In the press release accompanying publication of DSM-5, David Kupfer, who oversaw its creation, states: "We've been telling patients for several decades that we are waiting for biomarkers. We're still waiting." This is an astonishing admission that there are no reliable genetic or neurological measurements that distinguish a person with mental illness.
While there is some evidence that the electro-chemistry of distressed people can be different from the undistressed, the Human Genome Project seems to be proving that genes play almost no part in causing this. Eleven years of careful study of our DNA shows that differences in it do not explain mental illness, hardly at all. If one sibling is anxious or depressed and another is not, at most, differences in DNA can only explain 1-5% of why it is one and not the other.
DSM-5:n julkaisemista ohjannut David Kupfer sanoi: " Olemme kertoneet potilaille useamman vuosikymmenen ajan, että odotamme biomarkkereiden löytymistä. Odotamme yhä. Tämä on yllättävä myönnytys siitä, että ei ole olemassa luotettavia geneettisiä tai neurologisia mittaustuloksia, joilla voitaisiin erottaa ne ihmiset joilla on mielisairaus.
Kun on ollut jotakin näyttöä siitä, että ahdistuneiden ihmisten sähkökemia voi olla erilainen kuin stressittöminen, Human Genomi Projekti näyttää osoittavan, ettei geeneillä ole juuri mitään roolia tämän aiheuttajana. Yhdentoista vuoden huolellinen DNA:n tutkiminen on osoittanut, että geneettiset erot eivät selitä mielisairautta, eivät juuri lainkaan. Jos toinen sisarus on ahdistunut tai masentunut, ja toinen ei ole, erot DNA:ssa voivat selittää korkeintaan 1-5 prosenttia siitä, miksi toinen on ja toinen ei ole ahdistunut/ tai masentunut.
http://www.guardian.co.uk/science/2013/ ... -laughable
