Kirjoittaja untuva » 01.05.2013 18:58
Tunteista pitäisi välittää. Ja välittäminen osoittaa. Tunteet eivät ole turhia. Ja jos tunteita ei halua/uskalla ilmaista, niistä ei toinen ihminen pysty välittämään. Omista tunteita välittäminen on sitä, että ottaa omat tunteet itsessään huomioon ja tuo ne myös tarvittaessa muiden huomioitavaksi. Minulla on ainakin ollut niin, ettei minun tunteista ole lapsena paljoa välitetty, kai siinä sitten käy niin ettei osaa enää sen jälkeen itse välittää tunteistaan, ja jättää tunteensa ilmaisemasta; ei hän se mitään auta ilmaista, jos kukaan ei niistä välitä. Jos toinen ei välitä ilmaistusta tunteista, ei niitä tunteita enää kovasti uskalla näyttääkään, koska niistä tunteista ei välitetä. Itsessäni olen huomannut paljon sitä, että en välitä kaikista tunteistani. Välitätkö sinä tunteistasi ja koetko muiden välittävän tunteistasi?
Minua ärsyttää se, että ensin toinen kasvatetaan johonkin muottiin toisten toimesta ja loppujen lopuksi kavatetusta itsestään tulee sellainen, joka jättää itsensä välittämättömyyteen. Ensin syy on siis muissa ja lopulta syy onkin itsessä. Tätä vihaan siinä, että lapseen voi vaikuttaa niin paljon ettei sitten itse saa valita aikuisena. Tulee sellainen käsky itseen ettei tunteita saa näyttää, ja tilanteeseen pystyy vaikuttamaan vain muuttamalla toimintaansa, kun huomaa ettei tapa enää pelitäkään.