Jos primaari-narsismi on heikko

[Psykopatologia]

Kyllä.

Erilaisten varhaislapsuuden kasvuympäristöjen (koti / perhehoito / päiväkoti ym.)
vaikutusta ei ole (riittävästi) tutkittu. Kysymys on myös (puolue)poliittinen.

Mihin ikävuoteen asti suunnilleen p-narsismi kehittyy - tai sille
voi tehdä hallaa?

Minusta primaari-narsismia ei tulisi pitää e r i t y i s e n ä kehitysvaiheena
(kuten usein on tehty), vaan pikemminkin aina läsnäolevana karakterisktikana
(vaikkapa älykkyyden tapaan).

Luultavasti voitaisiin ajatella, että noin kolme ensimmäistä elinvuotta olisivat
tärkeimmät. Hyvä hoiva ja läsnäolo lapsen kanssa antaisivat parhaat eväät.

[Riidankylväjä]

Vanhaan hyvään aikaan ainakin paremmissa perheissä lapsi vieroitettiin äidistä ja hänelle hankittiin imettäjä. Olisiko tuossa ratkaisu nykyajan uraohjusnaisten vauvakuumeeseen?

Minulla ei tosin ole tietoa mikä oli imettäjien omien lasten kohtalo, vai toimivatko imettäjinä naiset, joiden oma lapsi oli kuollut?

[Psykopatologia]

Churchillille oli juhlaa, kun isä (kerran) tuli katsomaan hänen tinasotilitan.

[Kahvi]

Ihminen ilmeisesti pyrkii paikkaamaan p-narsismin heikkouksia sekundääri-narsismila. Liekö tässä "pohjaton kaivo" täytettävänä, eli jos p-narsismi on todella heikko, niin sitä ei korjata millään s-narsismin jutuila?

[Psykopatologia]

Ei (kai oikein).

[Kahvi]

Ei (kai oikein).

Ja aikuisiällä ei oikein voi kaiketi vahvistaakaan p-narsismia, se juna tavallaan meni jo. Jossain vaiheessa tätä keskustelua mainittiin jokin terapiamuoto, joka ei sitten ollut lähelläkään p-narsismin paikkaamista tms. Tekemätön paikka vai ymmärsinkö väärin?

[Psykopatologia]

Et. (Janovin primaaliterapia.)

[Kahvi]

Et. (Janovin primaaliterapia.)

Tekemätön paikka siis... Ehkä kuitenkin niin, että jos itse tiedostaa p-narsismin heikkouden (jollain tavalla), niin osaa elää paremmin tuon parantumattoman vaivansa kanssa. Jos ei tiedosta, niin sitä koittaa hautaan asti paikata vajettaan s-narsistisin toimenpitein - ja hyvinkin varmasti sairastuu lopulta pers.häröön nimeltä narsismi. Näinkö?

[Psykopatologia]

Käytännössä olennaisinta olisi tiedostaan oma loukkaantuvuus.

Vaikka olisi millainen herra ja presidentti, ei pidä aliarvioida hänen
(potentiaalista) loukkaantuvuuttaan. Näet voisi kuvitella, että
korkeastatuksiset olisivat immuuneja.

[Kahvi]

Käytännössä olennaisinta olisi tiedostaan oma loukkaantuvuus.

Vaikka olisi millainen herra ja presidentti, ei pidä aliarvioida hänen
(potentiaalista) loukkaantuvuuttaan. Näet voisi kuvitella, että
korkeastatuksiset olisivat immuuneja.

Jaa... että mitä heikompi on p-narsismi, niin sitä herkemmin loukkaantuu. Vahva p-narsismi taas sitten tuo toleranssia loukkauksia ym vastaan.

[Golden flower]

Tähdätäänkö terapiassa paikkaamiseen vai tiedostamiseen? Vai onko tässä terapeuttikohtaisia eroja?

Minulle loukkaantuminen on mahdollisuus saavuttaa lisää tietoisuutta. Kertooko se jotain primaarinarsismistani?

[Psykopatologia]

Perinteisesti on jaettu:
1) tukeva psykoterpia (esimerkiksi suggestiot)
2) tutkiva psykoterapia (esimerkiksi psykoanalyttinen)

Kuitenkin molemmissa on molempia.

[Kahvi]

Itse näkisin, että ensin pitää (jollain tasolla) asia tiedostaa, ennenkuin mitään voi paikata.

[Kahvi]

Et. (Janovin primaaliterapia.)

Tekemätön paikka siis... Ehkä kuitenkin niin, että jos itse tiedostaa p-narsismin heikkouden (jollain tavalla), niin osaa elää paremmin tuon parantumattoman vaivansa kanssa. Jos ei tiedosta, niin sitä koittaa hautaan asti paikata vajettaan s-nars

ei minua auttanut ainakaan etta terapeuttini jankutti alykkyydestani vaikka itsetuntoni parantaminen oli varmasti tavoitteena. no, en mitaan ole koittanut kylla paikatakaan.

Aiheeseen liittyen tulee mieleen, että ehkä p-narsismisi heikkouden tms takia älykkyytesi kehuminen "ei tuntunut miltään"?

[Golden flower]

Eikö omann älykkyyden tiedostaminen liity itsetuntemukseen eikä terveeseen itsetuntoon?

[Kahvi]

Eikö omann älykkyyden tiedostaminen liity itsetuntemukseen eikä terveeseen itsetuntoon?

Itsetuntemuksen ja itsetunnon välinen raja lienee veteen piirretty viiva? Ainakin molempia voinee heikentää heikko p-narsismi.

[Golden flower]

Eikö omann älykkyyden tiedostaminen liity itsetuntemukseen eikä terveeseen itsetuntoon?

Itsetuntemuksen ja itsetunnon välinen raja lienee veteen piirretty viiva? Ainakin molempia voinee heikentää heikko p-narsismi.

Itsetuntemus on käsittääkseni omien ominaisuuksien tiedostamista. Itsetunto taas, hmm... jos sen liittää ominaisuuksiinsa, jotka eivät välttämättä ole pysyviä, se ei ole kovin pitkänäköistä, jos "hyvät" ominaisuudet jostain syystä häviävät esim. ulkonäkö. Voi myös käydä niin, että omat hyvät ominaisuudet alkavat tuntumaan vähemmän hyviltä esim. näennäisen velvoituksen kautta, eli esim. älykkään pitää toimia aina älykkäästi ettei itsetunto kolhiintuisi, mistä voi tulla suorituspaineita. En oikeastaan keksi mitä virkaa itsetunnolla ylipäätään on, eikö koko termin voisi "heittää romukoppaan" ja olla vaan tiedostava ja tyytyväinen siihen, mitä on?

[Psykopatologia]

Itsetuntemus ja itsetunto muistattuvat vain sanoina toisiaan. Ne kuuluvat eri dimensioihin.

Itsetunto on oikeastaan vahvaa tervettä primaarinarsismia.

[Kahvi]

Itsetuntemus ja itsetunto muistattuvat vain sanoina toisiaan. Ne kuuluvat eri dimensioihin.

Itsetunto on oikeastaan vahvaa tervettä primaarinarsismia.

Kiitos korjauksesta, noihan se on kun tarkemmin ajattelee!

Hmm... mielenkiintoinen tuo pointti, että (hyvä) itsetunto on vahvaa ja tervettä primaarinarsismia.

[Kahvi]

Voisi varmaan ajatella, että terve ja vahva primaarinarsismi antaa hyvän suojan masennusta vastaan. Vai kuinka?