Vanheneminen ja sen hyväksyminen

[Maaria]

Poskieni kollageenit ovat löystyneet ja nahka ikäänkuin roikkuu vähän samaan tapaan kuin bulldogilla. Iho on myös harmaampi ja silmien ympärillä ryppyjä. Katse ei enää ole kirkas, vaan zombimainen. En ikinä uskonut pääseväni tähän ikään asti ja toisaalta olen niin iloinen, että saan kokea rupsahtamisen ja kaiken kehon haurastumisen. Silti se pelottaa. Mitä sitten jos ympärilöä ei ole hyviä ihmisiä, kun vanhuus koittaa. Entä jos vajoaa yksinäisyyteen. Silmieni näkö on myös heikentynyt. Minussa tapahtuu muutoksia. Mitä vanheneminen teissä herättää, vai herättääkö mitään, on yksi hailee jne. Kuolemanpelko ei ole enää voimakasta, kuin aiemmin oli. Kuolema on eräänlainen helpotus. En halua kuitenkaan kiirehtiä kuolemaani. Haluan elää sen elämän, mikä minulle kuuluu. Olen monella tavalla onnekas ihminen, huolimatta mielenterveysongelmista.

[Maaria]

42. En minä vanha ole, mutta muutoksia tapahtuu koko ajan.

[Maaria]

En uskonut eläväni 40 vuotiaaksi. Luulen, ettei äitinikään uskonut.

[Ryysy]

Vanheneminen ei mene oikein iän mukaan. Itse huomasin 'pahat' rypyt jo alle 18-vuotiaana, kuten myös selluliitit. Nykyään jos sen ikäiset puhuvat rypyistä, niin mulkaisen, mutta tajuan samalla millaisessa kakkaympäristössä elävät ja millaiseen en halua enkä onneksi jäänytkään. Musta on ihanaa, että ihminen saa vanheta rauhassa!

[Maaria]

Ei kauhiasti se ulkonäkö ja sen haurastuminen pelota, no vähän kuitenkin, mutta enempi se jos vanhenen ja olen yksinäinen. Esimerkiksi, jos läheiseni (joita ei ole paljon), kuolevat ennen minua. Mistä Tristan luulit, että olen nuorempi?

[Maaria]

Tuleeko ihmisestä jälleen osa luontoa, kun hän kuolee?

[Katla]

Tristan, sinä kylläkin vaikutat livenä n. 27-33 vuotiaalta. En itsekkään muistanut sinun olevan äsken kertomasi ikäinen.

[Ei_miu]

42. En minä vanha ole, mutta muutoksia tapahtuu koko ajan.

Olet lähes samanikäinen kuin minä. Ikäni heittää kuitenkin jonkin vuoden sinun iästäsi.

[Ei_miu]

Poskieni kollageenit ovat löystyneet ja nahka ikäänkuin roikkuu vähän samaan tapaan kuin bulldogilla. Iho on myös harmaampi ja silmien ympärillä ryppyjä. Katse ei enää ole kirkas, vaan zombimainen. En ikinä uskonut pääseväni tähän ikään asti ja toisaalta olen niin iloinen, että saan kokea rupsahtamisen ja kaiken kehon haurastumisen. Silti se pelottaa. Mitä sitten jos ympärilöä ei ole hyviä ihmisiä, kun vanhuus koittaa. Entä jos vajoaa yksinäisyyteen. Silmieni näkö on myös heikentynyt. Minussa tapahtuu muutoksia. Mitä vanheneminen teissä herättää, vai herättääkö mitään, on yksi hailee jne. Kuolemanpelko ei ole enää voimakasta, kuin aiemmin oli. Kuolema on eräänlainen helpotus. En halua kuitenkaan kiirehtiä kuolemaani. Haluan elää sen elämän, mikä minulle kuuluu. Olen monella tavalla onnekas ihminen, huolimatta mielenterveysongelmista.

Viesteistäsi päätellen voisi ajatella, että parodioit minua.

Minulla on kyllä lievää buldoggimaisuutta poskissani, mutta se ei juurikaan johdu kollageenin löystymisestä, vaan painon noususta.

Sen sijaan paksuhko ja rasvainen ihoni on miltei rypytön esimerkiksi silmien ympäriltä, entäpä sinulla hyvä nimimerkki "Maaria".

Millä tavoin näkösi on huonontunut?

Itselleni todettiin optikon tarkastuksessa, että näköni on heikentynyt niin lievästi, ettei optikko käytä kuulemma samansuuruiseen näönalenemaan lainkaan laseja. Joten käytän pelkkiä "rohdoskauppalaseja".

Näön heikkeneminen yli 40-v. vuotiaalla paljon lukevalla ja päätetyöskentelevällä ihmisellä ei ole mikään harvinaisuus tai osoitus erityisen nopeasta vanhenemisesta.

Hassua, että kerrot olevasi melkein minun ikäiseni, epämääräisesti näkösi heikentyneen (kuten minulla) ja että sinulla on pyöreät, hieman roikkuvat posket (kuten minulla).
Toisella palstalla kerrot kärsiväsi kovasta ahdistuksesta, johon syöt mm. Lyricaa.

Itsekin olen kärsinyt ahdistuksesta isojen elämänmuutosten vuoksi viime vuosina. En ole kuitenkaan halunnut käyttää ahdistukseeni lääkitystä.

Täytyy todeta, että kirjoituksesi tällä palstalla, tuovat mieleeni mieshenkilön joka useina vuosina parodio ja mustamaalasi minua eri keskustelupalstoilla. Tämä stalkkeri, jonka lähentely-yritykset olin torjunut, otti käyttöönsä vanhoja nimimerkkejäni eri foorumeilta, ja kirjoitteli niiden suojissa muunneltua totuutta minusta. Tämä muunneltu totuus oli aina minut todellisuutta huonommassa valossa esittävää.

Nyt kun sinulla "Maaria" on käytössäsi vanha nimimerkkini eräältä toiselta foorumilta, voin oikaista minusta esittämäsi parodian

- en ole tarkalleen 42-vuotias,
- kärsin näen huononemasta. (Mutta se on niin lievä, että käytän vain rohdoskauppalaseja enkä niitäkään aina.)
- poskeni roikkuvat hieman, mutta enpä menisi kutsumaan niitä buldogin poskiksi.

[Lauri]

Kyllä Maaria on naishenkilö. Ei ole tarkoittamasi stalkkeri.

[Maaria]

Kiitos Lauri, kun puolustit.

[Ulriika]

Hyvänen aika, eihän asia tuolla tavalla ratkea eikä selviä! Kuka tuo sitten on, joka tuollaista tekee?? Joku vaan jossain esiintyy jonain, no ei v...u!