Saako kuolemalle vitsailla?

[Lauri]

En minä mitenkään eritellyt ketä kysymykseni koskee. Kyllä sama pätee basiliskoon. Tässä pohditaan asiaa olion itsensä kannalta katsottuna.

Vähän sama juttu kuin kuuluuko metsässä ääniä, jos olio itse ei ole kuuntelemassa.

[Lauri]

Missä kohdassa syntyminen ja kuolema tarkkaan ottaen tapahtuu?

Mitä on elämä?

[Mirri]

Saako kuolemalle vitsailla?

Kyllä saa. Miksi ei saisi vitsailla, jos kerran huumori voisi auttaa ja helpottaa elämän karujen tosiasioiden edessä?
Kuolevat ihmiset läheisineen vitsailevat selviytyäkseen. Kuolleen ihmisen läheiset vitsailevat samasta syystä: selviytyäkseen.

[Lauri]

Erään teorian mukaan elämä on syntynyt miljoonia vuosia sitten maapallon alkuliemessä. Miten? Siitä ei ole tietoa. Prosessia ei ole onnistuttu toistamaan.

Alkuliemessä syntyi sattuman elävä solu, joka alkoi jakautua ja jakautuessaan se siirsi ominaisuuden nimeltä elämä "jälkeläisilleen".

Ihminen on vain evoluution kuluessa erikoistuneiden solujen ja bakteerien yhteisö. Jokainen solumme ja bakteerimme on perinyt elämä-ominaisuuden tuolta ensimmäiseltä alkuliemessä syntyneeltä solulta. Yksittäiset solut kuolevat, mutta elämä jatkuu. Eli emme oikeasti kuole, vaan elämä jatkuu muissa soluissa ja siirtää tuota ominaisuutta eteenpäin.

[Psykopatologia]

Eikö huumori ole "terve" defenssi käsitellä ahdistavia asioita?

Tässä siis vitsaillaan Kuolemalle, ei kuolemalle.

[Lauri]

Niinku missä?

[Ryysy]

KUOLEMASI MINÄ OLEN

Olin läsnä kuolemasi hetkellä,
koko elämäsi ajan olin siinä.
Vihdoin löysit minut, varjostasi,
joka sinua iäti seuraa.
Olen se, joka sai kyyneleesi virtaamaan.
Olen se, joka sai sielusi suremaan.
Olen se, jonka tiesit tulevaksi.
Olen se jota odotit ja pelkäsit,
muttet halunnut tavata.
Kuolemasi hetkellä olin läsnä,
sillä se minä olen, k/Kuolemasi.
Hautakiveesi on hakattu merkkini.
Minä päätin elosi pituuden.
Kaikki elämäsi aamut kaikki päivät,
kaikki yön yksinäiset hetket, olin siinä, vierelläsi,
verhoutuneena pimeään,
sinun tietämättäsi.
(Henkesi minulle kuuluu ikuisesti,
sillä se minä olen, k/Kuolemasi.)

-KC

[Lauri]

[Psykopatologia]

Your Nose Knows: Even An Undetectable Smell Of Death Triggers Fight-Or-Flight Response
Oct 20, 2015 02:22 PM By Susan Scutti http://www.medicaldaily.com/your-nose-k ... nse-358016
(- -)

[Lauri]

Hans Baldung. German, 1485 - 1545. Death and the Maiden

Kuolemaa käsitelläään paljon taiteessa.

[Lauri]

The Dying Swan 3:28
https://www.youtube.com/watch?v=IW3GAjAKges

[Lauri]

Cavaradossi tuodaan teloitettavaksi, kirjoittaessaan hän vaipuu muistoihin ja laulaa jäähyväiset elämälle E lucevan le stelle (Tähdet ylläni). 3:00
https://www.youtube.com/watch?v=hxdiJ74AL5Y

[Lauri]

Vainajat

Minun huoneessani täällä
öin liikkuvat vainajat.
Miks viipyvät he maan päällä,
mitä minulta tahtovat?

Se kalpea nuori vainaa
eli veljenä majassain.
Mua myllynkivi painaa;
minä olenko ollut Kain?

Ja sen vanhan vaimon tähden
en mitään rauhaa saa.
Hänen surevat silmänsä nähden
mua elon kauhistaa.

Sekin luonani sielu hento
käy aineettomuudessaan,
joka kääntyä, tähdenlento,
sai rajalta taivaan ja maan...

Ovat ehkä he mielen harhaa
ja varjoja muistojen.
Mut muistojen kalmantarhaa
jos näin jo vapisen,

— mitä onkaan kuolema sitten,
mitä silloin tiedänkään,
kun henget vainajitten
minä silmästä silmään nään?

Uuno Kailas

[Lauri]

Kuolemantanssi. Yksityiskohta Giacomo Borlone de Buschisin maalaamasta freskosta Oratorio dei Disciplinin kirkossa Clusonen kaupungissa, Italiassa.

Kuolemantanssi (ransk. La Danse Macabre, engl. Dance of death, ital. La Danza Macabra, saks. Totentanz) on myöhäiskeskiajan kirkkotaiteessa esiintyvä aihe, joka kuvaa vertauskuvallisesti kuoleman yleismaailmallisuutta eli universaaliutta. Kuolemantanssi-aiheiset maalaukset sisältävät yleensä henkilöityneen kuoleman, joka johtaa tanssivien hahmojen joukkoa hautaan. Usein hautaan marssivassa kulkueessa esiintyy hahmoja kaikista yhteiskunnan kerroksista – kuninkaita, paaveja, munkkeja, nuoria, maatyöläisiä jne. Se on symbolikuva siitä, että kuolemassa kaikki ovat samanarvoisia. Aihe tunnetaan jo 300-luvulta alkaen, mutta se yleistyi Jean Le Fèvren La Danse Macabre -runon ilmestyttyä vuonna 1376.

Kuuluisimmat kuolemantanssit ovat ranskalaisissa ja saksalaisissa kirkoissa usein esiintyvät fresko-aiheet. Ne tehtiin yleensä mustan surman tunnelmissa muistuttamaan ihmisiä heidän elämänsä hauraudesta ja maallisen kunnian katoavaisuudesta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolemantanssi

[Lauri]

Dance Macabre 2:17
http://youtu.be/EcOZmtbLRP0