Benjamin R u s h (1746 - 1913)
Timetable: DSM "One" (1952) => DSM-5 (2013)
1) DSM ("One") (1952), jälkeen päin DSM-I. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Committee on Nomenclature and Statistics, 1951, Chairman George Neely Raines (1908 – 1959). Washington, D. C.: American Psychiatric Association Mental Hospital Service (APA).
– xii + 132 (144) p. – Google: “DSM-I pdf”
Huom. [106 diagnoosia] DSM yhtenäisti Yhdysvaltain sodanjälkeisen psykiatrisen diagnostiikan. Nykypäivästä katsoen suositeltu koodaus-proseduuri tuntuu yllättävän modernilta: se näyttää ennakoivan moniakseli-järjestelmää (vrt. DSM-III 1980). Häiriöt tuli arvioida myös vaikeus-asteeltaan: ”mild”, ”moderate”, ”severe”, käytäntö, jota ei ole koskaan noudatettu, vaikka se on ollut esillä vielä DSM-IV-TR:ssä. (Diagnoosien määrissä on eri lähteissä eroa. Esittämäni luvut ovat Shorterilta 2005: 90 – 91.)
2) DSM-II (1968). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Second Edition. Committee on Nomenclature and Statistics, 1967, Chairman Ernest Matsner Gruenberg (1915 – 1991), Spitzer, Consultant. Washington, D. C.: APA. – xv + 119 (134) p. – Google: “DSM-II pdf”
Huom. [182 diagnoosia] Otteeltaan DSM-II on paljolti edeltäjänsä kaltainen
3) DSM-III (1980). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Third Edition. Task Force on Nomenclature and Statistics, Chairperson Robert Leopold ("Bob") Spitzer (1932–). Washington, D.C.: APA. – ix + 494 (503) p.
Huom. [265 diagnoosia] DSM-III merkitsi mullistusta psykiatrisessa diagnostiikassa, koska DSM-III:sa oli ensi kertaa käytössä (1) deskriptiivinen merkki-systeeminen diagnostiikka, joka ICD:ssä tuli käyttöön ICD-10:ssä (1992) vasta vuonna 1993 (DCR, Green book). Deksriptiivinen diagnostiikka paransi ratkaisevasti reliabiliteettia (ei niinkään validiteettia). Uutta oli myös (2) moniakseli-järjestelmä. - 1990-luvun loppuun mennessä DSM: llä oli hegemonia neo-galtonilaisessa tutkimuskäytössä ympäri maailman ja vahva merkitys myös kliinisessä praktiikassa. ICD säilyi kuitenkin virallisena systeeminä. Yhdysvalloissa ICD-9-CM (clinical manual) on virallisena järjestelmänä 30.9.2014 saakka, ja 1.10.2014 lähtien ICD-10-CM.
4) DSM-III-R (1987) Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Third Edition – Revised. Work Group to Revise DSM-III, Chair Spitzer. – xxix + 567 (596) p.
Huom. [292 diagnoosia] Muutokset suhteessa DSM-III:teen olivat niin suuria, että kyseessä ei oikeastaan ollut revisio vaan kokonaan uusi laitos. Akseli V:n sisällöksi tuli GAF (Global Assessment of Functioning Scale), josta tuli puolivirallinen standardi Suomen psykiatrisiin epikriiseihin. Kuitenkaan moniakseli-järjestemä ei missään saavuttanut suurta suosiota (vrt. DSM-5).
– Suomessa tilanne oli outo 1987 – 1995: Tautiluokitus 1987 (ICD-9) oli virallisena systeeminä, mutta häiriöiden nimet ja deskriptiiviset kriteerit olivat DSM-III-R:n (1987) mukaisia. Suomi oli amerikkalaistunut! Tämän myötä eurooppalaisen tradition mukainen psykopatologinen ote alkoi hiipua myös Suomessa.
5) DSM-IV (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Fourth Edition. Task Force on DSM-IV, Chairperson Allen J. ("Al") Frances (1942–), Spitzer, Special Adviser. – xxvii + 886 (913) p.
Huom. [307 diagnoosia] Muutokset suhteessa DSM-III-R:ään olivat suhteellisen pienet. Teksti ulottuu vuoden 1992 puoliväliin julkaisuun kirjallisuuteen.
6) DSM-IV-TR (2000). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Fourth Edition, Text Revision. Work Groups for DSM-IV Text Revision, Co-Chairperson and Editor Michael B. First (1956–). – xxxvii + 943 (980) p.
Huom. Diagnostiset kriteerit ovat samat kuin DSM-IV:sä. Tekstin uudelleen muokkaus ja lisäykset (1992–) alkoivat vuonna 1997. – Täten DSM:n (uudet) laitokset ovat oikeastaan vuosilta 1952, 1968, 1980, 1987, 1994, [2000] ja 2013 (alla).
7) DSM-5 (DSM-V; DSM-5.0) (18.5.2013). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Fifth Edition. DSM-5 Task Force, Chair David J. Kupfer (1941–). Arlington, VA: American Psychiatric Association & Washington, DC: American Psychiatric Publishing. – xliv + 947 (991) p. - ISBN 978-0-89042-551-1 (hardcover) Google: “PsychiatryOnline.org” http://psychiatryonline.org/ (Sain teoksen 31.5.2013.)
Huom. Kyseessä on suuri revisio, joka alkoi vuonna 1999. Moniakseli-järjestelmä on hylätty Nnyt häiriöt on jaettu 22 pääluokkaan – Section II: Diagnostic Criteria and Codes (pp. 27 – 727) – paljolti ajatellun biologisen samankaltaisuuden ym. pohjalta, esimerkiksi Neurodevelopmental Disorders, Schizophrenia Spectrum and Other Psychotic Disorders. (Mitään biologisia markkereita ei kuitenkaan pystytä esittämään, mikä oli toiveena DSM-IV:n (1994) jälkeen.) Section III: Emerging Measures and Models (pp. 729 – 806) sisältää tutkimustyöhön yms. liittyvää materiaalia - mm. Alternative DSM-5 Model for Personality Disorders (pp. 761 - 781 [21 p.]) - joka ei paljon kiinnosta kliinistä praktikanttia. – Manuaalissa on pyritty maksimoimaan ”harmonia” WHO:n ICD-11:n (2015) kanssa.
– Google: ”DSM-5 Table of Contents pdf” (9 sivua)
2.6.2013 -> 3.6.2013 (17:36)
FL Pertti Luukkonen viewtopic.php?f=10&t=4557
Granum - Psykopatologia http://granum.uta.fi/granum/index.php?kustantaja_id=241
Psykopatologia-foorumi index.php
US-blogi (Puheenvuoro) http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
On myös US-blogissa (6.2.2013 18:30) http://perttiluukkonen.puheenvuoro.uusi ... dsm-5-2013
