Re: Mitä Psykopatologia-foorumi lukee nyt? [ym.]

[Megakesä]

Pidän pientä taukoa lukemisesta, koska lukutahtini on ollut tosi hurja (mm. 6 kirjaa kahdessa päivässä etc.), ja siitä tuli ahia. Nyt lukemista odottaa 9 kevyempää opusta, mutta niihin tartun vasta myöhemmin.
(omakuva)

[Biancaliina]

Heh kävipä moga, tuplamäärä opintokirjoja. Näihinpä siis käsiksi, että ehdin tenttiä.

[Click!]

Helinä Siikala: Voiman ja ilon käsikirja

[Maria]

Kiva jos kelpaa, vinkit meinaan.

Sain tänään Susanna Alakosken Hyvää vangkilaa toivoo Jenna. Oletko Maria lukennut edellisensä, Sikalat? Toivon mukaan tämä uutensa on yhtä upea kuin mitä oli Sikalat.

https://www.suurikuu.fi/PublishedServic ... 9515017017
Tässä tuosta uudesta:
https://www.suurikuu.fi/PublishedServic ... 9515019882

Ja tuosta Sikalasta tuli mieleeni kirja jonka nimeä en millään saa päähäni, kirja kertoo naiskirjailijan lapsuudesta jonka hän vietti alkoholisoituneen isänsä kanssa. Ruotsalainen..Tytön mielestä lapsuutensa oli onnellinen..Nyt minua tosiaan jäin vaivaamaan asia.

Muistaisiko joku kirjan tai kirjailijan nimen?

Pienen etsinnän jälkeen löytyi yksi hakukriteereihisi sopiva.

Olisiko mahdollisesti Åsa Linderborgin, ruotsalaisen vasemmistopoliitikon kaunokirjallinen teos?

http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%85sa_Linderborg

http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/%C3%A5 ... aan/268818

Viikonloppuna aloitin Anja Snellmanin Parvekejumalat hieman varautunein odotuksin. Viimeksi luin häneltä Pelon maantieteen (vuosia sitten), jota pidin puoleen väliin asti intensiivisen hyvänä kerrontana, mutta sitten loppua kohden repsahti. En pitänyt teoksen jälkimmäisen puolen surrealistisesta tyylistä, kuten en myöskään Sonja O kävi täällä-teoksen kiiruhtavasta ja minulle liian sekavasta otteesta. Mutta Parvekejumalat mielestäni ainakin tähän asti odotuksiani parempi. Kirjastoon menen etsimään antamiasi vihjeitä ja ainakin ensin ehdottamasi ruotsinsuomalaisen kirjailijan teoksia. Myös yksi ehdottomasti luettavien listalla on Riikka Pulkkisen Raja, joka ei ollut enää saatavilla Akateemisessa, painos kun on loppu. Siispä Helmetin virtuaaliseen jonoon!

Olen myös ihmetellyt, miten voi kirjailija olla niin tuottelias, että jokaisena vuonna ilmestyy uusi teos. Kuin liukuhihnalta. Tiheän dekkarituotannon ehkä ymmärrän, mutta muun kaunokirjallisen tuotannon luulisi vaativan pidempää viimeistelyä ja ihan jo aiheen kehittelyä. Mutta enpä tiedä, kun en ole kirjailija.

[GAD]

Hei Maria;

kiitos, osuit oikeaan, kyse on tosiaankin Åsa Linderborgin kirjasta.

Aloitin Remeksen uusimman ja lopetin kesken. Aloitin sitten tutun ja turvallisen P.D. Jamesin, Todistajan kuolema.
https://www.suurikuu.fi/PublishedServic ... 9511250012

[Megakesä]

Iken muistelmat
-> moniulotteiset, mutta kohdettaan vakavammat. myös hyviä kuvia, helppolukuinen teos

[Maria]

Venäläinen kukkahuivi yhdistää Pia Ingströmin ”Inte utan min mamma”-muistelmateoksen ja Anja Snellmanin Parvekejumalat toisiinsa. Jälkimmäinen on niin kovin tunteisiini vaikuttava, että hieman vaikeaa puhua enää ensimmäisestä. Kuitenkin muutama sananen lukukokemuksesta.

Ingströmin teos on tähän asti lukemistani ruotsinkielisistä kirjoista ehkä vaikeinta kieltä minulle ja huomattavasti vaikeammin sisällepäästävä teos kuin esimerkiksi Merete Mazzarellan ”När vi spelade Afrikas stjärna”. Ehkä johtuen Ingströmin paljon käyttämistä minulle ei niin ominaisista sivistyssanoista ja nykykielisistä (riikinruotsalaisista) ilmaisuista. En tiedä johtuuko myös siitä, että Mazzarellan tausta on pohjoismaisen kirjallisuuden professorius ja kirjallisuudentutkijan ammatti, mistä johtuen hänen teoksensa oli kielellisesti selkeä ja helppolukuinen ja osin sen vuoksi nautittava lukukokemus myös kouluruotsin taitajalle ei-alkuperäiskieliselle lukijalle. Monesti sanotaan, että kirjailijan teos pitäisi lukea alkuperäiskielisenä, ja siksi olen ottanut harrastuksekseni lukea ruotsinkielisten suomalaisten kirjailijoiden teoksia. Kjell Westön ”Där vi en gång gått” on ollut lukemistani suomenruotsalaisista teoksista ehkä eniten mieltäni liikuttava. Siihen palasin selaillen jokin viikko sitten ja välittömästi se tempaisi mukaansa ja tuntui siltä, että tämän voisin vielä lukea uudelleen. Yksi Westön teoksen viehättävistä piirteistä liittyy kieleen, suomenruotsalaisten omiin paikallisiin murteisiin, joista kirjassa oli useita näytteitä ja mikä mielestäni oli tärkeä tekijä tunnelman välittäjänä.

Ingstömin muistelmissa käytetään termiä klassresa, ”luokkaretki”, ja viitataan Katriina Järvisen ja Laura Kolben ”Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa”-teokseen. Myös muita aiheeseen liittyviä kirjoja on viime vuosina julkaistu mm. GAD:n mainitsema Susanna Alakosken ”Svinalängorna”. Yhteen kietoutuvat ja ympyrä sulkeutuu, joten seuraavaksi ehkä niihin tutustun.

[Megakesä]

Elsa Anttila (Jorma Kurvinen): Suvituulia Euroopasta
-> EU-kritiikkiä, rakkaustarina ja kielellistä herkuttelua

[Megakesä]

Sarah Goodall & Nicholas Monson: Palatsipäiväkirja
(Prinssi Charlesin hovikirjurin Bridget Jones-tyyliset muistelmat)

[GAD]

Mauri Kunnas: Hurja-Harri ja pullon henki https://www.suurikuu.fi/PublishedServic ... 9511245407, ostin Murulle (olen kerännyt hälle jo kaikki Kunnaksen kirjat, kaikki R.Scarryn, kaikki Pekka Töpöhännät jne.jne.

Hurja-Harrista siirryin tähän:G.Leighton: Haudatut muukalaiset, vaikuttaa mielenkiintoiselta.

https://www.suurikuu.fi/PublishedServic ... 9525874112

[Maria]

Lainasin ja luin Susanna Alakosken "Sikalat". Tällä kertaa suomeksi. En jaksanut tarkistaa, olisiko "Svinalängorna" ollut hyllyssä. Kiitokset vinkistä vielä kerran GAD! Tempaisi mukaansa ja ehkä liiankin rajusti. Onneksi oli kuten hs:n arvostelussa on aikanaan sanottu, että Alakoski on löytänyt monia sävyjä aiheestaan.

Pieni yksityiskohta, joka jäi askarruttamaan. Mitä tarkoittaa poskikoukut? Päähenkilö Leenan luokkakaverin äidillä oli mustikkaväriset hiukset ja poskikoukut, joista Leena kysyi, miksi hänen ja parhaan ystävänsä äidillä ei myös ole poskikoukkuja.

(Korjaus: a-kirjain lisätty.)

[Megakesä]

Henna-Kaisa Sivonen: Kasarikirja
(tietokirja lapsuudesta 80-luvulla; kivoja kuvia ym.)

[Maria]

Kiitos Kyllästynyt!

Ensin arvelin 70-luvulla Silvian kampauksessa kasvojen sivuilla esiintyneitä pieniä kiharoita, mutta ajankohta ei osunut yksiin kirjan kertomuksen kanssa.

[Megakesä]

Esa Sariola: Valtakirja
(romaani eronneen keski-ikäisen miehen ihmissuhteista)

[Megakesä]

Eeva Joenpelto: Elämän rouva, rouva Glad
-> eronneen rouvan elämäntarinaa 1910-luvulta 1930-luvulle, tykkäsin, nyt vasta tuli tää suomalainen klassikko luettua läpi.

[Megakesä]

Christer Kihlman:Madeleine
->romaani alkoholismista ja aviokriisistä
-> yksi lempikirjailijoistani, teos oli kokonaan kirjoitettu tajunnanvirtatekniikalla, joten sen lukeminen vaati suurta keskittymistä

[Megakesä]

Seppo Jokinen: Toipuminen - hengellinen matka
-> kristillinen opus sielunhoidosta, olen tietysti eri mieltä mm. homoseksuaalisuudesta kuin kirjoittaja, mutta sain kuitenkin uusia ideoita traumojen kanssa elämiseen ja elämänasenteeni muuttamiseen

Seppo Jokinen: Kantavatko siivet
-> saman kirjoittajan teos perhetraumojen vaikutuksesta lapseen, minulla ei ole moisia traumoja, mutta koulutraumojen käsittelyyn sain kuitenkin hieman ideoita tästä kirjasta

-> kummassakin kirjassa oli hyviä rukouksia, ja ensin mainitsemassani kirjassa S. Jokinen myös kertoo omasta alkoholismistaan ja isäsuhteestaan.
Huom! Näiden kirjojen kieli oli todella yksinkertaista suomea, luonnollisesti ns. kaanaan kieltä (hengellistä jargonia) oli paljon, mutta se on mulle tuttua.

[Megakesä]

Nicky Gumbel: Tämä on elämää
(yksi tulkinta Paavalin kirjeestä filippiläisille, helppolukuinen, tosin paljon kaanaan kieltä, anglosentrinen näkökulma mm. esimerkkien osalta)

[Megakesä]

Nicky Gumbel: Selitä miksi
(vastaus muutamaan kysymykseen, joilla yleensä kyseenalaistetaan kristinuskoa Alfa-kurssilla, aika dogmaattinen)

[Megakesä]

Seppo Jokinen: Perhe on yhä
(samoja teemoja kuin muissakin Jokisen kirjoissa, helppolukuinen)