Mirri: Käypä hoito -suosituksessa puhutaan psykologisesta ja neuropsykologisesta tutkimisesta diagnosoinnin tukena hyvin vähän, joten on syytä olettaa, ettei esim. projektiivisella testauksella ole juurikaan merkitystä psykoosien diagnosoinnissa ja psykoosiriskin arvioinnissa:
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... oi35050#s8Jos ja kun psykologisia ja neuropsykologisia tutkimuksia tehdään erikoissairaanhoidossa psykiatrisen diagnosoinnin apuvälineeksi, tutkimukset ovat paljon laajempia kuin vain projektiivinen testaus. Mielestäni on virhe luoda kuvaa, että psykologin psykiatriselle potilaalle suorittama tutkimus on yhtä kuin projektiivinen testaus. Puhumattakaan, että psykiatri diagnosoisi psykoosin tai määrittelisi psykoosiriskin suuruuden projektiivisten testien perusteella.
" On virhe antaa kuvaa"... minä kerroin vain omasta kokemuksestani. On toki hyvä, jos kokemukseni oli harvinainen, eikä näitä testejä nykyisin enää käytetä. Minut testannut psykologi tuntui antavan niille painoarvoa puheidensa perusteella. Jälkikäteen olen miettinyt, mahtoiko hän edes testata niinkuin pitäisi testien ohjeiden mukaan. Hän ei hyväksynyt minun spontaania vastaustani musteläiskätestissä, vaan vaati vastaamaan muuta. " Kaikki sanoo tuon, sano nyt jotain muuta" hän tivasi.
Testissä on tarkoitus etsiä poikkeavuuksia, poikkeavaa ajattelua, joten jos testattava antaa tavanomaisen vastauksen, se osoittaa että hän ajattelee, tai kykenee ajattelemaan norminmukaisesti. Eikö se ole suorastaan tutkimustuloksen vääristelyä, että potilaan omaa vastausta ei hyväksytä ja kirjata, vaan häntä painostetaan muuttamaan vastaustaan? Aivan kuin hän olisi etukäteen päättänyt mitä mieltä on minusta.
Neuropsykologi hän ei ollut, eikä minulle tehty neuropsykologisia testejä.
WAIS -testi tehtiin kyllä, lasketaanko se "neuropsykologiseksi" testiksi, Psykopatologia?
WAIS on kykytesti, ei senkään perusteella voi silti suoraan sanoa mitään kenenkään mielenterveydestä, puhumattakaan mielenterveyden ennusteesta.
Mirri: Sekin on hyvä muistaa, että julkisen erikoissairaanhoidon krooninen rahapula vähentää erittäin tehokkaasti psykologipalveluja. Ei sairaanhoitopiireillä välttämättä ole varaa käyttää psykologeja psykiatrisen diagnosoinnin tukena - ei, vaikka miten olisi tarvetta ja psykologisesta asiantuntemuksesta olisi psykiatristen potilaiden diagnosoinnissa ja hoidon suunnittelussa hyötyä. Jos erikoissairaanhoidossa on pula psykologeista ja rahasta, psykiatrit joutuvat miettimään tarkkaan kenet lähettävät psykologisiin tutkimuksiin ja miksi.
Minusta olisi ollut parempi, jos minulle ei olisi tehty niitä psykologisia testejä. Mielestäni se psykologi sotki koko hoidon.
