Minusta ei ole kirjoittamaan

[untuva]

Voisin kyllä muuten kirjoittaa päiväkirjaa, mutta kun en arvosta tuotoksiani. Mirri osaa kirjoittaa, minusta ei ole osaamaan. Lisäksi juttuni ovat liian psykologispainoitteisia, mikä ärsyttää itseäni.

[Mirri]

Terapiakirjoittamiseen ei tarvita mitään erityisosaamista, koulussa opittu kirjoitustaito riittää. Sen sijaan rohkeutta voidaan tarvita, vaikka kirjoittaminen tapahtuisikin tällaisessa anonyymissa nettiryhmässä. Kirjoittamaan rohkaistuminen kuitenkin usein palkitaan sillä, että kirjoittaja huomaa oikeasti hyötyvänsä uskaltautuessaan heittäytymään 'sanojen kannateltavaksi'.

Tässä on mielestäni hieno kirjoitus sanojen voimasta ja kirjoittamisen hoitavuudesta; otsikkona Sanojen silta kantaa:
http://www.teijaanneli.fi/sanat.html

Tekstin on kirjoittanut psykologi, psyko- ja kirjallisuusterapeutti Teija Anneli Jokipii.

[Helmenkalastaja]

Voisin kyllä muuten kirjoittaa päiväkirjaa, mutta kun en arvosta tuotoksiani. Mirri osaa kirjoittaa, minusta ei ole osaamaan. Lisäksi juttuni ovat liian psykologispainoitteisia, mikä ärsyttää itseäni.

Ei mirri sen kummemmin osaa... sillä on vaan niin jännä elämä!

Ehkä jännä ei ole kaikkein osuvin sana...
Sanoisin pikemminkin vaiheikas ja rankka.

[untuva]

Mirri, kiitos todella hyvä artikkeli aiheesta. Sitä voisi kirjoittaa, vaikka runoja tai laulunsanoja, niin pääsisi niinkin käsiksi omiin tiedostomattomiin asioihin. Päiväkirjan kirjoittamista minun pitää vielä miettiä.
Mirri päiväkirjan kirjoittaminen pelottaa minua, koska pelkään, että siitä tulee liian omakohtainen.

[Mirri]

Ei ole mitään syytä ryhtyä kirjoittamaan päiväkirjaa, eikä ainakaan nettipäiväkirjaa, jos sellainen kirjoittaminen tuntuu ahdistavalta ja pelottavalta.

Toisaalta jos joku haluaisi kokeilla tällaisen mielenterveysaiheisella vertaistukisivustolla kirjoitettavan nettipäiväkirjan hyödyllisyyttä ja toimivuutta, voisi olla järkevää kertoa kirjoittamisestaan myös hoitotaholleen. Silloin niin kirjoittamista kuin sen synnyttämiä ajatuksia ja tuntemuksia voitaisiin käsitellä ammattilaisten kanssa; psykoterapeutin, lääkärin, omahoitajan, jne. kanssa.

On totta se, että 'vuodattava' kirjoittaminen voi oikeasti olla ahdistavaa ja pelottavaa, ja se voi olla myös sairastuttavaa - ainakin, jos joutuu yksinään kohtaamaan kirjoittamisen esiin nostamia asioita ja tunteita, jotka ovatkin 'liian' omakohtaisia ja kohtikäyviä. Niinpä mitään netissä kirjoitettavaa 'vuodatuspäiväkirjaa' ei mielestäni voida ihan noin vain netin välityksellä suositella, niin terapeuttista kuin sellainen kirjoittaminen voikin olla. Kirjoittaminen voi aktivoida tietoisuuden ulottumattomiin vaipuneita kokemuksia ja tuntemuksia; se voi olla 'sukeltamista alitajuntaan', ja sellaisena myös sairastuttavaa nostaessaan kirjoittajan sisikunnasta hänen tietoisuuteensa ja tunnettavakseen vaikka mitä.

Pelko kirjoittamisen muuttumisesta 'liian omakohtaiseksi' voi hyvin olla tervettä itsesuojeluvaistoa. Mutta tosiaan sellainenkin mahdollisuus on, että tällaisesta kirjoitusterapiasta innostuva mt-ongelmainen ihminen puhuu asiasta hoitotahonsa kanssa. Minä olen tehnyt niin; minua hoitaneet mt-alan ammattilaiset ovat tienneet kirjoittamisinnostani ja -tarpeestani, ja he ovat vuosien varrella myös lukeneet nettikirjoituksiani.

[Riidankylväjä]

Voisin kyllä muuten kirjoittaa päiväkirjaa, mutta kun en arvosta tuotoksiani. Mirri osaa kirjoittaa, minusta ei ole osaamaan. Lisäksi juttuni ovat liian psykologispainoitteisia, mikä ärsyttää itseäni.

Päiväkirjaa saa kirjoittaa ihan omalla tyylillään. Ei tarvitse olla Nobel-kirjailija tasoa.