Kielipuolet

[Mirri]

Vakavaa asiaa äidinkielen, tässä tapauksessa suomen, hallinnan tärkeästä merkityksestä:

Englanti ei ole ainoa hienojen ajatusten kieli, väittää suomentaja Kimmo Pietiläinen.
"Suomi on luopumassa suomen kielestä. Tämä johtuu siitä, että yliopiston opiskelijoita koulutetaan englanniksi, vaikka suurin osa heistä tekee elämäntyönsä Suomessa.
Samalla kielletään kansalta mahdollisuus oppia omatoimisesti ja ajatella itse hienoja asioita. Eliitti luulee, että vain englanti on siihen soveliasta. Suuret ajatukset ajatellaan aina omalla äidinkielellä. Sitä jokainen ymmärtää kielistä aina parhaiten.
Miten oppinut eliitti kuvittelee luovansa uutta, jos he eivät tavoita sanojen syviä merkityksiä eivätkä osaa liittää niitä maailmaan?

Synnytämme kaksinkertaisesti kielipuolta rälssiä. Siihen kuuluu koulutettuja, jotka eivät ymmärrä asioita kummallakaan kielellä. He eivät osaa kunnolla suomea eivätkä englantia.
Kun suomen kielen korvaa englanti, rakennamme huomaamattamme siirtokielihallintoa. Siirtokielihallinto viittaa siirtomaahallintoon, ja se on kielikolonialismia. Se tarkoittaa kehitystä, joka alkoi yrityksissä, kun tuntui hienolta puhua englantia.

Monissa yrityksissä työasiat hoidetaan nyt englanniksi. Siis neuvottelut, sopimukset, tekniset asiakirjat. Sanojen ja käsitteiden ymmärtäminen on vaikeaa suomeksikin, mutta englanniksi niillä ajattelu on kuin lukisi Shakespearea aikansa kielellä. Sopii kokeilla.

Suomen kielen asema heikkenee myös siksi, että tieteellistä kirjallisuutta ei käännetä tarpeeksi suomeksi. Se estää koko kansan lahjakkuuden ja kunnianhimon hyödyntämisen, sillä englanti on kansalle este maailmankulttuuriin tutustumisessa.
Oppineet ovat irvokkaasti kääntämässä koulutuksen tavoitteen, joka on suomalaisen sivistyksen rakentaminen, suomalaisen sivistyksen tukahduttamiseksi.

Suomen kielen säilyttäminen on tärkeää, koska kielemme on suomalaisten ainoa etu kansainvälisessä yhteisössä.
Lapsemme menestyvät Pisa-tutkimuksissa. Se johtuu nimenomaan siitä, että suomen kielen looginen, abstraktiin ajatteluun soveltuva rakenne suosii nykyajan maailman ongelmien ratkomista."

http://www.hs.fi/tiede/Suomentaja+Kieli ... 8163759525

Suomentaja Kimmo Pietiläisen ajatukset julkaisi Helsingin Sanomat 13.5.2013.

[Psykopatologia]

Mutta Mirrihän on ollut usein suomen kielen raiskaamisen kannalla,
so. hyväksymässä sellaisia ilmauksia kuin "ulkolainen" yms. koska
rahvas käyttää niitä yleisesti.

[Mirri]

Luurinkin hyväksyn. Se löytyy suomen sanakirjastani, samoin kuin ulkolainen.

[Hilppa]

Mutta Mirrihän on ollut usein suomen kielen raiskaamisen kannalla,
so. hyväksymässä sellaisia ilmauksia kuin "ulkolainen" yms. koska
rahvas käyttää niitä yleisesti.

Kirjoituksessa ei kritisoidakaan rahvaan kielenkäyttöä vaan oppineiden totaalista kielivammaisuutta.

[haller]

OT vähäsen:
En pidä käsitteistä rahvas vs. sivistyneistö, en edes pidä kyseisistä sanoista.
Lisäksi myös sana kansanihminen on mielestäni alentava.
Itse olen työväenluokkaisesta perheestä, mutta minulla on korkeakoulututkinto. Samaistun kuitenkin nykyään taustaani enemmän, kun mulla on tiukka budjetti ja elän tukien varassa. Pääasia kuitenkin on, että hetkittäin nautin elämästäni harhoista ym. huolimatta.
Kielipuolista sen verran, että jos lapsella on erikieliset vanhemmat (esim. isä puhuu äidinkielenään ruotsia ja äiti suomea), niin kummankin vanhemman pitäisi puhua omaa äidinkieltään lapselleen. Jos k.o perheessä puhuttaisiin vain yhtä kieltä, lapsi oppisi sen ei-äidinkielenään perheen kieltä puhuvan virheet ym.
Näin kävin äitini lapsuudenkodissa, kun terveyssisar sanoi, että lapselle on puhuttava yhtä kieltä tai hänestä tulee kummallinen. Niinpä äitini äidinkieli on suomi, joka oli hänen kotikielensä, mutta hän oppi myös isänsä kielivirheet. Ruotsia hän puhui vain joidenkin sukulaisten kanssa. Hänen isänsä äidinkieli oli siis ruotsi, mutta hän ei puhunut sitä äitini kanssa.

[Mirri]

Kirjoituksessa ei kritisoidakaan rahvaan kielenkäyttöä vaan oppineiden totaalista kielivammaisuutta.

Aivan. Kielen 'raiskaaminen' on eri asia; mitä kukin mahtaakaan asialla tarkoittaa.

Vakavaa kielivammaisuutta on se, että ihmisiltä jää äidinkieli äidinkielen sanojen toinen toistaan syvempine ja vivahteikkaampine merkityksineen omaksumatta 'maailmankielen' vallatessa alaa niin, että jo kasvuvuosina oma äidinkieli tuupataan sivuun paneuduttaessa 'maailmankielen' omaksumiseen.
Äidinkieli on tunne-elämän tulkki, eikä se ole korvattavissa opetellulla kielitaidolla, vaikka miten olisi monta kieltä sujuvassa käytössä. Kun ei enää kaunokirjallisuuttakaan lueta suomeksi, vaan suomalaiset ylpeilevät sillä, että lukevat romaaninsa englanniksi...

Suomi äidinkielenä on niin harvinainen asia, että suomalaisilla on suuri vaara menettää äidinkielensä, jos sen taitamista ei suojella. Suomessa kielivähemmistöt ovat heränneet suojelemaan oman äidinkielensä syvää osaamista ja ymmärtämistä, mutta miten saataisiin suomalaiset heräämään samaan; oman äidinkielensä ja äidinkielen taitonsa suojelemiseen vastaavalla tavalla?

[Ans]

En usko, että englanniksi lukeminen aiheuttaa ongelmia. Enemmän se, että yritetään kielipuolina tuottaa tieteellistä tekstiä englanniksi. Väkisin tutkimuksesta tulee silloin heikompitasoista. Englanninkielisten huippuyliopistojen tutkijat pitäisivät luultavasti suomalaisten englanniksi kirjoittamia graduja ihan roskana ainakin yhteiskunta- ja ihmistieteissä. Luonnon- tai lääketieteiden kohdalla ongelmaa tuskin on, koska matematiikka ja käytettävät termit ovat universaaleja.

[Mirri]

Selkeä sanallinen (tunne)ilmaisu voi olla ongelmallista, jos äidinkieli ei rikastu eikä äidinkielen sanavarasto kartu edes äidinkielisten romaanien lukemisella.
'Hienoimmat' ajatukset syntyvät järjen ja tunteen yhdistelminä; niinpä äidinkieli on erittäin tärkeä sanallisen ilmaisun keino. Suomen kohdalla vähän kuin katoamassa oleva luonnonvara.

[huu]

Kimmo Pietiläinen ajaa tekstissään omia asioitaan marmattamalla suomenkielisten tieteellisten julkaisujen vähyyttä ja on tehnyt samaa ennenkin mm. Tieteessä tapahtuu – lehdessä. Turhaa puuhaa.

Hän on kustannusyhtiönsä Terra Cognitan työnsankari kääntämällä lukuisia teoksia suomeksi eri aloilta, joilta ei välttämättä mitään kirjaa lukisi, vaan tyytyisi esimerkiksi Scientific American’in artikkeliin. Hänen käännöstöitään on kirjahyllyssämme metrin verran.

Vaade runsaammasta suomenkielisestä julkaisutoiminnasta on historiaton: aiemminhan julkaistiin latinaksi. Luonnontieteissä kotikielisyyttä on harrastettu 1800-luvulla mm. James Clerk Maxwell esipuheessaan kirjaan A Treatise on Electricity & Magnetism kiittää professori A. de la Rive'ä teoksesta Traité d’Electricite, herra Wiedemann’ia teoksesta Galvanismus ja herra Beer’iä teoksesta Einleitung in die Elektrostatik.

Kanadalaiset ovat selvittäneet kaksikielisyyden saloja ranskankielisen enklaavinsa puitteissa ja havainneet, että laaja, virikkeellinen kieliympäristö tuottaa myös kaksikielisiä ihmisiä, joiden ilmaisuissa ei ole mitään vähemmän hallitun kielen varjoja. Tämähän on syynä siihen, miksi suomenruotsin opetus ei Suomessa onnistu: ei ole laajaa, ruotsinkielistä ympäristöä.

Lisäksi en usko Mirrin tavoin äidinkielen ensisijaisuuteen tunne- yms. ilmaisuissa. Jos hallitsee useampaa kieltä, tietää myös, että eri kielissä jotkut sanat kuvaavat paremmin jotain asiaa kuin ns. äidinkielessäsi. Saattaa olla jopa niin, että äidinkielessäsi ei ole lainkaan sanaa, joka asiaa kuvaa. Tunnettu esimerkki on eskimokielen runsas lunta kuvaavien sanojen joukko, joilla vain muutamalla on suomenkielinen vastine.

Esimerkiksi Paasikivi kirjoitti päiväkirjansa sekakielellä, jossa oli sanoja suomesta, ruotsista, saksasta ja venäjästä. 21.7.1944 hän kirjoitti:
”1939 Voi kyllä resonera, olisiko Suomi tekemällä myönnytyksiä voinut välttää sodan ja pysyä neutraalina. Mutta Suomella on 1939 klara papper. Sillä oli oikeus puolellaan – traktaten. Folkförbunts beslut.” (J. K. Paasikiven päiväkirjat, sivu 19, WSOY Juva 1985.)

Sanan täydestä puuttumisesta on esimerkiksi suosikkirunoilijani Paul Valéryn erään tärkeimmän runon otsikko Ébauche d’un serpent. Ensimmäisellä sanalla ei ole suomenkielistä vastinetta, mutta eipä ole englanninkielistäkään. Sana tarkoittaa vaivihkaista myötävaikuttamista, mutta on esim. ranskan ilmaisussa "hymyn häive".

Runot tuovat esiin kielen vivahteikkaimmat sävyt. Aiemmin väitin, että siitä syystä runojen kääntäminen on mahdotonta. Ajatusta vastustettiin jollakin palstalla raivokkaasti.

[Hilppa]

Englanti ei ole ainoa hienojen ajatusten kieli, väittää suomentaja Kimmo Pietiläinen.
"Suomi on luopumassa suomen kielestä. Tämä johtuu siitä, että yliopiston opiskelijoita koulutetaan englanniksi, vaikka suurin osa heistä tekee elämäntyönsä Suomessa.
Samalla kielletään kansalta mahdollisuus oppia omatoimisesti ja ajatella itse hienoja asioita. Eliitti luulee, että vain englanti on siihen soveliasta. Suuret ajatukset ajatellaan aina omalla äidinkielellä. Sitä jokainen ymmärtää kielistä aina parhaiten.

Valitettava totuus on se, että suomen kieli ei ole maailmankieli. Suomen kieli ei myöskään ole monen tieteenalan julkaisu- eikä tiedeyhteisön kanssakäymisen kieli. Jotta opiskelijoiden olisi helpompi integroitua tiedeyhteisöön, joka on kansainvälinen, heidät yritetään sopeuttaa englannin sanaston ja kielen käyttöön jo varhain. Tenttikirjat laudatur- ja pääosin jo cum laude-arvosanoissa ovat olleet monella alalla englanninkieliset jo kymmeniä vuosia. Olisi kohtuutonta ja vaatisi myös suuria taloudellisia ponnisteluita, mikäli kaikki tuhatsivuiset taajaan vaihtuvat tenttikirjat käännettäisiin opiskelijoille suomeksi. Kuka tuon työn tekisi? Käännöstyö ei olisi kielenkääntämistä, vaan vaatisi lisäksi kääntäjältä laajan perehtyneisyyden aiheeseen. Tieteellisessä käännöstyössä ei ole kyse tunteiden tulkinnasta tai sanojen sävyjen rikkaasta ilmaisusta omintakeisesti vaan eksaktiudesta ja havainnollisuudesta, mikä epäonnistuessaan aiheuttaa kohtalokkaan väärinymmmärryksen.

On itsestäänselviö, että lahjakkaimmat tutkijat englantia puhuvissa maissa pääsevät helpommalla, koska heidän ei tarvitse ylittää kielimuuria. Ensimmäiset viesraskieliset tenttikirjat tuottivat minullekin tuskaa. Mutta toisaalta, kun "vauhtiin olin päässyt", seuraavat sujuivat jo helpommin. Sitten piti opetella tieteellinen kirjoittaminen englanniksi. Tutkijoiden hallitsema tieteen kieli ei ole OED:n hallitsevan alkuperäiskielisen puhujan englantia. Se englanti, siis tutkijoiden käyttämä, on vain kalpea aavistus oikeasta englannista, jonka hallitsee vain brittiläinen yläluokka ja jonka vain he ovat äidinmaidossaan imeneet.

Silti rohkenen väittää, että Suomelle on rikkaus olla kaksikielinen ja monikielinen, vaikka olen yrittäessäni opiskella vieraita kieliä aikuisiällä samalla menettänyt ehkä jotakin opinalani hallinnasta. Sillä ajan käyttö ja elämän pituus on rajallinen; eikä kaikkeen voi keskittyä ainakaan yhtäaikaisesti.

Korjaus 22.21: Iso kirjain sanassa Suomelle.

[Mirri]

Lisäksi en usko Mirrin tavoin äidinkielen ensisijaisuuteen tunne- yms. ilmaisuissa. Jos hallitsee useampaa kieltä, tietää myös, että eri kielissä jotkut sanat kuvaavat paremmin jotain asiaa kuin ns. äidinkielessäsi. Saattaa olla jopa niin, että äidinkielessäsi ei ole lainkaan sanaa, joka asiaa kuvaa. Tunnettu esimerkki on eskimokielen runsas lunta kuvaavien sanojen joukko, joilla vain muutamalla on suomenkielinen vastine.

Kyseessä tosiaan on uskon asia - puolesta ja vastaan. Äidinkielen merkitystä tunneilmaisussa tuskin pystytään mitenkään selkeästi ja konkreettisesti mittailemaan tai todistamaan; asiaa on vaikea tutkia.

Äidinkieli tarkoittaa kieltä, johon ihminen tutustuu viimeistään päädyttyään kehtoon, mutta todellisuudessa jo hyvissä ajoin ennen syntymäänsä kuunnellessaan äitinsä puhetta. Äidinkieli tavoittaa ihmisen jo kauan ennen kuin hän kykenee tietämään yhtään mitään; äidin käyttämä kieli työntyy ihmisen tajuntaan jo hänen sikiövaiheessaan - ja viimeistään hänen syntymänsä jälkeen.
Sanallisella tunneilmaisulla on hyvin vähän tekemistä tietämisen kanssa, joten ei ole suurta merkitystä sillä, että ihminen tietää sanojen merkityksiä eri kielissä. Äidinkielen tietäminen on sivuseikka sen tuntemiseen verrattuna.

Äidinkieli on paras syvien tunteiden sanalliseen ilmaisuun, koska äidinkieli on ollut ihmisen elämässä läsnä niin varhain kuin ennen hänen syntymäänsä.

[Psykopatologia]

Ajattelu ei ole (yksin) kieltä. Siksi kaksi- tai monikieliset
saattavat pystyä paremmin abstraktiin ajatteluun.

Toisaalta on kaksikielisiä, jotka eivät osaa kunnolla
kumpaakaan kieltä.