Auringonvalo ja typpioksidi

[Psykopatologia]

Auringon välttely voi olla jopa hengenvaarallista

Iholle syntyvä typpioksidi laskee verenpainettakin. Auringon välttely voi olla jopa hengenvaarallista, väittävät brittitutkijat.

TIEDE 29.6.2015 2:00 Päivitetty: 29.6.2015 7:22 Johanna Junttila HS http://www.hs.fi/tiede/a1435288752804

Auringosta käytävä terveyskeskustelu pyörii pääosin kahden kysymyksen ympärillä.
Yhtäältä varoitetaan, että ultraviolettisäteily aiheuttaa ihosyöpää ja vanhentaa ihoa.
Toisaalta muistutetaan, että piipahdus auringossa takaa kesäaikaan riittävän D-vitamiinin saannin.

Nyt joukko brittitutkijoita esittää, että auringonvalosta kaikkineen on terveydelle enemmän hyötyä kuin haittaa. Väite perustuu havaintoon, että ihossa syntyy auringonvalossa muutakin hyödyllistä kuin D-vitamiinia.

Aineen nimi on typpioksidi. Sillä on verisuonia laajentava vaikutus, ja se laskee verenpainetta.
Auringossa syntyvä typpioksidin annos ei ole suuren suuri, mutta Edinburghin yliopistossa työskentelevän tohtori Richard Wellerin mielestä se kuitenkin riittää myönteisiin vaikutuksiin.

Weller kumppaneineen säteilytti 24:ää koehenkilöä rusketuslampuilla 20 minuuttia.
Ensiksi lampuista lankesi sekä uv-säteilyä että lämpösäteilyä. Toisella kierroksella uv-säteiden pääsy iholle estettiin käärimällä koehenkilöt folioon. Se päästi lävitseen ainoastaan lämpösäteilyn.

Säteilyannoksen voimakkuus vastasi noin puolen tunnin auringossa oleilua Etelä-Euroopassa aurinkoisena kesäpäivänä.
Verenpaineen alapaine laski uv-säteilytyksen aikana keskimäärin noin viidellä elohopeamillimetrillä. Viiden elohopeamilliterin lasku verenpaineessa pienentää aivoinfarktin riskiä kolmanneksella ja sepelvaltimotaudin viidenneksellä.
Vaikutus havaittiin vielä puoli tuntia kokeen jälkeen.
Pelkkä lämpökin laski verenpainetta, mutta vaikutus oli pienempi ja se päättyi lampun sammuttua. Uv-säteet nostivat lisäksi sydämen sykettä.
Ultraviolettisäteilyn jäljiltä koehenkilöiden verestä havaittiin enemmän typpioksidia kuin foliossa hikoilun jälkeen.
Tutkijat päättelivät, että verenpaineen lasku johtuu siitä.

Vanhastaan on tiedetty, että typpioksidia syntyy ihossa. Pari muuta ryhmää on myös raportoinut, että uv-säteily lisää sen tuotantoa.
Tosin brittien tutkimuksessa ei vielä selvinnyt, miten pitkään aurinkoannoksen vaikutus voi kestää. Koehenkilöt olivat nuoria ja terveitä, joten sitäkään ei tiedetä, vaikuttaako Aurinko samaan tapaan vanhempiin tai sydän- ja verisuonitauteja sairastaviin.

Auringonvalon on havaittu vaikuttavan sydänterveyteen aiemminkin, mutta hyvä työ on laskettu D-vitamiinin ansioksi. Sitä syntyy uvb-säteistä, joita lankeaa Suomeen kesäaikaan keskipäivällä.
Kokeessa siitä ei voinut olla kyse, koska tutkimuksen lamput eivät tuottaneet uvb-säteilyä, vaan ainoastaan pitkäaaltoisempaa uva-säteilyä. Tätä typpioksidia tuottavaa säteilyä on tarjolla Auringosta koko päivän.

"Uskon, että auringon hyvät vaikutukset sydämen terveyteen tulevat pääosin D-vitamiinin kautta, sillä se on tärkeä kalsiumin säätelijä", sanoo vitamiinia tutkinut emeritusprofessori Pentti Tuohimaa.
"Typpioksidi on uusi selittäjä. Tarvitaan monia uusia tutkimuksia ennen kuin tiedämme, onko sen vaikutus riittävä selittämään auringon vaikutusta."

Auringossa syntyvä typpioksidi voisi Wellerin ja kumppaneiden mukaan selittää, miksi Britanniassa mitataan talvella korkeampia verenpaineita kuin kesällä ja miksi väestön verenpaine kohoaa, kun siirrytään päiväntasaajalta pohjoiseen päin.

Tutkimusprofessori Antti Jula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta pistäisi jäitä Aurinkoa palvovien brittikollegoiden hattuun.
Verenpaineen ajallista ja alueellista vaihtelua voi selittää muukin kuin auringonvalo. Esimerkiksi varallisuus on kasautunut länsimaihin.
"Sydän- ja verisuonitautien riski on laskenut länsimaissa ja lisääntynyt päiväntasaajalla. Se voi selittyä sillä, että ruokailutottumukset ovat meillä muuttuneet edullisempaan suuntaan. Vasta kehittyvissä maissa kasvispainotteinen ruokavalio on korvautumassa jalostetulla ruualla", Jula sanoo.
Myös ympäristön lämpötila vaikuttaa hieman tuloksiin. Kylmässä verisuonet supistuvat. Se osaltaan voi selittää, miksi kylmään vuodenaikaan ja kylmillä alueilla mitataan tavallista korkeampia verenpaineita.
Nämä tekijät eivät kuitenkaan vielä tarkoita, ettei auringolla olisi tuloksiin osaa eikä arpaa.
"Ei voida sulkea pois, etteikö auringonvalo selittäisi pientä osaa verenpaineen vaihtelusta", Jula arvioi.

Ennen kuin siis ryntää rannalle makaamaan, kannattaa palauttaa mieleen vahva näyttö siitä, että ihosyöpien määrä on suhteessa auringossa vietettyyn aikaan.
"Kaikista ihosyövistä voitaisiin estää 80 – 90 prosenttia, jos eläisimme kellarissa. Sitä kukaan tuskin haluaa", toteaa iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri, dosentti Olli Saksela.

Typpioksidia tutkinut Weller muistuttaa, että pahalaatuiset ihosyövät eli melanoomaat kasaantuvat sisätyöläisille. Niitä kehittyy harvoin käsiin ja kasvoihin, vaikka ne saavat eniten Aurinkoa.
Ulkona työskenteleville ihosyöpiä kehittyy myös, mutta ne ovat usein hyvälaatuisia. Tämä voi kieliä siitä, että aurinko ei sinänsä ole iholle haitaksi. Sen sijaan iholle haitallista on altistuksen äkillinen lisääntyminen ja ihon palaminen, esimerkiksi lomamatkalla.

Tanskassa tehty tutkimus havaitsi, että hyvälaatuisen ihosyövän sairastaneet olivat vähemmän alttiita sydänkohtaukselle ja lantion murtumille. Tutkimus seurasi samoja ihmisiä 26 vuotta, ja tuona aikana heidän riskinsä kuolla oli muita alhaisempi.

Aurinkoa kaihtava välttää siis luultavimmin ihosyövän, mutta menettää hyötyjä, olivatpa ne sitten typpioksidin, D-vitamiinin tai jonkin tuntemattoman mekanismin ansiota.

[Psykopatologia]

Vrt. L-arginiinista vauhtia seksiin (26.6.2015; Vertaistuki ja lääkkeet) viewtopic.php?f=9&t=15518

[Psykopatologia]

Tutkijat eivät näemmä ole paneutuneet mahdolliseen häpeä-traumaan, joka voi aurinkorannoilla vaania miehiä: jospa typpioksidi-hyöky tuottaa miehille hallitsematomia erektioita. Hoito on kuitenkin helppo: äkkiä veteen! Viileä vesi laittaa asiat nopeasti oikeisiin mittasuhteisiin.

[Mirri]

Viisas istuu varjossa.

Ultraviolettisäteet ovat siitä mukavia, ettei ihmisen niistä osalliseksi päästäkseen tarvitse paahtaa itseään auringossa - ei tarvitse 'ottaa aurinkoa'. Kunhan viihtyy ulkona, eikä auringon pelossaan kyhjötä sisällä.
UV-säteiden tiedetään läpäisevän ohuita tekstiilejäkin, joten kevyt vaatetuskaan palamisen ehkäisemiseksi ei haittaa.

[Mirri]

Äitini kärsi aurinkoihottumasta, ja hänelläkin se paheni vuosi vuodelta. Kevät ja alkukesä olivat pahinta aikaa; aurinkoihottuma rauhoittui kesän edetessä, mutta keväiset reaktiot olivat vuodesta toiseen entistä voimakkaampia. Ja kuitenkin hän oli suomalaiseksi erittäin tummaihoinen vahvoine pigmentteineen - sellaista 'palamatonta laatua'.

Käsittääkseni on järkevää suojautua suoralta auringonpaisteelta ja luottaa siihen, että ilmassa oleva uv-säteily on terveyden kannalta ihan riittävää. Näin nykyisin myös pohjoisella pallonpuoliskolla valoisana aikana.