Kuntoutustuki ja saikku

[Kurnu]

Morjens! Aikoihin en ole tukaria, varatukaria tms. kaivannut mutta nyt kävi paha. Jos tältä palstalta (johon en ole vielä tutustunut ollenkaan kun paniikki on kova eli heti pitää kysyä omaa asiaa) jo löytyy tämmöinen ketju niin saa siirtää tai moderoida tätä.

Siis hitto, kuntsarini hylättiin! Olen ollut 3v kuntsarilla ja yhtäkkiä tulikin kielteinen päätös. B-lausunto ei kovin poikennut aiemmista muuta kuin sen verran että olen pärjännyt vauvani kanssa yksin. (Olen yh.) Siis jos pärjää lapsen kanssa niin on työkykyinen?!

Mitä nyt teen? Tietysti jatkan äippälomaa hoitovapaalla ja joudun sekä sossuun että leipäjonoon, mutta sittenkö työkkäriin vai voiko ensi vuonna hakea kuntsaria uudestaan? Aika heikot mahdollisuudet silloin saada jatkoa??? Vai onko kyseessä silloin taas sairasloma?

Miksi ihminen heitetään näin tyhjän päälle? Miksi lapsiperheiden köyhyydestä puhutaan niin paljon ja silti taas yksi lapsiperhe lähetetään sossun luukulle ja ruokajonoon? Mikä vitun järki tässä on?!

Jos hyvinvointiani olisi haluttu tukea niin olisin saanut jatkoa mutta nähtävästi minut halutaan heittää samaan kärsimyksen alhoon kuin ennenkin...

Käytännön vinkeistä kiitollinen olisi Kurnu!

[Sans nom]

Komppaan Kyllästynyttä, eihän Kurnua ole heitetty 'tyhjän päälle'. Päätöstä tehtäessä on nähtävästi arvioitu muun muassa sitä, mikä on muuttuvassa elämäntilanteessa ns. ensisijainen sosiaaliturva.

Minua ärsyttää suunnattomasti opiskelijat, jotka kitisevät, että opintotuki ei riitä toimeentulon tueksi. Jos opiskelija ei uskalla sijoittaa tulevaisuutensa ottamalla valtion tukemaa lainaa niin miksi ihmeessä yhteiskunnan tulisi luottaa?

[Biancaliina]

Pikkuinen on siis syntynyt, onnea Kurnu!

Eli ei varmaan auta kuin se mikä muillakin pienen lapsen vanhemmilla, että äitiysraha (+ elatusmaksut) ym. ja sitten sos.toimistoon, jos ei tulot riitä.

Jos kuntsari hylätään, niin ei lääkärikään välttämättä edes yritä hakea uudelleen (näin minulla mutta olen itsekin sitä mieltä, että jos tässä nyt fyysisesti toivun; on jo aika lähteä koulu/kurssi/työelämään).

Sos.toimistossa asiointi voi olla taloudellisesti ja muutenkin jopa helpompaa kuin Kela-sotkut?
Että silleen et ole tyhjän päällä, vaikka ymmärrän kyllä tuon että kielteinen päätös voi tuntua tosi ikävältä ja väärältä.

Kokemusta on.

Mutta mennään niillä eväillä mitkä on. Voimia tämän asian kanssa ja toivon, että saat apua, ehkä olet jo saanutkin.
-

Edit. Ja uskon, että tulevaisuus voi stressata mutta varmaan selviää vasta äitiysloman ym jälkeen mikä on silloinen tilanteesi. Ehkä olet silloin työkykyinen? Jos et, niin varmaan saat sairauslomaa vaikka aina ei sitäkään tipu ainakaan pitkäksi aikaa tai vaikka tippuu niin Kela voi olla toista mieltä.

[minätäällä]

Minusta olisi ollut lääkärin tehtävä ottaa lausunnossaan selkeästi ja perustellen kantaa työkykyisyyteen siinä vaiheessa kun potilas on ollut kolme vuotta kuntoutustuella. Eikös silloin ole mahdollista jo hakea ja saadakin pysyvää työkyvyttömyyseläkettä, jos kolmen vuoden kuntoutustoimet terapioineen eivät ole auttaneet, ja keinot on käytetty?

On mahdollista laittaa kelalle uusi, paremmin perusteltu ja lisää tietoa antava lausunto ja hakemus. Minusta tuntuu, että mt-jutuissa hyvin paljon on kiinni lausunnosta, sen sanavalinnoista ja painotuksista. Sama asia on kuvattavissa monella tavalla, ihan lausunnon tarkoituksen mukaan. Jos on tarkoitus hakea vaikkapa jatkoa terapialle, painotetaan potilaan mahdollisuuksia hyötyä siitä, jos eläkettä, painotetaan ongelmien pitkäkestoisuutta ja sitä, ettei jo käytetyin ja käytettävissä olevin keinoin ole mahdollista palauttaa työkykyisyyttä.

[Varjolilja]

Eikös äitiyslomalla oleva saa äitiyspäivärahaa ja sen loputtua, jos hoitaa itse lastaan, saa kotihoidon tukea? Ei kai se ole tyhjän päälle jäämistä. Siihen aikaan, kun ensimmäiset lapseni syntyivät, sain melko pientä äitiyspäiväraha, mutta menommekin olivat hyvin pienet. Olin tottunut elämään pienillä tuloilla, kun olin opiskellut. Esimerkiksi en ole ostanut yksiäkään lastenvaunuja tai -rattaita, vaan olen käyttänyt sukulaisten hylkäämiä jämiä ja hyvin olen niillä pärjännyt. Ruokakin on halpaa, kun sen valmistaa itse. En ostanut purkkiruokia tai äidinmaidon korvikkeita tai tutteja tai velliä, kun imetin heitä vuosien ajan, jokaista vuorollaan. Peruna on halpaa ruokaa. Sen voi antaa kypsänä ja jäähtyneenä lapsen käteen ja tämä syö sen itse, kun on muutama hammas tullut. Tissiä ja perunaa tai kuivia leivänpaloja ja kangasvaippoja ja villahousuja niiden päälle, perintövaatteita ja löytöjä kirpputorilta, eikä tule elämä kalliiksi lapsen kanssa.

Nyt olen ollut sairauslomalla ja sen jälkeen kuntoutustuella. Voin kertoa, etten ole siitä kovinkaan ylpeä, mutta olosuhteiden pakosta ja itseni vuoksi minun on vain suostuttava tähän alennustilaan, kun töistäkään ei tule oikein mitään. Ehkä voisin Aku Ankan tyylillä laittaa margariinipaketin kansia kiinni (paitsi, että koneet tekevät sen), se olisi riittävän yksinkertaista. En ollut lainkaan iloinen, kun eläkevakuutusyhtiö pani poikki työeläkevakuutukseni ja alkoi maksaa määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä. Mutta sellaista tämä nyt vain on. Psykiatrini sanoi juuri, että voin selvästi paremmin kuin toissa syksynä, kun aloin yhteistyön hänen kanssaan. Josku pitää vain suostua sellaiseenkin, josta ei välttämättä kovin paljon pidä, mutta joka kuitenkin on itselle hyväksi.