Kyllä tarvitaan tietoa ja mahdollisimman paljon, niin yksilöllisiä kehitysvammaiset lapset ovat. Jos ovat 'normaalit' lapset yksilöitä, niin kehitysvammaiset ovat sitä monin verroin enemmän, koska etukäteen ei pystytä ennustamaan heidän kehitystään. Eikä tiedetä miten kehitysvamma lopulta vaikuttaa tiettyyn yksilöön; joudutaan elämään epävarmuudessa ja odottelemaan, että 'aika näyttää'.
Tieto kehitysvamman laadusta on tärkeää, koska kaikesta yksilöllisyydestä huolimatta tietty kehitysvammadiagnoosi pitää sisällään asioita, joiden tietäminen auttaa kasvattajia ymmärtämään mistä on kysymys - ja miten jollekin tietylle kehitysvammaisuudelle tyypillisiä ongelmia voitaisiin ratkoa.
Minulle kehitysvammaisten parissa kokemusta ja tietämystä hankkineet ammattilaiset, kuten lastenlääkäri, käytännöllisine vinkkeineen olivat korvaamattomana tukena. Myös toisten kehitysvammaisten vanhempien kokemusasiantuntijuus oli arvokasta; 80-luvulla kokemusasiantuntijuudesta sekä vertaistuesta tuli tärkeä asia, ja juuri kehitysvammaisten parissa elävien ihmisten keskuudessa.
Oikeastaan mistään ei ollut mahdollista saada niin käytännön läheistä ja 'testattua' tietoa kuin toisilta vanhemmilta aikana, jolloin oli vastikään luovuttu kehitysvammaisina syntyneiden siirtämisestä suoraan suuriin keskuslaitoksiin ja siirrytty kotihoidon tukemiseen sekä alettu innostua kehitysvammaisten kuntouttamisesta mahdollisimman itsenäiseen elämään kykeneviksi aikuisiksi.