Psykopatologia.munfoorumi.com

Onko teillä näkemyksiä/kokemuksia "hengellisestä heräämisestä" tai "henkisyydestä"? Joidenkin terapeuttien näkemyksen mukaan, tähän pyritään myös psykoterapiassa, mutta pitääkö se yleisesti paikkaansa? Onko henkisyys tai hengellisyys siis merkki tervehtymisestä vai kenties jopa sairaudesta?

Useimmiten hengelliseen heräämiseen yms. ei pyritä ainakaan "virallisissa" psykoterapioissa.

^Miten käsität termin "hengellinen herääminen"? Mihin psykoterapiassa pyritään?

Uskonnollisesti. (En pysty paneutumaan teemaan.)

Psykopatologia kirjoitti:Uskonnollisesti.

Itse käsitän toisin. Minulle se tarkoittaa tietoisuuden heräämistä (saattaa siihen kai liittyä uskonnollisiakin ulottuvuuksia joillain).

(En pysty paneutumaan teemaan.)

Haluaisitko tarkentaa?

Itse käsitän kuvaamasi henkisenä.

(Teen muuta.)

Kyllä. Koetan saada puolta liuskaa kasaan "Paranoidisista".

Minulle henkisyys, henkinen kulkee käsikädessä- ei niin henkisen kanssa.
Vaikea selittää. En erota niin hyvin näitä asioita.
Mutta kuulun niihin ihmisiin joihin kuuluu tietty henkisyys
aivan yhtä läheisenä ja erottamattamona osana, kuin sydän tai aivot.
Mietin asioita ja yms...mutta mikään uskonnollinen en ole, enkä edusta esim. mitään
filosofiaa yms.

Hengellinen herääminen on tietynlainen prosessi, jota tapahtuu minulla koko ajan.
Se on automaattista ja olennainen osa kehitystäni ja luonnettani.

Eikä se ole sen kummoisempaa, kuin esim, kukan istuttaminen tai kirjan lukeminen
tai ystävän kanssa oleminen, tai yleensä hengittäminen.

Hyvä keskustelu ystävän kanssa tai johonkin harrastukseen paneutuminen voi olla
hyvinkin vapauttava, jopa "uskonnollinen" kokemus.

Eli harras (?).

Jail kirjoitti:Minulle henkisyys, henkinen kulkee käsikädessä- ei niin henkisen kanssa.
Vaikea selittää. En erota niin hyvin näitä asioita.
Mutta kuulun niihin ihmisiin joihin kuuluu tietty henkisyys
aivan yhtä läheisenä ja erottamattamona osana, kuin sydän tai aivot.
Mietin asioita ja yms...mutta mikään uskonnollinen en ole, enkä edusta esim. mitään
filosofiaa yms.

Hengellinen herääminen on tietynlainen prosessi, jota tapahtuu minulla koko ajan.
Se on automaattista ja olennainen osa kehitystäni ja luonnettani.

Eikä se ole sen kummoisempaa, kuin esim, kukan istuttaminen tai kirjan lukeminen
tai ystävän kanssa oleminen, tai yleensä hengittäminen.

Hyvä keskustelu ystävän kanssa tai johonkin harrastukseen paneutuminen voi olla
hyvinkin vapauttava, jopa "uskonnollinen" kokemus.

Onko sinulla ollut aina näin?

Itselläni henkisyys on tullut voimakkaammin kuvioihin vasta aikuisella iällä. Teini-iässä aistin vahvasti ev.lut.kirkon kaksinaismoralismin, ja erosin kirkosta heti, kun se oli mahdollista itsenäisesti (ilman vanhempien lupaa) tehdä. Sen jälkeen olen kokenut sisäisen rauhan tuntemuksia siitä, että olen tehnyt oikean ratkaisun. Suurin muutos kuitenkin lähti käyntiin, kun luin erään kirjan ja sen jälkeen pari muuta kirjaa, joista sain "työkalut" "rakentaa" elämääni terveeltä pohjalta entisen räpistelyn sijaan. Koin aiemmin, että asiat olivat jotenkin "väärin", mutta en tiennyt mitä niille tehdä. (Myöskään mielenterveystoimisto ei tarjonnut minulle vastauksia ongelmiini vaan mutkisti asioita entisestään ja sama linja siinä suhteessa tuntuu jatkuvan. En vaan ymmärrä edelleenkään vaikka kuinka yritän. )

Henkisyyden ja hengellisyyden koen olevan lähtökohtaisesti synonyymeja, uskonnoissa käsitän olevan pohjalla henkisyyden vireen, joka tehokkaasti on poljettu maallisten (egon) arvojen jalkoihin. Paradoksaalisesti nykyisen "maallistumisen" myötä taas tuntuu ehkä olevan jonkinlaista tietoisuuden nousua ilmassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Spirit

Ilmeisesti hengityksestä tulevat sekä henkisyys että hengellisyys.
Suomen kielessä erot ovat kuitenkin suhteellisen selviä: Esimerkiksi:
"Mitkä ovat hengelliset arvosi" vrt. "mitkä ovat henkiset arvosi?".

Vaihdoin otsikon henkiseksi, jos se on teistä kuvaavampi.

Näinhän minäkin oikeastaan, hyvin nukutun ja unettoman yön jälkeen.

Onko käynyt niin, että et ole herännytkään?