Diginatiivin kasvattaja. Pää pois pensaasta

[Lette]

http://www.issuu.com/ehyt/docs/teema_1_2013

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen:

En halua demonisoida pelejä tai sosiaalista mediaa. Mielestäni olemme pannet pään pensaaseen
aika käsittämättömällä tavalla. Vanhemmat ovat avuttomampia kuin koskaan.

Onko sukupolvien välistä kuilua, kun puhutaan pelaamisesta?

Juuri tämän sukupolven vanhemmila ei ole kosketusta viime vuosina kehityneeseen pelimaailmaan.
Kun lapsi puolestaan parinkymmenen vuoden päästä pelaa, vanhemat ovatkin itse niitä nykyiseen
pelimaailmaan kasvaneita aikuisia. Nykyvanhemmat kasvoivat Tetriksen ja Pacmanin maailmoissa,
jotka ovat jotain ihan muuta kuin nykyiset pelit.

Vaikuttavatko pelien moraaliset ratkasisut ja väkivalta lapsen omaan käytökseen?

Onko ikärajoista oikeasti hyötyä?

Tapahtuuko lapsen aivoissa paljon keskittymiskykyä vaativan seikkailupelin aikana jotain sellaista, mikä poikkeaa esimerkiksi vilkkaan piirretyn katsomisesta?

[Psykopatologia]

Onko kyseessä referaatti vai suorat lainaukset?

[Lette]

Onko kyseessä referaatti vai suorat lainaukset?

Kysymykset ovat erään äidin (Helena Hulkko).
Kysymys on keskustelusta. Vastaajana Jari Sinkkonen, minkä kaksoispiste
osoittaa. Lisää löytyy osoitteesta, joka on viestin alussa.
Tarkoitus on keskustella aiheesta!

Mitä ajattelet ihmistuntijana pelien vaikutuksesta lapsen omaan moraaliin
ja etiikkaan

[Maitoparta]

Ehkä itsellänikin olisi jotain sanottavaa asiaan, mutta täytyy myöntää, että lopetin pelien pelaamisen Halflife-peliin, sen yksinpeliin. Nettipelaaminen on mullistanut melkoisesti kenttää, räiskintäpeleissähän sitä tappaa toisen ihmisen virtuaaliminän, ja se luo aivan erinäköisen tyydytyksen kuin tekoälyn tappaminen yksinpeleissä.

[Lette]

Tapahtuuko lapsen aivoissa paljon keskittymiskykyä vaativan seikkailupelin aikana jotain sellaista, mikä poikkeaa esimerkiksi vilkkaan piirretyn katsomisesta?

Jari Sinkkonen:
Ilman muuta tapahtuu, vaikka pelaa ikäkaudelle sopivia pelejä.
Aivot saavat yksipuolista rasitusta, ylikuormittuvat tietyltä osin. Stressihormoonitasot ovat
koholla mielihyvää, onnistumisiata ja örkkilauman tappamista tavoiteltaessa. Lapsi saattaa
pitää myös peliä liian pelottavana, mutta silti pelata sitä.
Pelottava peli vaikeuttaa nukahtamista. Muutenkin vähintään kaksi tuntia ennen nukkumaan
menoa pitää olla pelitöntä aikaa.

[Psykopatologia]

Tapahtuuko lapsen aivoissa paljon keskittymiskykyä vaativan seikkailupelin aikana jotain sellaista, mikä poikkeaa esimerkiksi vilkkaan piirretyn katsomisesta?

Jari Sinkkonen:
Ilman muuta tapahtuu, vaikka pelaa ikäkaudelle sopivia pelejä.
Aivot saavat yksipuolista rasitusta, ylikuormittuvat tietyltä osin. Stressihormoonitasot ovat
koholla mielihyvää, onnistumisiata ja örkkilauman tappamista tavoiteltaessa. Lapsi saattaa
pitää myös peliä liian pelottavana, mutta silti pelata sitä.
Pelottava peli vaikeuttaa nukahtamista. Muutenkin vähintään kaksi tuntia ennen nukkumaan
menoa pitää olla pelitöntä aikaa.

Eivät aivot koskaan rasitu tai käy ylierroksilla yms.

Vai ovatko aivot kuin lihas tai ottomoottori.

Paremmin hormoni.

[Lette]

Vaikuttavatko pelien moraaliset ratkasisut ja väkivalta lapsen omaan käyttäytymiseen?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen:

Ajatus, että lapsi pelaa pelejä, joissa jahdataan, taistellaan ja tuhotaan
ilman, että se vaikutaisi lapsen moraaliin ja etiikkan, on käsittämätön.
Onhan päivänselvää, että jos viettää tuntikausia päivässä tällaisen materiaalin
kanssa, se vaikuttaa. On roskapuhetta, että se on vain peliä.

[Lette]

Suomalaiset kaikki katsovat televisiosta elokuvia, joissa tapellaan ja tapetaan. Onko meistä kaikista tullut hulluja tappajia? Lette, koita välillä käyttää oletettavasti omistamiasi aivoja.

Joko Pertti Luukkonen poistaa viestin tai minut käyttäjäluettelosta!

[Ans]

Nykyinen pienten lasten sukupolvi kasvoi ehkä tetriksen ja pacmanin maailmoissa, mutta erittäin suuri osa on jatkanut pelaamista aikuisuuteen asti. Ja kaikki tietävät ainakin suurinpiirtein, millaisia nykyaikaiset pelit voivat olla. Sanoisin, että noin 50 prosenttia tuntemistani 30-35 -vuotiaista miehistä omistaa jonkin pelikoneen ja pelaavat ainakin toisinaan. Pelaajien keski-ikäkin lienee nykyään pitkälti päälle 20-v. Ja alkoipa noita erilaisia "ultraväkivaltaisia" pelejäkin olla jo viimeistään 90-luvusta asti. Vanhempien tietämättömyys ei ole ongelma, mahdollisesti välinpitämättömyys voi sitä olla.

[Lette]

Miksi Palaaminen on niin koukuttavaa?

Jari Sinkkonen:
Yleisesti pelien koukuttavuus perustuu palkitsemisärjestelmään. Aina odottaa palkinto.
Siinä ei ole mitään pahaa sinänsä. Tähänhän myös muistipelit ja Afrikan tähdet pohjautuvat.
Mutta digipeleissä palkitseminen tapahtuu kolmanteen potenssiin, huomattavasti nopeammin.
Paljon intensiivisemmin. Palkitsevuus on ilman muuta seikkailupelien keskeinen teema.

Riippuvuuslogiikkaa itsessään ei ole tutkittu riittävästi. Selvää on, että että pelien aiheuttamat
dopamiinipiikit ovat niin voimakkaita, että lapsi ei enää välttämättä saa niitä pienemmistä
elämän asioista. Ei enää opita tekemään tylsiä asioita. Valtaosa lapsista ei jää koukkuun,
mutta ihan liian suuri osa jää.
Tytöillähän ongelma on ennemminkin pakonomainen roikkuminen sosiaalisessa mediassa.

[Lette]

Kehittyykö nykyihminen selviytymään paremmin moninaisista aistiärsykkeistä?

Jari Sinkkonen:
Kyllä liika ärsykkeiden määrä on poissa jostain muusta.
Se on hyökyaalto, jonka alle lapsi jää. Tämä on hyvin tuttua pesoonallisuuden kehityksen
tutkimuksista. Persoonallisuus voi vaurioitua, kun ympäriltä hyökyy kaikenlaista päälle.
Ärsykkeiden ja lapsen väliin tarvitaan aina joku muu. Mummi tai äiti. Syli. Meidän lapsiamme
pommittavat visuaalisauditiiviset ärsykkeet aamun piiretystä ja liian suurista päiväkotiryhmistä
asti. Se näkyy lapsissa levottomuutena.

On tärkeää vain olla, rötköttää sängyn päällä, ihmetellä, selailla kirjaa. Dolce far niente.
Sitähän digi ei salli. Vaikka lapset sanovat, ettei ole mitään tekemistä, se löytyy kahdessa minuutissa.

Liiallinen pelikoneen ääressä istuminen vähentää luonollisesti lasten ulkoilun ja arkiliikunnan
määrää. Paljon pelaavien poikien fyysinen kunto laskee kuin lehmän häntä. Seurauksena voi olla
myös levottomuutta ja ärtyvyyttä, joka voidaan tulkita virheellisesti ADHD:n oireeksi.

[Lette]

Voisiko yksinäisyys oikeasati vähentyä chättäämällä pelissä?

Jari Sinkkonen:
Ilman muuta on esimerkkejä niistä, jotka ovat saaneet yksinäisyyteen apua verkosta.
Nuori voi saada lohtua tai kokemuksen, ettei ole ainoa lajiaan. Myös vertaistukiryhmistä
saa vahvaa tukea. Mutta ajatus siitä, että sosiaalinen media olisi rinnastettavissa
kasvokontaktiin, on pöhkö.

Verkossa on toisaalta helpompi luoda valeminä ja sen kautta uskoutua ja kertoa jotain,
mitä ei ole uskaltanut kertoa missään muualla. Verkosta voi myös löytyä tavattoman
paljon asiallista tukea.
Mielihyvän eroja fyysisessä ja virtuaalisessa vuorovaikutuksessa ei ole kuitenkaan tutkittu.

[Psykopatologia]

Poistin ko. pahan viestin.

[Lette]

Mikä sopiva peliaika?

Jari Sinkkonen:
Kehottaisin miettimään, mitä lapsi osaisi, jos hän tekisi jotain muuta kuin pelaisi
sen kaksi tuntia. Olen puhunut lukemisen puolesta paljon. Lukiessa luodaan
fantasiat itse. Monissa peleissä ne tulevat annettuina. Toisisssa seikkailupeleissä
luodaan paljon itse. Tämä on hyvä, jos pelit eivät ole liian kaameita ja liian verisiä.

Savonlinnan koulutoimessa on kahden viikon pelitön jakso joka talvi. Toisella viikolla
näiden lasten elämä muuttuu. Liikunnan ja ulkoilun lisääntyessä posket ovat punaiset
ja lapset virkeitä. Siis jo toisella viikolla!

[Lette]

Lopuksi lastenpsykiatri Jari Sinkkosen näkemys lasten pelaamisesta:

"Mieleeni ei tule mitään vaihetta kasvatuksen historiassa, jossa näin nopealla
vauhdilla perheisiin olisi tullut joku näin voimakkaasti vaikuttava ilmiö kuin
digipelit."
-----------------

ps.
Tris: Taasko se Lette yrittää pitkästyttää muut hengiltä?
Obelix: Eikö sinut pitänyt poistaa käyttäjäluettelosta?
Psykopatologia: Poistin ko. pahan viestin.

Ko, henkilöt eivät viitsi lukea ketjun alkua. Jossa tuodaan esille, että
ketju on tehty ensisijaisesti lapsiperheille. Ko. Henkilö kuvittelevat,
että se on tarkoitettu heidän viihdyttämisekseen.
Pertti Luukkonen, (Psykopatologia) valehtelee tapansa mukaan,
ei hän ole poistanut mitään.

[Psykopatologia]

Kyllä poistin Leten osoittaman (Obelixin?) viestin.