Psykopatologia.munfoorumi.com

En välttämättä yhtään. Onnellinen olen myös tehdessäni työtä. En tosin aina.

Varsinkin luovissa ja useimmiten tyydytystä tuottavissa
ammateissa työ ja vapaa kulkevat pari passu.

Et taida huomata, että viesteistäsi ei oikein saa selvää.

Korrelaatit ym.

En tiedä kuin yhden luovan alan. Talonmies. Ja sekin vain talvisin. Nykyisin ovat kiinteistönhoitajia. Että se siitä luovuudesta.

Mielestäni on virheellinen näkemys edellyttää, että vapaa-aikaa tarvittaisiin niin ja niin monta tuntia, jotta ihminen olisi onnellinen. Mitä on vapaa-aika? Joutenoloa, pyykinpesua, ruuanlaittoa, lastenhoitoa, hiusten pesua, aerobicissa käyntiä, joogaamista, suunnitelmien tekoa, unelmointia vai mitä?

Veikkaanpa, että keskiverto ei kykene unelmoimaan seitsemää tuntia päivässä kokematta turhautuneisuuden ja ahdistuksen tunteita. Olettama siis on, että unelmoida pitäisi seitsemän tuntia yhteen pötköön. Edellyttäisi aika rikasta sielunelämää.

Etkö osaa?

Jos minulta kysyt, niin ei lasketa.

Hilppa kirjoitti:En tiedä kuin yhden luovan alan. Talonmies. Ja sekin vain talvisin. Nykyisin ovat kiinteistönhoitajia. Että se siitä luovuudesta.

On ammatteja ja töitä, joissa ihmiset pääsevät toteuttamaan itseään ja luomaan niin, että työ ja vapaa-aika menevät 'sekaisin'. Työ tuottaa niin suurta onnea ja tyydytystä, ettei vapaa-ajalla ole suurta väliä; työ imaisee ja suorastaan koukkuunnuttaa. Kyllä sellaiseen kokemukseen tarvitaan nimenomaan työ, jossa pääsee toteuttamaan itseään ja luovuuttaan.

Vapaa-aika on sitä tärkeämpää mitä vähemmän luovassa työssä ihminen on, ja mitä vähemmän hänellä on mahdollisuus toteuttaa itseään työnsä kautta. Vapaa-aika on velvollisuuksista vapaata aikaa.

Aloitusviestin linkin otsikko Terve.fi:n mukaan on "Onko sinulla näin monta tuntia päivässä? Näin paljon vapaa-aikaa tarvitaan onneen", mikä on mielestäni kömpelösti muotoiltu ja päätelty.

Tarvitsevatko ihmiset vapaa-aikaa tullakseen onnellisiksi? Mielestäni eivät, sillä vapaa-aikaa tarvitsemme jaksaaksemme paremmin työssämme, elääksemme pidempään ja terveempinä. Perusteluni: Mikäli vapaa-aikaa ei olisi ja elämä olisi suunniteltu puolestamme ja olisimme koko valveillaoloaikamme työssä, emme myöskään ehtisi hoitaa terveyttämme emmekä levätä riittävästi, minkä vuoksi elinajanodote todennäköisesti olisi lyhyempi. Mutta olisimmeko onnettomampia; en usko. Onnellisuus riippuu myös arvoista ja ihanteista. Joku voi rakastaa suurempia tuloja niin paljon, että on valmis tekemään kahta työtä, jolloin vapaa-aikaa ei jää, ja olisi silti onnellinen.

Voi myös olla niin, että vapaa-aika sairastuttaa ihmisen, mutta työssä ollessaan hän "latautuu" ja rentoutuu. Jos kotona on ikävää, työ voi olla pakopaikka ja selviytymiskeino. Tuolloinhan ihminen ei ole onnellinen, vaikka saisi lisää vapaa-aikaa.

Mieluiten unelmoisin 24 vuorokauden ympäri itseni päihdyksiin.

Tris kirjoitti:Kyllä vaativa älyllinen luova työkin voi kuormittaa ihmistä siinä määrin että tarvitsee paljon lepoa jaksaakseen sitä.
Kuten tuo entinen terapeuttini kertoi Psykologia-lehdessä sammuvansa väsymyksestä viimeistään iltauutisiin mennessä.

Jos väsyy, energiaa kuluu psyykensisäiseen taisteluun: kaasuttaa autoa käsijarru päällä yms.

Rauni Pekkala: Seitsemän tuntia onnehen
http://www.youtube.com/watch?v=lOUK18RePlM (2:48)