(lihavointi minun)Kyllästynyt kirjoitti:Trisse kirjoitti:Onko sinulla nyt joku kristallipallokin mistä näet kuka meistä elää loppuelämän toisten varoilla ja ketkä vain osan siitä?
Eihän minun sitä tarvitse mistään kristallipallosta nähdäkään. On yleisessä tiedossa, että pitkä sairausloma usein johtaa lopulliseen työkyvyttömyyteen (ja sitä kautta myös pysyvään syrjäytymiseen).
Kyllästynyt, esittämäsi väite ei ole totta, eikä se muutu todeksi, vaikka sinä sitä miten täällä toistelisit.
Siis: lopullinen työkyvyttömyys ei johdu pitkistä sairauslomista, vaan pitkiä sairauslomia vaativista sairauksista, jotka vuosien varrella ja ihmisen ikääntyessä pahenevat niin, että työkyky menetetään lopullisesti. Tästä asiasta depressio yhtenä hyvänä esimerkkinä. Sen kohdalla päinvastoin huolellinen hoito - riittävän pitkine sairauslomineen - tuo lisää työvuosia, ei vähennä niitä. Sairauden hoitoon käytetty sairausloma ei invalidisoi, paheneva sairaus sen sijaan voi tehdä sen - sairauslomista ja muusta sairauden hoitamisesta huolimatta.
Sinä puhut pötyä väittäessäsi muuta.
Minua sinun väitteesi kiukuttaa, koska kuulun juuri niihin depressiopotilaisiin, jotka ovat hyötyneet pitkistä sairauslomista ja saaneet niiden aikana työkykynsä takaisin vuosien varrella kerta toisensa jälkeen. On käsittämätöntä, että joku pitää oikeutenaan syyttää sairauslomiani siitä, että lopulta vuosikausien sairastamisen jälkeen olen päätynyt työkyvyttömyyseläkeläiseksi.
Sitä paitsi samallahan syytetään virheellisestä hoidosta kaikkia niitä psykiatreja, jotka tietävät miten tärkeitä riittävän pitkät sairauslomat vaikeiden depressioiden hoidossa ovat, ja jotka tietävät miten pahaa takapakkia voi tulla, jos ja kun yritetään paluuta työhön liian aikaisin.

