Jussi Kalevi Niemelä[1] (s. 16. helmikuuta 1967 Pori) on helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija. Niemelä on julkaissut naistutkimusta arvostelevan pamfletin Keisarinnan uudet (v)aatteet yhdessä Osmo Tammisalon kanssa sekä uskontoa käsittelevän keskustelukirjan Kamppailu Jumalasta yhdessä Jaakko Heinimäen kanssa. Hän on toimittanut uusateismia käsittelevän kirjoituskokoelman Mitä uusateismi tarkoittaa?. Niemelä on kuulunut Skepsis ry:n hallitukseen ja on Darwin-seuran puheenjohtaja vuodesta 2010.[2].
Oppivelvollisuuden jälkeen Niemelä on itseopiskellut.
Osmo J. Tammisalo (s. 14. heinäkuuta 1970 Helsingin maalaiskunta) on suomalainen tietokirjailija ja tiedetoimittaja. Koulutukseltaan hän on elintarviketieteiden maisteri (Helsingin yliopisto 1996). Tammisalo on Darwin-seuran perustajajäsen, ja hän kuuluu Suomen tietokirjailijoihin. Hän harrastaa sirkusta ja on esiintynyt muun muassa nykysirkusryhmä Circo Aereon Camping-esityksessä.
Tuoreessa tieteidenvälisyyttä käsittelevässä oppikirjassa puhutaan vajaan sivun verran evoluutiopsykologiasta, lähinnä kielteiseen sävyyn. Naistutkimuksesta teoksessa puhutaan ylistävästi noin neljän sivun verran (Mikkeli & Pakkasvirta 2007). Tässä kirjoituksessa vertaillaan näiden kahden alan ansioita lähinnä poikkitieteisyyden suhteen. Vain toinen saa puhtaat paperit.
Kannattaa myös muistaa, että siinä määrin kuin psykologia tutkii ihmisille yhteisiä mielentoimintoja maistamisesta ja muistamisesta tuntemiseen, kaikki psykologia on evoluutiopsykologiaa.
Vaikka olisikin totta, että naistutkimus on nostanut esiin uusia tutkimuskohteita, tällä ei nähdäkseni voida puolustaa naistutkimuksen (moni)tieteellisyyttä, saati sen tulosten pätevyyttä. Ratkaisevaa on siis se, onko uusista (tai vanhoista) kohteista tehty tutkimus hyvää tiedettä ja ovatko alalla esitetyt tosiasiaväitteet perusteltuja – tai riittävän selkeitä, jotta niitä voidaan vakavasti arvioida. Ja nämä seikat ovat jääneet monilta naistutkimuksen suuntauksilta, esimerkiksi queer-teorialta, osoittamatta (esim. ”sukupuoli on toistotekoja”). Toisinaan naistutkimukseksi toki halutaan kutsua kaikkea sukupuolia koskevaa tutkimusta, vaikkapa kotitöiden jakautumista. On kuitenkin huomattava, että tällöin kyse on normaalista tilastollisesta sosiaalitutkimuksesta.
Voidaan kuitenkin kysyä, missä tämä paljon mainostettu tieteidenvälisyys näkyy. Nykyiselläänhän naistutkimuksella ei käytännössä ole yhteyksiä esimerkiksi tutkimukseen, joka selittää ihmislajin sukupuolten käyttäytymistä evoluutioteorian perusteella. Alalla ei siis noudateta opetusministeriön asettaman tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita.
Lopuksi on paikallaan katsoa tarkemmin, millainen suhde evoluutiopsykologialla on monitieteisyyteen. Miten evoluutiopsykologi esimerkiksi selvittäisi kysymystä siitä, missä määrin ihmisen taipumukset ovat sopeutuneet yksiavioisuuteen? Ensimmäinen tapa voisi perustua historiaan: tutkimalla eri aikakausina vallinneita avioliittojärjestelmiä. Toinen mahdollisuus on antropologinen: tutkimalla jäljellä olevia metsästäjä-keräilijöitä. Kolmas tapa on jo Darwinin harrastama vertaileva menetelmä: tutkimalla ja vertailemalla muiden kädellisten käyttäytymistä, lajihistoriaa ja anatomiaa. Ja lopuksi tutkija voisi perehtyä suoraan hyvinvointivaltioiden ihmisiin.
Entä jos tutkija päättää kaikesta huolimatta keskittyä pelkästään ihmislajin kykyyn omaksua informaatiota ja käyttäytymismalleja lajitovereilta? Mitä haittaa siitä on, jos tutkija jättää huomiotta muut evoluutiossa kehittyneet ominaisuudet? Haitta on ilmeinen: tällöin kulttuuri alkaa helposti näyttää taivaasta tippuneelta ja ominaisuuksiltaan sattumanvaraiselta möhkäleeltä, joka yksin määrää ihmisen käyttäytymisen. Toisin sanoen tutkijalta saattaa jäädä huomaamatta, että kulttuuristenkin ilmiöiden taustalla on aina yksittäisiä ihmisiä ja heidän evolutiivisesti kehittyneitä tunnereaktioitaan. Tämä onkin pääsyy, miksi kulttuuritieteet eivät saa unohtaa biologiaa, joka tarkkaan ottaen onkin emotiede jok’ikiselle ihmistieteelle.
Obelix kirjoitti:Naistutkimus, evoluutiopsykologia ja hoitotiede ovat syvältä. Pseudotieteitä, asenteellista paskaa.
Obelix kirjoitti:Naistutkimus, evoluutiopsykologia ja hoitotiede ovat syvältä. Pseudotieteitä, asenteellista paskaa.
Tris kirjoitti:Joo, ei muakaan yhtään kiinnosta aihe.
viewtopic.php?f=8&t=9025&start=30#p115566Kahvi kirjoitti:Takkirauta kirjoitti:TUESDAY, DECEMBER 11, 2012
Naiset, jotka vihaavat naisia, jotka vihaavat miehiä
Saara Huttunen kirjoitti Usarissa siitä, miksi nuorille naisille feminismi on punainen vaate ja miksi jotkut naiset vihaavat ja haukkuvat yleisesti naissukupuolta. Ilmiö on todellinen, ja Huttunen kirjoittaa asiasta filosofien ja humanistien viitekehyksestä: ruukinmatruunan lienee aika kirjoittaa luonnontieteiden näkökulmasta.1. Miksi naiset provosoituvat feminismistä silmittömästi?
Vastaus siihen on: länsimaisen naisen asema on jo nyt sangen erinomainen. Me länsimaiset naiset olemme koko maailman etuoikeutetuin ryhmä ja kaikki muut ihmiset katsovat meitä vahvasti ylöspäin. Oli aika, jolloin näin ei ollut, mutta se on jo kaukana takanapäin. Länsimaiset miehet eivät vihaa meitä. He palvovat meitä. Ja useimmat länsimaiset naiset myös tajuavat tämän.Feminismi on vihaliike, ja täysin rinnastettavissa white power -liikkeisiin. Joka ei usko tätä, miettiköön sellaisia hahmoja kuin Valerie Solanas, Germaine Greer, Gloria Steinem, Andrea Dworkin ja Janice Raymond. Tai Akuliina (Atlas) Saarikoski tai Gudrun Schyman. Heidän tekstinsä ovat aivan silkkaa silmitöntä vihaa ja kiihotusta kansanryhmää vastaan - siis miehiä. Yksikään - toistetaan, yksikään - feministiryhmittymä ei ole ikinä sanoutunut näiden sekopäiden mielipiteistä ja agendasta irti.2. Mistä ihmeestä tämä voi johtua?
Se johtuu siitä, että jokainen nainen on potentiaalinen äiti ja jokainen ns. normaali nainen tuntee sekä vetoa miehiä kohtaan ja kykenee myös kokemaan sekä rakkautta että kiintymystä kohtaan.Feminismi - varsinkin toisen aallon feminismi näin pääsääntöisesti on pyrkinyt perheiden särkemiseen, yksinhuoltajuuden puffaamiseen sekä uran asettamiseen äitiyden edelle. Ikävä kyllä monet feministit sitten kuolevat yksinäisinä, rumina ja katkerina ämminä. Tämä on asia, jota ei saa sanoa ääneen mutta joka on hiljaa tosi. Ja nuo asiat, joita toisen aallon feminismi on ajanut, ovat osoittautuneet katastrofeiksi. Se kaikkein pahin katastrofi - länsimaisen miehen vieroonnuttaminen länsimaisesta naisesta - voi koitua kohtaloksemme.http://takkirauta.blogspot.fi/2012/12/n ... jotka.html3. Mikä motiivi niin monella naisella voi olla vihata ideologiaa/järjestöä/aktvivisteja, jotka haluavat parantaa naisten eli heidän oman viitekehyksensä asemaa yhteiskunnassa?
Motiivi on siinä, että meidän asemamme yhteiskunnassa on jo riittävän hyvä. Me olemme joka asiassa etuoikeutetumpia ja paremmilla kuin miehet. Ei ruukinmatruuna itse haluaisi missään tapauksessa olla mies!Ja erityisesti närää feminismi herättää poikalasten äideissä: minkälaisen maailman me jätämme pojillemme? Jätämmekö me heille sellaisen maailman, jossa heidän vihaamisensa ja halveksuntansa on sallittua, ja jossa mies on oletusarvoisesti aina rikollinen ja syyllinen pelkän sukupuolensa takia?
Koitin poimia tuosta Ruukinmatruunan laajasta kirjoituksesta ne kohdat, jotka ovat mielekkäitä tässä asiayhteydessä.
Kahvi kirjoitti:Olen antanut itselleni ymmärtää, että naistutkimuksen pahin puute on se, että siinä jätetään kokonaan (evoluutio)biologia huomioimatta.
Psykopatologia kirjoitti:Korrelaattivirhe (joka). Huomaa sitäkin Tris!
Evoluutiopsykologia on toiselta nimeltään Tatu Vanhasen sosiobiologiaa,
joka on nyt kunniallisissa kuosissa etologian jälkeläisenä.
Kuutar kirjoitti:Itse olisin kiinnostunut lukemaan enemmänkin Foucaultia. Tosin vaikeaselkoinen ainakin se teos oli jota luin " Tiedon arkeologia" varsinkin kun käännösversio ei taida ihan vastata ranskankielistä. Pitäisi lukea Madness and Civilization, onkohan sitä käännetty suomeksi?
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa