Masennus ja ahdistus

[Pinja]

Poistin asiattomana

Hyvä!

[Ryysy]

En ehtinyt lukea Maarian poistamaa, mutta taisin edellisemmässä jotenkin vähätellä mahdollista pahaa mieltä, mitä jonkin kappaleen kritisointi (?) ym. voi aiheuttaa. Saatan sanoa herkästi, jos jokin kappale on huono tai että en jostakin syystä siitä pidä tms., esim. se Lasten mehuhetki, mutta se on vain omasta mielestäni niin... jotkut taas pitävät siitä, kuten mm. Pinja, mikä on hyvä asia: ei mennyt Laurinkaan lahja hukkaan!

[Pinja]

Ei se minusta hyvältäkään tunnu, että kritisoidaan muttei pahaltakaan. Ei tunnu miltään, neutraalia. Itse tykkään Lasten mehuhetkestä, kuulostaa hyvältä kappaleelta ja saa mulle hyvän mielen. Mielenkiintoista kuulla kuka mistäkin tykkää.

[Maaria]

Ei tämä purkaus ole kuin omaa luonteen hankaluutta ja yliherkkyyttä nyt tällä hetkellä. (Ilman kummempia selityksiä)
Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä. Ps. Ehkä on parempi, etten keskustele huonossa olossa täällä, siitä kun ei mitään tule.
Yksi elämän perustotuuksia on, että ihmisen olisi hyvä kestää kritiikkiä jos ei sitä taitoa osaa, on oma ja kenties muiden elämä vaikeaa.
Minulta puuttuu tämä taito tällä hetkellä.

[Pinja]

Täällä keskustellaan myös huonossa olossa!

[Ryysy]

Niinpä.

[Lauri]

Ilmeisesti olen käsittänyt väärin. En laita siihen ketjuun enää musiikkia.

Laita vaan. Nimenomaan sielua koskettavaa musiikkia tarkoitetaan.

[Lauri]

Ja miksi vitussa ei saisi tulla paha mieli, jos joku arvostelee jotain omaa musiikkia. Miksi vitussa tällä palstalla täytyy olla kovanahkainen .

Saahan tuosta paha mieli tulla, jos on tullakseen. Arvostelu ei kuitenkaan kohdistu sinuun. Jollain tietty hyväkin musiikki saattaa pompsauttaa pintaan ikävän muiston ja siitä pahan mielen. Se ei ole musiikin eikä sinun vikasi.

[Pinja]

Riippuu myös mielialasta mitä ja mistä musiikista tykkää ja musiikkimakuja on monenlaisia ja persoonallisuuden piirteet vaikuttavat myös tykkäämiseen sekä elämänkokemukset.

[Lauri]

Ei tämä purkaus ole kuin omaa luonteen hankaluutta ja yliherkkyyttä nyt tällä hetkellä. (Ilman kummempia selityksiä)
Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä. Ps. Ehkä on parempi, etten keskustele huonossa olossa täällä, siitä kun ei mitään tule.
Yksi elämän perustotuuksia on, että ihmisen olisi hyvä kestää kritiikkiä jos ei sitä taitoa osaa, on oma ja kenties muiden elämä vaikeaa.
Minulta puuttuu tämä taito tällä hetkellä.

Purkaukset ei haittaa kun sen tietää.

[Hilppa]

Siitä pyllistelystä. Vähän smantyyppinen ilmiö kuin, jos ilmoittautuu kasvissyöjäksi, siinä ihmiset herkästi kuulevat samalla lauseeseen lisäosan "niin kuule pitäis sunkin olla" tai "olen siis parempi ihminen". Reaktiot ovat välillä mitä ihmeellisimpiä, enkä tällaisia asioita tai vastaavia yleensä erityisesti mainostakaan. Silti koen, ettei minun tulisi vältellä mitään aiheita. Pitäisi osata puhua niin, ettei toisella mene herne nenään tai saada se ihminen rauhoittumaan. Pystyä olemaan empaattinen, ja tuoda se esiin. Yleensä pääsen tuohon, empatia-asteelle, mutta sen ilmentäminen käytännössä sitten jää. Pelkään, että pahennan tilannetta, ja en pysty toimimaan. Miten tätä voisi opetella? Mistä kaikesta tuo voisi johtua?

En ymmärrä. Miksi kasvissyöjän tai kasvissyöjälle pitäisi olla empaattinen tai mistä? Olen muutaman kerran ollut tilanteissa, jolloin olin jo kasvissyöjä ja joutunut syömään jotain muuta ruokaa esim. Sianlihaa, kun muuta ei ole ollut tarjolla. Tuolloin voin joko olla syömättä tai syödä lihaa omavalintaisesti tietenkin, mutta valitsin pakkosyömisen, vaikka ei enää ollut nälkä, ihan vieraanvaraisuudesta kieltäytymisen ollessa epäkohteliasta. Jännää on ollut tarjoajan asenne. Kerran söin lihaa, kun mitään muuta ei ollut tarjolla, ja olisi ollut epäkohteliasta, jos olisin kieltäytynyt. Se on niitä harvoja kertoja, kun ruoka maistui pahalta ja vastenmieliseltä, mitä en tietysti sanonut. Toisella kerralla tarjoaja ryhtyi inttämään, mitä minun tulisi tehdä ja hän asetti vaihtoehdot, mitä minä voisin tehdä ja mikä ei olisi väliä. Ei olisi kuulemma väliä, jos on jauhelihaa. Meinasin kysyä, että rustoa ja kalvojako meinaat tarjota? Lisäksi hän halusi salata mieheltään, että en syö lihaa ja vältteli puhumasta aiheesta, jotta minun mieheni ei lipsauttaisi sitä hänen miehelleen. Oli ilmeisesti jokin tabu heille, vaikka minulle on loppujen lopuksi ihan sama, vaikka söisin kuivattuja heinäsirkkoja, joita niitäkin olen maistanut (hyviä olivat ).

[Hilppa]

Nyt en edelleenkään ymmärrä, mitä tarkoitat empatialla tässä. Miksi käytät sanaa "empatia" ylipäätään tässä yhteydessä? Esim. Kasvissyönnistä kertomisen yhteydessä.

[Hilppa]

Mielestäni kasvissyönti on huono esimerkki empatian ja myötätunnon näkymisestä vuorovaikutuksesta. Kasvissyönti on ideologinen, terveyteen perustuva, yhteiskunnallinen, näkemyksellinen tms. valinta. Tuollaisten valintojen käsittelyssä on hyvä olla jonkinlainen kunnioitus tai arvostus toisen ihmisen tekemän valinnan oikeutta kohtaan. Siis puolin ja toisin sekä kasvissyöjän oikeus että toisin valitsevan oikeus. En puhuisi empatiasta.

[Hilppa]

Tarkoitan tässä sellaisista tilanteista, joissa tuo arvostus puuttuu. Rakentavalla, empaattisella vuorovaikutuksella voi mahdollisesti edesauttaa arvostuksen syntyä.

Mutta jos ajatellaan vain aikuisia, koen empatian jossain määrin myös yläpuolelle asettumiseksi sellaisissa asioissa, jotka liittyvät ihmisen yksilönvapauksiin. Koen, että kohtuullinen kunnioitus ja arvostus riittäviä, empatia karvan verran liikaa, jolloin siitä tuleekin yläpuolelle astuvan ja ikään kuin säälivän elementin sisältävää.

[Pinja]

En halua olla niin empaattinen kuin olen, olen liian empaattinen. Kaverini taas eivät ole kovinkaan empaattisia ja olen huomannut, että toinen heistä pelkää empatiaani. Kieltänyt auttamasta itseään, empatian kokee ehkä sitten auttamiseksi senkin, olen huomannut pelästymistään, mutta hän kai haluaa pysyä vähän kauempana, ahdistuu läheisyydestä.

[Pinja]

Ollaan silti kavereita, minä olen sellainen kuin olen ja hän sellainen kuin on. Hänen pelkonsa ei ole minun ongelmani. Hän voi olla ottamatta empatiaa vastaan, vaikka sitä saakin.

[Pinja]

Hän ei tarjoa minulle empatiaa, vaikka haluaisin ja minä en ole tarjoamatta hänelle empatiaa, vaikka hän haluaisi olla ilman. Oikeudenmukaista.

[Pinja]

Saan olla sellainen kuin olen ja hän saa olla sellainen kuin on. Saa olla sellainen persoonallisuus kuin on, oma itsensä eikä tarvitse näytellä muuta kummankaan.

[Pinja]

Flower, miksei sulla ole päiväkirjaa?

[Ryysy]

Kasvissyönnistä: onko helpompi siis sanoa, että on nirso kuin että on kasvissyöjä vai kumpi on vaikeampaa? Ei saisi olla nirso, koska ruokaa pitää syödä (vaikka monet liharuuat ovat hirveitä ja monet muutkin, kuten banaanikakut, paitsi jotkut banaanikakut). Mutta miksei saisi olla kasvissyöjä tai siis millä perusteella siitä tulee muille jotenkin vaivaantunut tai ylenkatsottu fiilis? Kasvissyöjänä esiintyminen on tavallaan helpompaa, koska siihen voi lukea kaikki liivatteet ja muutkin. Kahvikuppineurootikkona olen erikoistunut ruuasta kieltäytymiseen, eikä se näin pitkällä koulutuksella tunnu itsessä enää oikein miltään (itsessä kai ne muidenkin äkkiä unohtamat ilmeet ja eleet eniten tuntuvat) ja syytkin tulevat luonnostaan ihan hatusta. Joskus on paha jos vetoaa aversioon jauhelihapitsan kohdalla ja seuraavaksi lautasella jo onkin kinkku. Itse en koe, että kasvissyöjä olisi mitenkään yläpuolelle asettuva, kasvissyöjä on vain hankala "kestitettävä". Siis jos on todellinen kasvissyöjä eli ettei edes mitään maitotuotteita käytä.