Kuurosokea šakkimestari Kari Hyötylä
UUTISET >> PÄÄKIRJOITUS
K O L U M N I http://www.hs.fi/paakirjoitukset/%C5%A0 ... hitaat-a-2
Šakkimestari Hyötylän erilainen maailma
14.5.2013 | 18 | Matti Apunen
Miksi hyvinvointiyhteiskunnalla ei riittäisi rahaa tulkkiin
tai taksiin juuri sen verran kuin nämä ihmiset tarvitsevat.
Haastoin tamperelaisen Kari Hyötylän šakkiotteluun, vaikka tiedän jokseenkin varmasti häviäväni.
Kari on intohimoinen ja kokenut pelaaja ja omassa viiteryhmässään kova luu. Kari lähettää minulle
myöhemmin tekstiviestin, jossa hän kiittää käynnistäni ja pahoittelee samalla, että hänen suomen
kielessään on hiomattomia särmiä.
Miksi hyvinvointiyhteiskunnalla ei riittäisi rahaa tulkkiin tai taksiin juuri sen verran kuin nämä
ihmiset tarvitsevat.Yksinkertainen ja arkipäiväinen juttu, paitsi että Kari Hyötylän tapauksessa
arki ja yksinkertainen on harvoin yksinkertaista. Hän on kuurosokea.
Suomessa on noin kuusisataa kuurosokeaa, joista satakunta on lapsia. Osa kuurosokeista näkee
hieman, osan kuuloa voidaan auttaa korvaan asennettavilla implanteilla. Mutta osa elää kosketuksen
varassa.
Täysin kuurosokeat viestivät taktiiliviittomien avulla: kuurosokea ja tulkki viittovat pitämällä toisiaan
kädestä. Koska viittomakielellä on omat sääntönsä, suomi on kuurosokeille usein toinen kieli.
Kari Hyötylä käy šakkiturnauksissa, mutta hänellä on oltava saattaja. Ilman tulkkia tai saattajaa pelireissu
jää tekemättä. Kun Kari Hyötylä avaa kotinsa ulko-oven, maailma on hänelle täysin toinen kuin minulle.
Ei ole yhdentekevää, millainen tulkki on. Huono tulkki välittää vain välttämättömimmän; hyvän kanssa
Hyötylä pystyy seuraamaan maailmaa ja jopa jääkiekkoa, jota hän rakastaa. Hän on ankara Ilves-fani.
Kuurosokealle on tärkeää, että hänelle kerrotaan koko ajan ympäristöstä. Kun Karin kommentti saa
minut hymyilemään, tulkki sipaisee nopeasti Karin selkään ison hymiön. Kari tarttuu ilahtuneena minua
olkavarresta ja nauraa.
Hänelle tämä kosketus on kontakti uuteen ihmiseen. Minulle se on kosketus toiseen todellisuuteen.
Kuurosokeiden elämässä apuvälineet ovat lankoja, jotka pitävät heidät kiinni muissa ihmisissä. Yksi
tärkeimmistä on täristin, joka kertoo erilaisilla värinäsignaaleilla, soiko herätyskello, ovikello vai puhelin.
Ilman tätä laitetta maailma heidän ympärillään sulkeutuu.
Kari Hyötylän elämän tärkeimpiä laitteita on kännykkä. Puhelin välittää hänelle uutisia ja urheilutuloksia.
Kännykällä hän voi lähettää šakkireissulta vaimolleen Hilkalle viestin, että juna on myöhässä.
Kännykkä on langattomassa yhteydessä Braillino-nimiseen laitteeseen, joka muuttaa tekstiviestin piste-
kirjoitukseksi. Kari Hyötylä käyttää paksun kirjan kokoista Braillinoa hämmästyttävän ketterästi: sormet
juoksevat braillenäppäimillä kuin taitavalla pianistilla. Seuraan puhelimen näytöltä, kun hän liikkuu kännykän
valikoissa.
"Helppo homma", hän viittoo ja hymyilee. "Ei tämän opetteluun mennyt kuin kolme vuotta." Kuurosokeana
hänen oli aloitettava opiskelu siitä, mikä on kännykkä.
Tampereen Hervannan toimintakeskuksessa ympärilläni on useita kuurosokeita, jotka puhuvat elämästään.
Heillä on yhteinen toive, joka on yksinkertaisuudessaan melkein pakahduttava. He toivovat ystäviä ja
vapautta elää tavallista, spontaania elämää.
He haluaisivat käydä kävelyllä, pyöräillä, nauttia puutarhassa auringosta ja tuoksuista. He haluavat lukea
päivän sanomalehden, jonka tietoa he odottavat. "Jos sitä ei saa, seinät kaatuvat päälle", he sanovat.
Kun minä haluan kaupungille tapaamaan ihmisiä, otan takkini ja lähden. Kuurosokea alkaa varata tulkkia.
Hänen on päätettävä mielitekonsa päiviä etukäteen.
Suomen kuusisataa kuurosokeaa tarvitsevat asioita, jotka ovat heille välttämättömiä mutta byrokratialle
neuvoteltavia etuuksia.
Heidän hyvä elämänsä on täysin meidän muiden käsissä. Koska kuurosokeita on vain muutama sata, on
mahdoton ymmärtää, miksi hyvinvointiyhteiskunnalla ei riittäisi rahaa tulkkiin tai taksiin juuri sen verran
kuin nämä ihmiset tarvitsevat.
Oikeuksien Suomi käyttää vuosittain miljoonia hyvinvoivien ihmisten lepyttelyyn ja hemmotteluun.
Itseään turvottavan hallinnon pyöristysvirheillä voisimme hoitaa kuurosokeiden asiat niin, että Kari
Hyötylän ei tarvitsisi enää miettiä, voiko hän astua tänään ovesta ulos.
Erilaisia avuntarpeita ja eturyhmiä on tietenkin paljon. Kari Hyötylälle apumme merkitsee kuitenkin
paljon enemmän kuin mukavuutta. Jos suljemme hänet toistuvasti ulos maailmasta, vaikka lyhyiksi
ajoiksi, se ei ole vain piittaamattomuutta.
Se on jatkettu vapaudenriisto.
Matti Apunen matti.apunen@eva.fi
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.
K O L U M N I http://www.hs.fi/paakirjoitukset/%C5%A0 ... hitaat-a-2
Šakkimestari Hyötylän erilainen maailma
14.5.2013 | 18 | Matti Apunen
Miksi hyvinvointiyhteiskunnalla ei riittäisi rahaa tulkkiin
tai taksiin juuri sen verran kuin nämä ihmiset tarvitsevat.
Haastoin tamperelaisen Kari Hyötylän šakkiotteluun, vaikka tiedän jokseenkin varmasti häviäväni.
Kari on intohimoinen ja kokenut pelaaja ja omassa viiteryhmässään kova luu. Kari lähettää minulle
myöhemmin tekstiviestin, jossa hän kiittää käynnistäni ja pahoittelee samalla, että hänen suomen
kielessään on hiomattomia särmiä.
Miksi hyvinvointiyhteiskunnalla ei riittäisi rahaa tulkkiin tai taksiin juuri sen verran kuin nämä
ihmiset tarvitsevat.Yksinkertainen ja arkipäiväinen juttu, paitsi että Kari Hyötylän tapauksessa
arki ja yksinkertainen on harvoin yksinkertaista. Hän on kuurosokea.
Suomessa on noin kuusisataa kuurosokeaa, joista satakunta on lapsia. Osa kuurosokeista näkee
hieman, osan kuuloa voidaan auttaa korvaan asennettavilla implanteilla. Mutta osa elää kosketuksen
varassa.
Täysin kuurosokeat viestivät taktiiliviittomien avulla: kuurosokea ja tulkki viittovat pitämällä toisiaan
kädestä. Koska viittomakielellä on omat sääntönsä, suomi on kuurosokeille usein toinen kieli.
Kari Hyötylä käy šakkiturnauksissa, mutta hänellä on oltava saattaja. Ilman tulkkia tai saattajaa pelireissu
jää tekemättä. Kun Kari Hyötylä avaa kotinsa ulko-oven, maailma on hänelle täysin toinen kuin minulle.
Ei ole yhdentekevää, millainen tulkki on. Huono tulkki välittää vain välttämättömimmän; hyvän kanssa
Hyötylä pystyy seuraamaan maailmaa ja jopa jääkiekkoa, jota hän rakastaa. Hän on ankara Ilves-fani.
Kuurosokealle on tärkeää, että hänelle kerrotaan koko ajan ympäristöstä. Kun Karin kommentti saa
minut hymyilemään, tulkki sipaisee nopeasti Karin selkään ison hymiön. Kari tarttuu ilahtuneena minua
olkavarresta ja nauraa.
Hänelle tämä kosketus on kontakti uuteen ihmiseen. Minulle se on kosketus toiseen todellisuuteen.
Kuurosokeiden elämässä apuvälineet ovat lankoja, jotka pitävät heidät kiinni muissa ihmisissä. Yksi
tärkeimmistä on täristin, joka kertoo erilaisilla värinäsignaaleilla, soiko herätyskello, ovikello vai puhelin.
Ilman tätä laitetta maailma heidän ympärillään sulkeutuu.
Kari Hyötylän elämän tärkeimpiä laitteita on kännykkä. Puhelin välittää hänelle uutisia ja urheilutuloksia.
Kännykällä hän voi lähettää šakkireissulta vaimolleen Hilkalle viestin, että juna on myöhässä.
Kännykkä on langattomassa yhteydessä Braillino-nimiseen laitteeseen, joka muuttaa tekstiviestin piste-
kirjoitukseksi. Kari Hyötylä käyttää paksun kirjan kokoista Braillinoa hämmästyttävän ketterästi: sormet
juoksevat braillenäppäimillä kuin taitavalla pianistilla. Seuraan puhelimen näytöltä, kun hän liikkuu kännykän
valikoissa.
"Helppo homma", hän viittoo ja hymyilee. "Ei tämän opetteluun mennyt kuin kolme vuotta." Kuurosokeana
hänen oli aloitettava opiskelu siitä, mikä on kännykkä.
Tampereen Hervannan toimintakeskuksessa ympärilläni on useita kuurosokeita, jotka puhuvat elämästään.
Heillä on yhteinen toive, joka on yksinkertaisuudessaan melkein pakahduttava. He toivovat ystäviä ja
vapautta elää tavallista, spontaania elämää.
He haluaisivat käydä kävelyllä, pyöräillä, nauttia puutarhassa auringosta ja tuoksuista. He haluavat lukea
päivän sanomalehden, jonka tietoa he odottavat. "Jos sitä ei saa, seinät kaatuvat päälle", he sanovat.
Kun minä haluan kaupungille tapaamaan ihmisiä, otan takkini ja lähden. Kuurosokea alkaa varata tulkkia.
Hänen on päätettävä mielitekonsa päiviä etukäteen.
Suomen kuusisataa kuurosokeaa tarvitsevat asioita, jotka ovat heille välttämättömiä mutta byrokratialle
neuvoteltavia etuuksia.
Heidän hyvä elämänsä on täysin meidän muiden käsissä. Koska kuurosokeita on vain muutama sata, on
mahdoton ymmärtää, miksi hyvinvointiyhteiskunnalla ei riittäisi rahaa tulkkiin tai taksiin juuri sen verran
kuin nämä ihmiset tarvitsevat.
Oikeuksien Suomi käyttää vuosittain miljoonia hyvinvoivien ihmisten lepyttelyyn ja hemmotteluun.
Itseään turvottavan hallinnon pyöristysvirheillä voisimme hoitaa kuurosokeiden asiat niin, että Kari
Hyötylän ei tarvitsisi enää miettiä, voiko hän astua tänään ovesta ulos.
Erilaisia avuntarpeita ja eturyhmiä on tietenkin paljon. Kari Hyötylälle apumme merkitsee kuitenkin
paljon enemmän kuin mukavuutta. Jos suljemme hänet toistuvasti ulos maailmasta, vaikka lyhyiksi
ajoiksi, se ei ole vain piittaamattomuutta.
Se on jatkettu vapaudenriisto.
Matti Apunen matti.apunen@eva.fi
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.