita, mutta pitää tasonsa, eikä alennu lukuisiin lyhyisiin seksisuhteisiin, tai yhdenillansuhteisiin, äärimmäinen tuuliviiri, aina heteroita) ja 3. epävakaa-huomionhakuisiin(epävakaan ja huomionhakuisen risteytys missä häiriön kuva on enemmän huomionhakuisuudessa, kuin epävakaudessa, mutta denfenssien sävy omaa samankaltaisuutta epävakaan kanssa, henkilö on tasapainoisempi ja eheämmän oloinen, kuin epävakaa persoonallisuus, biseksuaalisuus tyypillisenä piirteenä).

[ritalin]

Läheisnäkökulma on ikuisuusaihe, koska rajatilaisuutta eri muodoissaan on hyvin paljon; silloin tietysti läheisiäkin on paljon. Ja läheisissä on paljon mt-ongelmaisia. Eri tavoin häiriöisiä ihmisiä; vaikkeivät itse ole rajatilaisia, mutta jollakin tavoin kuitenkin. Ja aika tavallista lienee sekin, että rajatilaisen vanhemman kasvattama lapsi kulkeutuu omassa aikuisuudessaan rajatilaisen kanssa parisuhteeseen; minä taidan olla sellaisesta esimerkki. Oman vanhemman rajatilaisuus häiriinnyttää lapset tavalla tai toisella, se on karu tosiasia.

Epävakaat ja narsistiset ihmiset ovat myös liittoutuvia ja hyvin ovelia; minun epävakaa äitini pyrki rekrytoimaan kaveripiiriini narsistisia poikia, joiden kanssa hän liittoutui minua vastaan. Idea tässä on projektion tekeminen enemmän todeksi; kun moni ihminen yhdistää yhteisen harhansa, harhasta tulee enemmän tosi. Nuo henkilöt tiesivät olevansa ongelmaisia, mutta käyttivät minua häikäilemättömästi hyväkseen pahan olonsa projisoinnissa.
Samanlainen ilmiö voidaan nähdä myös koulukiusaamisessa, kun kiusaava oppilas ja opettaja liittoutuvat keskenään. Muita tyypillisiä esimerkkejä pahimmista tämänkaltaisista tilanteista on narsistisen vanhemman ja narsistisen psykiatrin liittoutuminen lasta vastaan. Vanhemman ja psykiatrin liittoutuminen on tänä päivänä erittäin yleistä, mikä sitten nähdään tilastoissa "nuorten mielenterveysongelmien räjähdysmäisenä kasvuna", kun todellisuudessa kyse on tässä sopivaan kohteeseen projisoiduista vanhemman ja psykiatrin mielenterveysongelmista.

Epävakailla, narsisteilla, maanisdepressiivisilla ja skitsofreenikoilla on laajempaakin kollektiivista käyttäytymistä; mikäli mies seurustelee epävakaan naisen kanssa ja hänen työpaikallaan on narsistinen naispuolinen pomo, nämä aistivat miehestä toistensa projektioiden vaikutuksen ja liittoutuvat keskenään, vaikkeivät olisi koskaan tavanneet toisiaan. Nämä pystyvät siis aistimaan uhrinsa vuorovaikutuksesta, mikäli tämä on joutunut projisoinnin kohteeksi toisaalta.
Epävakaa tyttöystävä saattaa alkaa syyllistämään miestä aiheetta pelottavaksi ja pari päivää myöhemmin töissä pomo puhuu avoimesti ja kovaan ääneen miehen olevan narsisti. Näin he pystyvät liittoutumalla saamaan miehessä tunnetasolla omat seksifantasioihin perustuvat vainoharhansa tosiksi. Mutta mielenkiintoista myös on, että jos mies tässä tilanteessa hakkaisi tyttöystävänsä ja raiskaisi pomonsa, nämä rakastuisivat mieheen ikiajoiksi ja pyytelisivät ikuisesti anteeksi projisoimisiaan.

[ritalin]

Jos tuo on sinun käsityksesi ylipäätään kenenkään ihmisen (tai edes rajatilojen!) käyttäytymisestä, en ihmettele lainkaan jos olet joutunut vaikeuksiin ihmissuhteissasi.

Noh, noh. Rajatiloilla on tuon tyyppistä käyttäytymistä. Vastaavanlainen kuvio voi selittää osan pitkään kestävistä parisuhdeväkivaltatapauksista. Noilla on tapana viihtyä sadomasokistisissa suhteissa.

[ritalin]

Homma vaan alkoi kääntymään pikkuhiljaa siihen, että hänen mielestään harrastin henkistä väkivaltaa noilla aikalisilläni. Että kun tiedän hänen hylkäämisen pelkonsa, niin käytän sitä pelkoa sadistisesti hänen kiusaamiseksi aikalisän muodossa. Ilmeisesti jopa hänen ystävättärensä uskoivat tähän, mutta se onkin jo toinen juttu.

Paranoiaa kait tuo on, siis sellaista mihin henkilö ei tarkoitushakuisesti pyri.

Kyllä tuo on ollut ihan tarkoitushakuista syyllistämistä. Hän koitti manipuloida sinua, siirtämällä sinuun syyllisyyden tunteita, jolloin hän koki pystyvänsä kontrolloimaan sinua tunne-elämäsi kautta ja sai tästä kaikkivoipaisuuden tunnetta, mikä tuotti hänelle seksuaalista mielihyvää. Ystävättärien reaktio osoittaa, millaista karjaa useimmat ihmiset ovat narsisteille; kun juutalaisia pitää kaasuttaa, niitä kaasutetaan mukisematta. Kaikki kunnia kaikkivoipaiselle vanhemmalle.

Yksi exäni kuvasi, että kyse on vittuilusta, kun hän puhui ylläkuvatusta käyttämästään projektiivisesta identifikaatiosta.

[Kahvi]

Homma vaan alkoi kääntymään pikkuhiljaa siihen, että hänen mielestään harrastin henkistä väkivaltaa noilla aikalisilläni. Että kun tiedän hänen hylkäämisen pelkonsa, niin käytän sitä pelkoa sadistisesti hänen kiusaamiseksi aikalisän muodossa. Ilmeisesti jopa hänen ystävättärensä uskoivat tähän, mutta se onkin jo toinen juttu.

Paranoiaa kait tuo on, siis sellaista mihin henkilö ei tarkoitushakuisesti pyri.

Kyllä tuo on ollut ihan tarkoitushakuista syyllistämistä.

Varmaan juu tarkoitushakuista, mutta en itse kokenut sitä manipuloinniksi. Tokihan se sitäkin voi olla, mistäs sitä nyt varmaksi voi tietää, kun tunsin ihmisen vain parisen kuukautta.

Enemmänkin koin sen sillä tavoin tarkoitushakuiseksi, että sillä tavoin hän sai syyllisyyden siirrettyä pois itsestään - pääsääntöisesti kun se aikalisä otettiin sen takia, että "mörkö" tuli kylään. Eli hänellä pamahti päälle "rajatila-kohtaus" ja sen sitten sai parhaiten laantumaan aikalisällä, eli odottamalla että järki palaa päähän. Kun hän tiesi, että aikalisien tarve johtui hänestä, niin sitä syyllisyyttä hän ei kestänyt, joten syyllinen piti löytää muualta.

[Kahvi]

Välillä häiriö luisti ilmeisesti mikro-psykoosin puolelle ja hänellä oli suuria vaikeuksia projisoinneiltaan erottaa itseään projektion kohteista.

Harmillisen tutun kuuloista. Mikropsykoosin tapainen tila ja tuommoinen projisointi...

[Kahvi]

Varmaan on kyllä sille huipputyyppi-mörkö sekasotkulle kokonaisuudessaan huono juttu, jos mörkö saa hallita. Jos ei huipputyyppi saa sitä kuriin. Varmasti huipputyypin pitää itsensä sitä haluta. Arvaan.

Haluaa se käsitykseni mukaan se huipputyyppi mörkönsä kuriin. Mörkö kuitenkin vie tilannetta 6-nolla. Sairaus kun on sairaus, ei jalkapuolikaan pysty hyppimään tasajalkaa vaikka kuinka haluaisi.

[Gyver]

Persoonallisuushäiriöisillä ihmisillä taitaa olla usein taipumusta nähdä läheisensä perusteettomasti persoonallisuushäiriöisinä?

[Kahvi]

Hirveen surullinen sen tilanne, että sillä tavalla vähän väliä koki sinut pelottavaksi ja uhkaavaksi. Itsemurha-ajatusten kanssa taistelu. Mutta ei kai sitten ketään tilanteesta surullista siellä omassa muumilaaksossa. Vain pelokkaita muumeja jne. Arvaan.

Surullinen tilanne minustakin. Pelokkaita, erittäin pelokkaita muumeja minäkin veikkaan.