Rumuus on länsimaiden uusi elintasosairaus
Rumuus on länsimaiden uusi elintasosairaus. Olenko viallinen, naiset kyselevät itseltään peilin edessä. Kauneusleikkauksiakin markkinoidaan nyt niin, että niissä ihminen "korjataan normaaliksi". Mutta kuka päättää, mikä on normaalia?
2.7.2013 10:04
Venla Pystynen
Kaisa Rautaheimo
HELSINGIN SANOMAT
'Tyhmältä tuntuu myöntää, mutta ulkonäön murehtimiseen tuhlautuu paljon energiaa", sanoo Jenni Simola, 22, keittiössään Helsingin Pukinmäessä ja hörppää punaviiniä.
Sipsejä kurottava Tytti Jolkkonen, 21, on samaa mieltä:
"Aika paljon sitä käyttää aikaa sen tolkuttamiseen, että oma ulkonäkö on ihan normaali."
Sanni Huttunen, 21, harjaa hiuksiaan ja nyökkää. "Tiedostan, ettei itseä kannata verrata mainosten ja lehtien photoshopattuihin naisiin. Mutta silti. . . Ei vertailulta voi välttyäkään."
Yhdessä asuvat opiskelijat ovat lähdössä pian Kallioon räppikeikalle. Sitä ennen he ovat luvanneet puhua ulkonäköpaineista – siitä, onko kaunis ulkokuori aiempaa tärkeämpi.
Kulttuuriantropologi Taina Kinnusen mukaan vastaus on kyllä. Vaikka ihmiset ovat kautta historian tavoitelleet kaunista ulkomuotoa, viime vuosina rumuudesta, vanhuudesta ja lihavuudesta on tullut länsimaissa kuin sairauksia, hän kertoo puhelimessa. Kinnusen mukaan ulkonäkö on medikalisoitunut, ja tyytymättömyydestä vartaloa kohtaan on tullut kroonista. Voisi jopa sanoa, että nyt eletään kollektiivisen itseinhon aikaa.
Simola, Jolkkonen ja Huttunen ovat oppineet jo teineinä tarkkailemaan itseään. Useimpien muiden naisten tavoin he käyvät sotaa vatsamakkaroita ja selluliittia vastaan. Miksi?
Yksi selityksistä on raadollinen: ihmiset opetetaan olemaan tyytymättömiä itseensä, jotta he kuluttaisivat enemmän. Vinoutuneen ulkonäkökäsityksen taustalla piilevät ainakin osittain kaupalliset intressit, sanoo Taina Kinnunen. Kauneusbisneksessä pyörivät suuret rahat. Ryppyseerumit ja ripsienpidennykset saadaan myydyksi vain, jos kuluttajat kokevat tarvitsevansa niitä. Ja moni tarvitsee, kun he vertaavat itseään Jolkkosen, Huttusen ja Simolan lailla naistenlehtien, mainosten ja tv-sarjojen täydellisiin kaunottariin.
Kinnusen mukaan vertaamiselta on vaikea välttyä, sillä visuaalisesta mediasta on tullut länsimaisissa yhteiskunnissa tärkeä myyttien välittäjä. Meidän annetaan ymmärtää, millaista on ihanteellinen naiseus tai mieheys. Esteettisyydestä on tullut aiempaa tärkeämpää.
Jenni Simolan mielestä varsinkin tosi-tv:n tulo on vaikuttanut ulkonäköpaineisiin. Simola selittää, että Hollywood-tähtien tietääkin olevan tavoittamattomia. "Mutta kun seuraa Idolsissa, kuinka taviksesta leivotaan koko kansan suosikkilaulaja pukemalla ja meikkaamalla tämä muodikkaasti, tulee olo, että kenellä tahansa on mahdollisuus ja velvollisuus olla hyvännäköinen."
Tuo velvollisuus myös pyritään täyttämään. Suurin osa Simolan ystävistä tavoittelee länsimaisista kauneuden standardeista tärkeintä: hoikkuutta. "80 prosentilla ystävistäni on syömisoireilua. Moni laihduttaa järjettömillä tavoilla ja syö viikkokaupalla pelkkää keittoa. Itsekin olin ihan paineissa, kun lihoin viisi kiloa", hän selittää.
Taina Kinnusen mukaan se ei ole ihme. Mainokset ja tv-sarjat tulvivat viestejä, joiden mukaan sairaalloisen laiha vartalo on tavoittelemisen arvoinen.
Hänen mielestään onkin ongelmallista, että anoreksia luokitellaan mielenterveyshäiriöksi. Anoreksiasta kärsivä ihminen uskoo olevansa ulkonäöltään viallinen. Vaihtoehtoisesti voisi ajatella, että häiriö onkin läntisessä kulttuurissa.
Simola, Huttunen ja Jolkkonen ovat samaa mieltä. Heidän mielestään naiset oppivat löytämään jatkuvasti virheitä ruumiistaan.
"Se on ihan absurdia. Tallinnassa näin alusvaatemainoksen, jonka malli oli niin photoshopattu, että napa oli mennyt väärään kohtaan", Simola sanoo.
Paine standardinmukaisiin mittoihin mahtumiselle on niin kova, että sen saavuttamiseksi otetaan yhä useammin käyttöön myös kirurginveitsi ja injektioneula.
Kosmeettisten operaatioiden eli kauneusleikkausten ja erilaisten laser- ja injektiohoitojen suosio on lisääntynyt niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa hurjaa tahtia. Kinnunen arvioi, että niitä tehdään suomalaisille vuosittain kymmeniätuhansia, ja määrä nousee jatkuvasti. Tarkkoja lukuja ei ole saatavilla, sillä niitä ei tilastoida Suomessa.
Lehtiä vilkaisemalla voi kuitenkin todeta, että niistä on tullut aiempaa hyväksytympi keino muokata ulkonäköään. Julkkisten kauneusleikkauksista uutisoidaan mediassa, ja naistenlehtien artikkeleissa vertaillaan eri operaatioiden hintoja. Iltalehden internetsivuilla on oma kategoriansa kauneusleikkauksille tyylin ja muodin rinnalla.
"En arvannut, että kauneuskirurgiasta tulee valtavirtaa näin nopeasti", Kinnunen sanoo. Hän teki leikkauksista kirjan Lihaan leikattu kauneus vuonna 2008, jolloin ilmiö oli vasta rantautumassa Suomeen.
Nyt operaatioiden ottamista miettivät koulutetut ihmiset, jotka vielä muutama vuosi sitten olisivat nauraneet ajatukselle. "Kilpavarustelu on johtanut siihen, että ulkonäön esteettiset vaatimukset ovat muuttuneet ja standardi on kohonnut. Yhtäkkiä leikkauksessa käymätön näyttääkin nuutuneelta", sanoo Tampereen yliopiston tutkija Jaana Parviainen puhelimessa. Hän tutkii Suomen Akatemian tutkimushankkeessa työelämän ja ruumiillisuuden suhdetta Taina Kinnusen kanssa.
Ja katso, mihin professori Nordströmin plastiikkakirurgisen sairaalan nettisivuilla vedotaan: "Leikkauksen tarkoituksena on saada asiakas siihen kuntoon, että hän voi mennä esimerkiksi työpaikalle tai kouluun ilman häpeää tai kiusaamisen kohteeksi joutumista."
Enää leikkauksia ei markkinoida sillä, että niillä saavuttaa kauniin ulkonäön. Puhutaan ihmisen korjaamisesta normaaliksi.
Kuljemme Yhdysvaltojen jalanjäljissä. Viime vuonna siellä tehtiin yli kymmenen miljoonaa kosmeettista operaatiota. Naisten kohdalla niiden määrä nousi 252 prosenttia vuodesta 1997. Talouskriisi vähensi leikkausten suosiota, mutta nyt niitä tehdään taas kasvavalla innolla.
Suosituin kauneusleikkaus Yhdysvalloissa oli viime vuonna rintojen suurennus ja toiseksi suosituin rasvaimu. Ei-kirurgisista toimenpiteistä eniten otettiin kasvolihakset halvauttavia botuliinipistoksia ja täyteaineita ryppyjen silittämiseen.
Kinnunen uskoo, että näitä operaatioita tehdään Suomessakin eniten. Ne ovat tuttuja myös Huttusen, Simolan ja Jolkkosen ystäväpiirissä. Heillä on jo kaksi omanikäistään tuttavaa, jotka ovat ottaneet silikonirinnat.
"Ensimmäinen ajatukseni oli, että naurettavaa. Ei olisi tarvinnut", Huttunen sanoo.
"Mutta toisaalta paha sanoa, että kaikki kauneusleikkaukset ovat turhia, kun itsellä ei vielä mikään paikka roiku. En voi tietää, mitä ajattelen asiasta 20 vuoden kuluttua. Ei kai kukaan halua, että oman ulkonäön taso laskee", hän jatkaa.
Simola protestoi, mutta Huttunen ei halua tuomita leikkauksia moraalisesti vääriksi. "Ne ovat jokaisen omia valintoja!"
Samaa korostavat kauneuskirurgisia palveluja tarjoavat yritykset. Leikkaukseen meneminen halutaan esittää ihmisen yksilöllisenä oikeutena. Näkökulmasta kuitenkin riippuu, pidetäänkö kauneusleikkauksia – tai vaikkapa jatkuvaa laihduttamista – ulkonäöllisen pääoman tietoisena lisäämisenä ja seksuaalisen vallan tavoitteluna vai kulttuurisena pakkona, Kinnunen sanoo.
Jaana Parviaisen mukaan kauneusleikkauksien ja muiden kauneudenhoitopalvelujen suosio kasvaa, sillä ulkonäkövaatimukset työelämässä ovat kiristyneet. Ulkonäkö vaikuttaa hänen mukaansa työllistymiseen, palkkaukseen ja urakehitykseen.
Tutkimusten mukaan laihuus korreloi naisilla parempaa palkkatasoa. Ylipainoiset taas leimataan helposti kyvyttömiksi huolehtimaan itsestään – ja samalla huonoiksi työntekijöiksi.
Niin sanottua esteettistä kompetenssia eli miellyttävää ulkonäköä ja myönteistä ilmettä vaaditaan varsinkin asiakastyössä, ovathan työntekijät osa yrityksen brändiä. Usein ulkonäkövaatimukset kohdistuvat pienipalkkaisille ja naisvaltaisille palvelualoille, mutta yhä enemmän myös asiantuntijatyöhön. Fyysisten piirteiden ajatellaan kertovan ihmisen henkisistä ominaisuuksista ja kyvyistä, kuten dynaamisuudesta tai laiskuudesta.
Yhä useammin ulkonäöltä vaaditaan myös nuorekkuutta.
"Ikääntymisen myötä ihmisten kasvot alkavat vääntyä alaspäin. Aiemmin sitä pidettiin normaalina, mutta viime vuosina ikääntymisen merkit on alettu tulkita tyytymättömyydeksi, tehottomuudeksi ja väsyneisyydeksi. Kiristämällä kasvoja kauneusleikkauksissa ilme saadaan näyttämään jatkuvasti positiiviselta", Jaana Parviainen sanoo.
Nuorekkaan ulkomuodon palvonta sai länsimaissa yliotteen 1900-luvun puolivälissä. Aiemmin naisten oli oletettu käyttäytyvän ikänsä mukaisesti, mutta nyt nuoruudesta tuli normaaliuden synonyymi. Monet aiemmin tappavat sairaudet oli voitettu. Ihmisen keskimääräinen elinikä kasvoi ja sai kyseenalaistamaan myös vanhenemisen pakon.
Nykyään populaarikulttuurin kuvastoista saa etsimällä etsiä vanhoja ihmisiä. Samaan aikaan ikäsyrjintä työmarkkinoilla kasvaa – ja lisää paineita taas uusiin kauneusleikkauksiin.
Viime vuosina naisten ulkonäköstressiä ovat lisänneet myös pornoteollisuus ja kulttuurin yleinen pornoistuminen. Simola, Jolkkonen ja Huttunen tietävät, että yhä useampi nuori tutustuu seksiin pornon kautta. Siinä esimerkiksi karvattomaksi ajellut alapäät ja silikonirinnat ovat valtavirtaa. Kolmikkokin tuntee naisia, joiden mielestä karvoitus on luotaantyöntävää.
"Ja Yhdysvalloissa naisille tehdään jo häpyhuulien pienennysleikkauksia, sillä he haluavat näyttää samalta kuin pornotähdet", Simola sanoo.
Operaatioita voisi verrata paheksuttuihin ympärileikkauksiin, vaikka silikonit otetaan ja häpyhuulet pienennetään näennäisesti vapaasta tahdosta.
Simola, Huttunen ja Jolkkonen tietävät, että vapaa tahto on monimutkainen käsite: naisten ulkonäkö kun on jatkuvasti suurennuslasin alla. "Miehet ovat sanoneet mulle esimerkiksi, että olen liian poikamainen. Ja kerran yksi mies tuli sanomaan, että Sanni on meistä nätimpi. Että minä olen aivot ja Sanni ulkonäkö", Simola sanoo ja virnistää.
Se ei tuntunut hyvältä. "Olen paljon herkempi ulkonäköni arvostelulle kuin sille, että persoonaani arvostellaan", hän jatkaa ja kulauttaa viininsä loppuun.
"Tykkään treenatuista naisista, joilla on kunnon vatsalihakset ja hauikset", Huttunen sanoo.
"Sä tykkäät siitä karseasta fitnessmallista! Mä taas pidän pehmeämmistä, pin-up-tyylisistä naisista", Simola virnuilee.
"Musta ne on kauhean löysän näköisiä!" Huttunen vastaa.
"Sanni, toi on niin epäkorrektia! Mutta toisaalta, eikö se ole aika lohdullista, että me tykätään sellaisista naisista, joita me itse edustetaan?" Simola kysyy.
Sitten kolmikko tilaa taksin ja ajaa ravintola Siltaseen Kallioon. Lavalla esiintyy feministinen pornoräp-yhtye Mc Venakko ja Kielipeli. Simola, Jolkkonen ja Huttunen tunkevat eturiviin, kun Mc Venakko räppää: "Rokkari, punkkari, skeittipoika – onhan noita, nussijoita, joita valitaan vain harvaan, anna en silitellä vastakarvaan."
Simola hurraa innostuneesti.
"Kyllä naiset osaavat tehdä muutakin kuin olla hiljaa ja näyttää kauniilta!"
http://www.hs.fi/aihe/kauneuskirurgia/
Pahoittelen, että linkin syöttäminen järjestelmään ei onnistunut. Voisiko Ylläpitäjä tai Valvoja editoida linkin artikkelia vastaavaksi?
