Psykoosin vaiheet
Psykoosiprosessista on tunnistettavissa erilaisia vaiheita, joissa sairastuneen sisäinen kokemus ja oireiden sisältö yleensä muuttuvat. Vaihemalli on hyödyllinen psykoosiin taipuvaiselle ihmiselle alkuoireiden tunnistamiseksi. Se antaa myös hoitaville ihmisille enemmän ymmärrystä sairaan kunkinhetkisestä tilasta, jolloin apukin on tehokkaampaa. Vaiheiden esiintyminen ja kesto vaihtelevat suuresti yksillöllisesti ja psykoosin tyypistä riippuen.
1. Prodromaalivaihe
Prodromaalivaihe eli vaihe ennen psykoosin puhkeamista on erityisen tyypillinen skitsofreenistyyppisille psykooseille. Tila puhkeaa usein unenpuutteen, eristäytymisen tai fyysisen kunnon huonontumisen yhteydessä ja voi kestää viikkoja tai jopa vuosia. Prodromaalivaiheessa ilmenee merkityksen tulkintavaikeuksia ja outouden tai vierauden kokemuksia. Arkipäiväisten, tuttujen asioiden merkitys voi alkaa vaikuttaa käsittämättömältä. Ajattelu muttuu primaariprosessisuuntautuneeksi, jolloin se on unenomaisempaa ja lähempänä tiedostamattomia toiveita tai uhkia. Samanaikaisesti ihminen pyrkii suojautumaan kääntymällä sisäänpäin ja eristäytymällä ja saattaa puhjeta yllättäviin vihanpurkauksiin joutuessaan väkisin tekemisiin muiden ihmisten kanssa.
Prodromaalivaihe vaikuttaa tyypillisesti koko toimintakykyyn. Eristäytymisen tarve sekä erityisesti keskittymiskyvyn ja ajattelun vaikeudet heikentävät työ- tai opiskelukykyä. Vaihe voi laueta muuttumatta psykoosiksi esimerkiksi miellyttävien tapahtumien tai psykoterapian avulla. Se voi kohentua myös itsestään. Tila voi myös jatkua ja pahentua psykoosin syvien, tuntemattomien prosessien ajamana ilman, että siihen voidaan juuri vaikuttaa. Prodroomalioireita on yleisesti vaikeaa ellei mahdotonta erottaa muista psyykkisistä kriiseistä tai häiriöistä.
2. Prepsykoosi
Monissa psykoositapauksissa prodromaalivaihe puuttuu, ja psykoosin puhkeamista edeltää ainoastaan prepsykoottinen vaihe. Tässä vaiheessa ympäristö koetaan muuttuneena ja uhkaavampana. Sisäisen katastrofin aavistus aiheuttaa kasvavaa ahdistusta, mutta sen alkuperää ei välttämättä tiedosteta sisäiseksi. Toisinaan unentarve ja syöminen vähentyvät ja elimistö saattaa käydä ylikierroksilla. Arvostelykyvyn heikkenemistä ja impulsiivisuutta sekä epärealistisia suunnitelmia saattaa ilmetä.
3. Psykoosi
Varsinaisen psykoosin puhjetessa maailma kääntyy nurin; minästä tulee maailman keskus. Prepsykoottisista harhaluuloista ja hallusinaatioista tulee vallitsevia kokemuksia. Aiempiin vaiheisiin liittyneet hämmennys, epäluuloisuus ja epäilys häviävät, ja tilalle ilmestyy subjektiivisesti selkeitä selityksiä ja merkityksiä. Nyt harhaluulot organisoituvat suhteellisen pysyvään muotoon, ja “vihollinen” on tunnistettu. Tämä uhkan selventyminen voi paradoksaalisesti vähentää ahdistusta, koska uhkaa vastaan voidaan taistella ja puolustautua. Skitsofreeniset kokemukset kehon tai ajatusten manipulaatiosta voivat aiheuttaa joillekin pelkoa. Psykoottinen ihminen voi nähdä joka puolella ympäristössään selkeitä viestejä uhkasta. Hän voi saada myös ohjeita tai toimintakehotuksia uhan välttämiseksi, mikä voi johtaa pakonomaiseen, joskus vaaralliseen käyttäytymiseen. Yksinäisyyden tunne on voimakas, mutta sitä kompensoi kokemus omasta ainutlaatuisuudesta ja olemassaolon keskuksena olemisesta. Pelko ottaa vastaan mitään ympäröivästä maailmasta on valtava, minkä vuoksi psykoottisen ihmisen auttaminen on vaikeaa.
4. Residuaalivaihe
Residuaalivaiheen tai psykoosin myöhäisvaiheen piirteet ovat tavallisesti antipsykoottisen lääkityksen seurausta.
Harhamaailma uhkineen on enemmän tai vähemmän väistynyt, ja tilalla on tylsyyden, kontaktittomuuden ja apatian täyttämä kokemusmaailma. Monesti tilannetta pahentaa lääkityksen lisääminen. Psykoosin vaihtuminen normaaliin ajatteluun tapahtuu usein heilurimaisesti. Voi kestää kauan, ennen kuin terve ajatusmaailma saanut kokonaan vallan harhaluuloista. Oman sairastumisen ja sairaalloisen ajattelun ja käyttäytymisen ymmärtäminen voi aiheuttaa voimakasta hämmennystä ja masennusta. Elämän mahdollisesti suurimman kokemuksen todellisuuden kieltäminen voi tuntua musertavalta, etenkin jos siihen on liittynyt uskonnollisia kokemuksia.
5. Postpsykoottinen vaihe
Joidenkin psykoosien kohdalla toipuminen ei ole täydellistä, vaan harhaluulot jäävät saarekkeiksi todellisuuteen. Järki johtaa toimintaa, mutta taustalla säilyy perustava epäilys siitä, mikä oikeastaan on totta. Itsekokemus on useimmissa tapauksissa syvällisesti vaurioitunut. Suuri osa psykoosin läpikäyneistä pyrkii peittämään tai kieltämään psykoosinsa, koska kokemus hulluksi tulemisesta ja kontrollin menetyksestä tuntuu liian ahdistavalta. Tämä haittaa parantumista ja voi vaatia sairauden uusimista asian myöntämiseksi ja kokonaisvaltaiseksi tervehtymiseksi.
http://psychenet.wordpress.com/psykoosi ... elmat/#vai