Harry Scheinin
http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo91076.pdf
Miksi koeputkiolosuhteissa usein niin kauniisti ilmenevä lääkkeen annoksen tai pitoisuuden ja vasteen välinen riippuvuus ei toimikaan yhtä hyvin elävässä eläimessä tai ihmisessä? Spesifisenkin reseptoritason mekanismin omaavilla lääkkeillä pitoisuuden ja vaikutuksen välistä korrelaatiota sekoittavat monet tekijät, ja vain suhteellisen harvoin pys- tymme ennustamaan kliinisen vasteen pelkän pitoisuuden perusteella. Katsauksessa kerrataan farmakodynamiikan keskeisiä lainalaisuuksia sekä pohditaan lääkepitoisuuden ja vaikutuksen näennäisesti huonon korrelaation syitä. Joidenkin lääkeaineiden pitoisuusmittauksia voidaan kuitenkin käyttää menestyksellisesti kliinisen päätöksenteon tukena. Pitoisuuden ja vaikutuksen välisen riippuvuuden karakterisointiin on olemassa myös uusia tutkimusmenetelmiä, joita tulisi aktiivisesti hyödyntää kliinisen lääketutkimuksen eri vaiheissa. Tieto lääkkeen annos- ja pitoisuusvasteesta on järkevän lääkehoidon kulmakiviä.
Teoria...
»Lääkkeen pitoisuuden ja vaikutuksen välillä ei ole (selvää) korrelaatiota.» Tämä on moneen lääkkeeseen yleisesti liitetty väite, joka kategorisesti ymmärrettynä on itse asiassa järjetön. Jos lääkkeen vaikutus perustuu johonkin tunnettuun spesifiseen farmakologiseen mekanismiin, riippuu vaikutuksen suuruus tai todennäköisyys tietenkin jollakin tapaa lääkkeen pitoisuudesta vaikutuspaikassa ja välillisesti annoksesta. Vaikutus on siten pitoisuuden funktio, ja tämä yhteys voidaan esittää matemaattisen kaavan avulla. Puhutaan ns. farmakodynaamisista malleista, joiden graafisissa esityksissä riippuva muuttuja eli vaikutus esitetään yleensä Y-akselilla. Käytettävä malli riippuu lääkkeestä mutta myös vaikutuksesta, ja niinpä yhdellä lääkkeellä voi olla useita erimuotoisia ja X-akselin suhteen eri paikassa sijaitsevia pitoisuus-vastekäyriä. Niin toivotut kuin monet ei-toivotutkin lääkevaikutukset voidaan yleensä esittää pitoisuuden funktiona (kuva 1).
...
Duodecim 1999; 115: 2275 - 83