Hilppa kirjoitti:
Mutta täytyypä kertoa tämä hassu tapaus, joka minulle sattui. Puhelimeeni soitti puhelinmyyjä, joka tarjoutui lähettämään minulle ilmaiseksi höyliä. Ennen kuin hän pääsi osoitetiedustelun asteelle, sanoin, että en minä mitään puutöitä harrasta enkä siis tarvitse höyliä enkä aio tilata mitään. Sitten hän alkoi selittää, että ne ovat karvanpoistohöyliä. Johon minä totesin, että ihanko totta, että minulle sellaisia puhelimitse tarjotaan, ei voi olla totta että sinä puhelimessa tarjoat minulle sellaisia.
Kaikenlaista puhelimessa myydään...
Minä vietin kerran puhelimessa muutaman hilpeyttä herättäneen hetken nuoren miesäänen yrittäessä myydä täsmälleen sopivia ja aivan upeita pikkuhousuja useamman kappaleen pakkauksessa. Toisaalta nauratti, mutta puhelinmyyjän läheisenä kyllä olisi tehnyt mieli itkeä pikkuhousuja tyrkyttäneen nuoren myyjän työnantajan törppöyden vuoksi. Miten joku työnantaja voi olla niin tyhmä ja ajattelematon - vai piittaamaton - työntekijöitään kohtaan, että panee nämä myymään aivan mahdottomia tuotteita mahdottomalle asiakaskunnalle? Suurin piirtein keskenkasvuinen nuori mies myymässä naisten alushousuja puhelimessa viisikymppiselle täti-ihmiselle oli mielettömyydessään uskomaton kokemus.
Sen tapauksen jälkeen meillä kyllä keskusteltiin aiheesta mitä puhelinmyyjä voi tehdä itseään suojellakseen, jos työnantaja vaatii myymään aivan älyttömyyksiä...
Se keskustelu oli suht hauska mietittiessämme nuorten puhelinmyyjien yrityksiä myydä pikkuhousuja minun ikäisilleni naisihmisille.
Toinen käymämme keskustelu oli monin verroin totisempi jouduttuani puhelinmyyjän 'uhriksi' tämän yrittäessä myydä rintasyöpävakuutusta ja yrittäessä selittää miksi juuri minulla on niin suuri todennäköisyys sairastua rintasyöpään, että ehdottomasti kannattaisi ottaa hänen kauppaamansa vakuutus... Taas mietittiin, mitä puhelinmyyjä voi tehdä itsensä suojelemiseksi, jos työnantaja tarjoaa myytäväksi (ja vaatii myymään) aivan älytöntä myyntiartikkelia.
