Psykopatologia.munfoorumi.com

Luontaishoidot, tarot, hypnoosi, enkeliterapia, mindfulness, aurat, superfood, selvännäkijät jne, mikä on silkkaa huuhaata? Täyspäiseksi luokiteltava saa uskoa esim. kristittyjen jumalaan, mutta saako uskoa muinaisuskontojen jumaluuksiin tai enkeleihin? Jos näkee esim. auroja, luokitellaanko ne koululääketieteessä harhoiksi? Jos tulkitsee elämäänsä tarotkorteilla, pidetäänkö tulkintoja suoraan sairaalloisina merkityselämyksinä (miissä tulkinnan ja merkityselämyksen raja ylipäätään kulkee?)? Miten psykoanalyysi poikkeaa näistä? Mindfulnessia kaiketi on ryhdytty käyttämään jo osana "virallisia" terapioita.

Psykoanalyysi syntyi empiriasta.

Minä itse harrastan zazenia (zen-meditointia), jossa on paljon samoja elementtejä kuin tässä nykyisessä terapiana käytettävässä mindfulness-harjoituksessa. En näe sitä harjoitusta, jota itse teen, millään tavalla huuhaana. Ehkä usein ajattelen sitä eräänlaisena aivotreeninä, jossa kehitän esimerkiksi keskittymis- ja rentoutumiskykyjäni toistuvilla, usein päivittäisillä harjoituksilla. Minulle useimmat psykoterapiat ja vastaavat olisivat varmaan paljon enemmän huuhaata.

En välttämättä menisi myöskään tuomitsemaan vaikkapa noita tarot-kortteja tai muinaisten jumalten palvomista kaikissa tapauksissa. Luullakseni esimerkiksi monet nykyisistä pakanoista ajattelevat vanhoja jumalia ja niiden palvomista ainakin osaksi esimerkiksi mielen osana tai jonkinlaisena vertauskuvana. Tai vaikkapa jotkut itseään wiccoiksi tai shamaaneiksi kutsuvat saattavat päästä harjoituksillaan tai rituaaleillaan jonkinlaiseen hieman muuntuneeseen mielentilaan, jonka he kokevat hyödyllisenä, mielenkiintoisena, tms.

Golden flower kirjoitti:Täyspäiseksi luokiteltava saa uskoa esim. kristittyjen jumalaan, mutta saako uskoa muinaisuskontojen jumaluuksiin tai enkeleihin? Jos näkee esim. auroja, luokitellaanko ne koululääketieteessä harhoiksi? Jos tulkitsee elämäänsä tarotkorteilla, pidetäänkö tulkintoja suoraan sairaalloisina merkityselämyksinä (miissä tulkinnan ja merkityselämyksen raja ylipäätään kulkee?)?

Uskonnollisuutta (ns. uususkonnot mukaanlukien) ei psykiatriassa pidetä psykoosisairauden ilmentymänä.

Oikeutta vakaumukseen pidetään ihmisoikeutena. Silti vaikka vakaumus olisi toisten mielestä huuhaata.

Eli osaksi myönnät, että osa psykiatriasta ei ole niinkään tietyn tunnetun sairauden hoitoa vaan lähempänä käytöksen kontrollia? Nyt jo joku "neurotieteilijä" ehdottaa, että uskonnollinen fundamentalismi tai kultit voidaan nähdä mielen sairauksina, ja oletettavasti hän rivien välistä tarkoittaa, että myös heidän aivonsa voidaan esimerkiksi pakkokeinoin lamata neurolepteillä, tms.

Kathleen Taylor, Neuroscientist, Says Religious Fundamentalism Could Be Treated As A Mental Illness

http://www.huffingtonpost.com/2013/05/3 ... 65896.html

Psykopatologia kirjoitti:Psykoanalyysi syntyi empiriasta.

Mistä muut ovat syntyneet?

Obelix kirjoitti:Psykoanalyysin tuloksellisuudesta on tieteellistä näyttöä.

Onko muista tieteellistä näyttöä'? Muistelisin lukeneeni, että mindfulness tekniikan hyödyistä olisi joitain tutkimustuloksia. Koetko sen huuhaaksi?

Hermes kirjoitti:Minä itse harrastan zazenia (zen-meditointia), jossa on paljon samoja elementtejä kuin tässä nykyisessä terapiana käytettävässä mindfulness-harjoituksessa. En näe sitä harjoitusta, jota itse teen, millään tavalla huuhaana. Ehkä usein ajattelen sitä eräänlaisena aivotreeninä, jossa kehitän esimerkiksi keskittymis- ja rentoutumiskykyjäni toistuvilla, usein päivittäisillä harjoituksilla. Minulle useimmat psykoterapiat ja vastaavat olisivat varmaan paljon enemmän huuhaata.

En välttämättä menisi myöskään tuomitsemaan vaikkapa noita tarot-kortteja tai muinaisten jumalten palvomista kaikissa tapauksissa. Luullakseni esimerkiksi monet nykyisistä pakanoista ajattelevat vanhoja jumalia ja niiden palvomista ainakin osaksi esimerkiksi mielen osana tai jonkinlaisena vertauskuvana. Tai vaikkapa jotkut itseään wiccoiksi tai shamaaneiksi kutsuvat saattavat päästä harjoituksillaan tai rituaaleillaan jonkinlaiseen hieman muuntuneeseen mielentilaan, jonka he kokevat hyödyllisenä, mielenkiintoisena, tms.

Kysyin tästä aiheesta koska minulle psykoanalyysi ei eroa näistä usein huuhaaksi luokitelluista hoito- tms. muodoista, ja sen takia olisi kiinnostavaa tietää miksi juuri psykoanalyysi on noussut muiden hoitomenetelmien joukosta yleisemmin hyväksytyksi menetelmäksi. Olisiko kyseessä silloisten vaikutusvaltaisten herrasmiesten charmi tms.?

Joskus kokeilin tarot-korttihommelia nettiversiona ja se oli varsin kiinnostavaa itsetietoisuuden kannalta. Psykoanalyysissa tunnutaan monimutkaistavan asioita liiaksi ja sen dogmaattisuus häiritsee vaikka väitetään, ettei siinä ole ko. elementtiä. Ja olen myös kiinnostunut, missä kulkee se raja, jolloin ihminen tulkitaan psykoottiseksi "vääränlaisten" mielenkiinnonkohteitten takia vaikka todellisuudentaju olisi täysin tallella.

Ps. Minä en erikseen meditoi vaan pelkästään tiedostan läsnä olevassa hetkessä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman jatkuvasti.

Golden flower kirjoitti:Ja olen myös kiinnostunut, missä kulkee se raja, jolloin ihminen tulkitaan psykoottiseksi "vääränlaisten" mielenkiinnonkohteitten takia vaikka todellisuudentaju olisi täysin tallella.

Mistä päättelet, että psykoosi-diagnoosi tehtäisiin pelkästään 'vääränlaisten' mielenkiinnon kohteiden takia ja ilman mitään muita perusteluja?

Golden flower kirjoitti:Kysyin tästä aiheesta koska minulle psykoanalyysi ei eroa näistä usein huuhaaksi luokitelluista hoito- tms. muodoista, ja sen takia olisi kiinnostavaa tietää miksi juuri psykoanalyysi on noussut muiden hoitomenetelmien joukosta yleisemmin hyväksytyksi menetelmäksi. Olisiko kyseessä silloisten vaikutusvaltaisten herrasmiesten charmi tms.?

Siihen aikaan (1800/1900 lukujen vaihteessa) ei edes tiedetty kauheasti itämaisemmista tekniikoista. Niitä tutkivat esoteerisen itse-kokeilun kantilta esimerkiksi Helena Blavatsky ja Aleister Crowley, molemmat aika "pahamaineisia". Nietzsche kirjoitti 1800-luvulla joitain hyviä huomioita buddhalaisuudesta, mutta ei hän todellakaan ollut sen asian asiantuntija. Eli maailmassa ei ollut silloin televisiota, internetiä, jne.

Joskus kokeilin tarot-korttihommelia nettiversiona ja se oli varsin kiinnostavaa itsetietoisuuden kannalta. Psykoanalyysissa tunnutaan monimutkaistavan asioita liiaksi ja sen dogmaattisuus häiritsee vaikka väitetään, ettei siinä ole ko. elementtiä. Ja olen myös kiinnostunut, missä kulkee se raja, jolloin ihminen tulkitaan psykoottiseksi "vääränlaisten" mielenkiinnonkohteitten takia vaikka todellisuudentaju olisi täysin tallella.

Ei ole mitään selvää rajaa ja psykoosi/skitsofrenia ovat sateenvarjotermejä monenlaisille asioille tai prosesseille.

Vaikkapa peräruiskeita voi käyttää oman psyykkisen prosessoinnin palveluksessa.

Obelix kirjoitti:Breivik oli vakaumuksellinen mies,
silti en pidä hänen vakaumustaan ihmisoikeutena.

Minä pidän.

Hermes kirjoitti:Eli osaksi myönnät, että osa psykiatriasta ei ole niinkään tietyn tunnetun sairauden hoitoa vaan lähempänä käytöksen kontrollia? Nyt jo joku "neurotieteilijä" ehdottaa, että uskonnollinen fundamentalismi tai kultit voidaan nähdä mielen sairauksina, ja oletettavasti hän rivien välistä tarkoittaa, että myös heidän aivonsa voidaan esimerkiksi pakkokeinoin lamata neurolepteillä, tms.

Kathleen Taylor, Neuroscientist, Says Religious Fundamentalism Could Be Treated As A Mental Illness

http://www.huffingtonpost.com/2013/05/3 ... 65896.html

Kyllä minusta uskonnollinen fundamentalismi on sitä pahinta käytöksen kontrollia. En silti väitä, että niihin uskovat olisivat psykoottisia, onhan tieteellisillä tutkimuksillakin osoitettu, että uskominen ja uskomukset ovat hyvin tyypillisiä suurelle osalle ihmisistä, ellei jopa enemmistölle. Uskonnollista ajattelua esiintyy niilläkin, jotka eivät varsinaisesti kuulu mihinkään uskontoon.

Minä ajattelen niin, että tieteellinen ajattelu ja yleensäkin ajattelu, jossa omat uskomukset ja mielipiteet pitää testata, todistaa tai uskaltaa kyseenalaistaa, on vierasta vielä suurelle osalle ihmiskunnasta. Kulttuuri muuttuu hitaasti, mutta ehkä vähitellen ajattelukyky kehittyy.

Ei psykoanalyysi ole dogmaattista.

Kuutar kirjoitti:

Hermes kirjoitti:Eli osaksi myönnät, että osa psykiatriasta ei ole niinkään tietyn tunnetun sairauden hoitoa vaan lähempänä käytöksen kontrollia? Nyt jo joku "neurotieteilijä" ehdottaa, että uskonnollinen fundamentalismi tai kultit voidaan nähdä mielen sairauksina, ja oletettavasti hän rivien välistä tarkoittaa, että myös heidän aivonsa voidaan esimerkiksi pakkokeinoin lamata neurolepteillä, tms.

Kathleen Taylor, Neuroscientist, Says Religious Fundamentalism Could Be Treated As A Mental Illness

http://www.huffingtonpost.com/2013/05/3 ... 65896.html

Kyllä minusta uskonnollinen fundamentalismi on sitä pahinta käytöksen kontrollia. En silti väitä, että niihin uskovat olisivat psykoottisia, onhan tieteellisillä tutkimuksillakin osoitettu, että uskominen ja uskomukset ovat hyvin tyypillisiä suurelle osalle ihmisistä, ellei jopa enemmistölle. Uskonnollista ajattelua esiintyy niilläkin, jotka eivät varsinaisesti kuulu mihinkään uskontoon.

Uskonnollinen fundamentalismi voi hyvinkin olla käytöksen kontrollia ja haitallista yhteiskunnan kannalta, mutta niin on myös suuri osa esimerkiksi psykiatriasta, ts. psykiatria ei myöskään toimi "neutraalista" näkökulmasta.

Hermes kirjoitti:

Kuutar kirjoitti:

Hermes kirjoitti:Eli osaksi myönnät, että osa psykiatriasta ei ole niinkään tietyn tunnetun sairauden hoitoa vaan lähempänä käytöksen kontrollia? Nyt jo joku "neurotieteilijä" ehdottaa, että uskonnollinen fundamentalismi tai kultit voidaan nähdä mielen sairauksina, ja oletettavasti hän rivien välistä tarkoittaa, että myös heidän aivonsa voidaan esimerkiksi pakkokeinoin lamata neurolepteillä, tms.

Kathleen Taylor, Neuroscientist, Says Religious Fundamentalism Could Be Treated As A Mental Illness

http://www.huffingtonpost.com/2013/05/3 ... 65896.html

Kyllä minusta uskonnollinen fundamentalismi on sitä pahinta käytöksen kontrollia. En silti väitä, että niihin uskovat olisivat psykoottisia, onhan tieteellisillä tutkimuksillakin osoitettu, että uskominen ja uskomukset ovat hyvin tyypillisiä suurelle osalle ihmisistä, ellei jopa enemmistölle. Uskonnollista ajattelua esiintyy niilläkin, jotka eivät varsinaisesti kuulu mihinkään uskontoon.

Uskonnollinen fundamentalismi voi hyvinkin olla käytöksen kontrollia ja haitallista, mutta niin on myös suuri osa esimerkiksi psykiatriasta, ts. se ei toimi "neutraalista" näkökulmasta.

Ei Taylor kyllä puhunut sanaakaan neurolepteista.
Hän on myös kirjoittanut tällaisen pohdiskelevan artikkelin, kyllä hän näyttää tiedostavan myös uuteen tieteeseen tai tekniikkaan liittyvät eettiset ongelmat:
http://www.huffingtonpost.com/kathleen- ... 09556.html

Kuutar kirjoitti:

Hermes kirjoitti:

Kuutar kirjoitti:

Hermes kirjoitti:Eli osaksi myönnät, että osa psykiatriasta ei ole niinkään tietyn tunnetun sairauden hoitoa vaan lähempänä käytöksen kontrollia? Nyt jo joku "neurotieteilijä" ehdottaa, että uskonnollinen fundamentalismi tai kultit voidaan nähdä mielen sairauksina, ja oletettavasti hän rivien välistä tarkoittaa, että myös heidän aivonsa voidaan esimerkiksi pakkokeinoin lamata neurolepteillä, tms.

Kathleen Taylor, Neuroscientist, Says Religious Fundamentalism Could Be Treated As A Mental Illness

http://www.huffingtonpost.com/2013/05/3 ... 65896.html

Kyllä minusta uskonnollinen fundamentalismi on sitä pahinta käytöksen kontrollia. En silti väitä, että niihin uskovat olisivat psykoottisia, onhan tieteellisillä tutkimuksillakin osoitettu, että uskominen ja uskomukset ovat hyvin tyypillisiä suurelle osalle ihmisistä, ellei jopa enemmistölle. Uskonnollista ajattelua esiintyy niilläkin, jotka eivät varsinaisesti kuulu mihinkään uskontoon.

Uskonnollinen fundamentalismi voi hyvinkin olla käytöksen kontrollia ja haitallista, mutta niin on myös suuri osa esimerkiksi psykiatriasta, ts. se ei toimi "neutraalista" näkökulmasta.

Ei Taylor kyllä puhunut sanaakaan neurolepteista.
Hän on myös kirjoittanut artikkelin, jossa pohti neurotieteen eettisyyttä:
http://www.huffingtonpost.com/kathleen- ... 09556.html

Niin. Mutta riko ne asiat, joita hän väittää ja joita oikeasti ymmärrämme esimerkiksi aivojen toiminnoista. "Voimme väittää uskonnollista fanaattisuutta/kultteja mielen/aivojen sauraudeksi". Siinä yksi ryhmä ihmisiä määrittelee sen, mikä on oikeanlaista käytöstä ja määrittelee käytöksen sairaudeksi, jota toisen ryhmän pitää hoitaa. Miksi hän ehdottaa, että tuollainen käytös voidaan nähdä mielen tai aivojen sairautena? Ihmiset määrittelevät omassa mielessään sen, mikä on sairautta ja mikä ei ole. En siis ole tukemassa mitään noista uskonnollisista järjestelmistä, tahdon vain osoittaa joitain kohtia koko tästä nykyisestä aika monimutkaisesta järjestelmästä, johon liittyy esimerkiksi aivojen ja kehon toimintaa, sosiaalisia juttuja, jne. Esimerkiksi ei ole koskaan löydetty mitään yhtä sairautta "skitsofrenia", joka aiheuttaa ihmisillä hullua käytöstä.

Ja lisäyksenä, minä kasvoin uskonnoista eroon jo teini-iässä.

"Voimme väittää uskonnollista fanaattisuutta/kultteja mielen/aivojen sauraudeksi".

Tuo vasta huuhaata on!

Mirri kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:Ja olen myös kiinnostunut, missä kulkee se raja, jolloin ihminen tulkitaan psykoottiseksi "vääränlaisten" mielenkiinnonkohteitten takia vaikka todellisuudentaju olisi täysin tallella.

Mistä päättelet, että psykoosi-diagnoosi tehtäisiin pelkästään 'vääränlaisten' mielenkiinnon kohteiden takia ja ilman mitään muita perusteluja?

Uskotko, että se on mahdotonta? Maailmaan mahtuu kaikenlaista näkemystä, väärinymmärrystä ja virheellistä tulkintaa, uskon sen olevan yhtä mahdollista kuin sen, että vankilaan laitetaan syyttömiä ihmisiä.

Psykopatologia kirjoitti:Ei psykoanalyysi ole dogmaattista.

Ainiin, sehän oli tietenkin oma dogmaattisuuteni, jota heijastin psykoanalyysiin! So sorry!

Psykopatologia kirjoitti:Vaikkapa peräruiskeita voi käyttää oman psyykkisen prosessoinnin palveluksessa.

Kerran olen saanut peräruiskeen, mutta en hoksannut sen mahdollisuuksia psyykkisen prosessoinnin palveluksessa, kun jouduin samalla keskittämään itseni prosessoimaan jälkeläistäni ulos minusta. Harmi!