Lähtöjen ja tulojen hetkillä tiivistyy rakkaus

[Ryysy]

Lähtöjen ja tulojen hetkillä tiivistyy rakkaus
LUJASTI LEMPEÄ 21.7.2016 2:00 Päivitetty: 21.7.2016 7:30

KOLUMNI
Maaret Kallio
Kirjoittaja on psykoterapeutti, kouluttaja ja tietokirjailija.

Katseeni kiinnittyy lentokentän odotusaulassa isään, joka on vastassa pitkältä ulkomaanmatkalta palaavaa tytärtään. Isä hakee tuttuja kasvoja aina uudelleen aukeavien ovien takaa tulevien ihmisten joukosta. Ilmassa tiivistyy malttamaton odotus.

Kun tytär viimein saapuu, ei isä kuitenkaan osaa ilmaista odotuksensa täyttymystä. Tytön kasvot valaistuvat ja keho kaartuu kohti halausta. Isä ei ymmärrä, vaan kääntää nopeasti selkänsä ja mutisee huuliensa välistä: ”Auto on kakkoshallissa. Mennään pian, ettei tarvitse turhasta maksaa.”

Ohikiitävässä, herkässä hetkessä isä menettää mahdollisuuden, johon perheen pieni, valkoinen koira osaa epäröimättä tarttua. Koira haukahtaa onnesta tytön nähtyään ja hyppii kohti sääriä malttamattomana. Eleillään koira kertoo kaipauksestaan ja jälleennäkemisen riemusta maailmalta kotiin palaavalle rakkaalle. Isänsä sylin sijaan tyttö päätyy koiransa syleilyyn.

KOHTAAMISTEN ja eroamisten hetkillä olemme erityisen haavoittuvia. Nämä hetket ovat yllättävän herkkiä ja merkittäviä turvalliseksi koetun ihmissuhteen kannalta. Silloin kaipaamme toisiltamme voimakkaammin signaaleja siitä, että olen tullut nähdyksi, olen sinulle tärkeä ja olet tunnetasolla tavoitettavissani.

Erojen ja paluiden hetkiä ei koeta vain lentokentillä, vaan paljon arkisemmissakin hetkissä. Ne ovat sitä helpompia, mitä vahvemmin on kokenut yhteyden toisen ihmisen kanssa.

Siksi taitava ammattilainen ymmärtää ottaa lapsen lämpimästi vastaan päiväkodin hektisessä aamussa tai viisas vanhempi tajuaa vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta katsein ja kosketuksin töistä palatessaan. Myös onnellisissa parisuhteissa kotiin palaava kumppani saa hetken intensiivisen huomion tai lähtevä rakas jäähyväissuukon. Nukkumaanmenokaan ei tapahdu salakavalasti kohtaamatta. Ennen yöllistä eron aikaa on jälleen tärkeää osata vahvistaa yhteyden tunnetta.

JÄÄHYVÄISHALAUKSISSA ja tulosuukoissa on arkiymmärrystä suurempaa taikaa. Kohtaamattomuudella voi haavoittavalla hetkellä tehdä paljon hallaa omalle ja toisen turvallisuuden tunteelle. Siksi arassakin olossa kannattaa uskaltautua ottamaan riski ja näyttää toiselle oma kaipuu, raottaa kovan kuoren pintaa ja osoittaa toisen merkityksellisyys. Vastalahjaksi saa avoimemman vastapuolen, joka voi laskea puolustuksensa ja avautua aidolle yhteydelle.

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1468987927389

[vibeke]

Gretchen Rubin mainitsi kirjassaan, muistaakseni Onnellisuusprojekti-kirjassaan, ottaneensa onnellisuutta lisääväksi tavaksi tervehtiä kotiin saapuvat ja hyvästellä kotoa poistuvat perheenjäsenet.

[Ryysy]

Uskon tuohon täysin, vaikka joskus kylläkin hyvästit tai jonkun lähteminen, vaikkakin halien saattelemana, voi tuoda hetkeksi surullisen (jonkinlainen ikävä tai kaipaus) mielen. Silti heipat ovat tärkeitä. Kunhan ovat ns. hyviä. Jotkut inhoavat hyvästejä, mutta liekkö tarkoittavat pidempiaikaista näkemättömyyttä.

[pöö]

" Tärkeintä on lähteminen " - Matti Pellonpää leffassa Arvottomat.

[Sateentekijä]

Tärkeintä on tulemisten ja lähtemisten välillä muistaa, että elämä jatkuu joka tapauksessa.