egon lujuus,
ego strength, minän voima, minän vahvuus. Freudin strukturaalisessa teoriassa ja varsinkin ego-
psykologiassa minän (egon) keskeinen funktio on koordinoida persoonallisuutta ja self'in suhdetta ulko-
maailmaan. Minän lujuudella viitataan siihen, kuinka hyvin ego suoriutuu integratiivisista tehtävistään.
Asiaa on käsitteistetty mm. siten, että ego strength olisi ikään kuin "alla oleva" voima-organisaatio
(samalla tavalla kuin faktorianalyysissä oletetaan latentteja super-muuttujia). Toinen muotoilu on pitää
egon lujuutta vain tiettyjen ydinfunktioiden kokoomana ilman lisäoletuksia (kuten pääkomponentti-
analyysin ajatellaan olevan vain tiedon tiivistämistä). – Psykoterapian ym. kannalta tärkeä egon funktio
ovat defenssit. Minän lujuuteen liittyy selvimmin sublimaatio ja heikkouteen mm. split ja projektio.
Käytännön konteksteissa egon lujuus (tai heikkous) voi olla vain esimerkiksi. psyykkisen terveyden
(tai häiriintyneisyyden) synonyymi tai itsetunnon ekvivalentti ym. Psykologisissa testeissä – niin
projektiivisissa kuin inventaareissa – on suhteellisen suoria minän lujuuden mittareita, joihin tutkija
voi tukeutua. Tavallisesti evaluoidessaan ihmisen egon lujuutta psykologi käyttää psykologisen testauksen
integratiivista kokonaisuutta, so. koko testi-patteria ja myös kliinistä haastattelua. Käytännössä silloin
arvioidaan – ei niinkään oireita yms. – vaan yksilön selviytymiskeinoja ja erilaisten vaikeuksien käsittely-
kapasiteettia ynnä vapaata psyykkistä energiaa ym. Tällöin tarkastelussa on mukana myös positiivisen
mallin (Marie Jahoda) mukaisia kriteereitä (vrt. mielenterveyden mallit).
_