Kastaudutte siis harvoin? Mutta käytte kuitenkin suihkussa?
Lapsuudesta muista tuon ääääää- huudon, kun hiuksia pestiin ja vesi meni silmiin. Ja senkin, kun käytiin kastamassa järvellä polviin asti ja leikittiin sitä "en mee, meen"-leikkiä minuuttitolkulla.
Nyt avantouintia harjoittaneena kymmenisen vuotta ei ole enää vaikea mennä veteen. Tai vaikeus on kestoltaan vajaa sekunti.
Luonnonveteen astuminen aiheuttaa mulla hengityksen salpautumisen; pystyn hengittämään vain sisäänpäin. Ja näin tapahtuu jokaisen uuden askeleen jälkeen. Kun vesi on 27-asteista, kastautuminen on vähän helpompaa.
En ole vuosikausiin käynyt Suomen järvissä tai meressä uimassa. Eli kai mulla on aika paksu turkki jo. Joskus olin kokonaisen kuukauden matkalla ympäri Kreikan sisämaata sekä sen saaria heinä-elokuussa (jatkuvasti 36-38 astetta) ja kävin ehkä kaksi kertaa uimassa. Ei se edes siellä ollut kovin hauskaa, ihan liikaa säätöä ilman isompaa hyötyä. Esimerkiksi vaeltelu tai kaljan juonti on paljon hauskempaa.
Hankin tänä kesänä sellaiset kevyet Salomonin maastolenkkarit, joissa on sivuissa avonaista verkkoa, ei mitään korteksia, yms. Niiden kanssa oli ihan hauska kahlata hetki meressä yhtenä lämpimänä päivänä.
Ei +16-18°C ole liian lämmintä. Kun vesi alkaa olla viidentoista lämpimämmällä puolella siinä voi jo uiskennella vähän enemmän ja nauttia veden rentouttavuudesta sinänsä. Kylmemmissä vesissä käytyään rentouttava efekti tulee vasta jälkijunassa.
Kävin Vitträskissä. Ilma 24 C. Ihmettelin, että miten se voikin tuntua noin kylmältä. Jälkeen päin sitten harmittelin, etten ollut ilmoittautunut Barcelonaan.