Minussa on osa, kovastikin jankuttava, mutta vain tietyissä olosuhteissa ja tietyille henkilöille. Psykoterapia on kyllä auttanut tähän(kin).
En taida enää jankuttaa kovinkaan paljoa; olen oppinut laittamaan stopin sille/ käyttäytymään muulla tavoin.
Voin kertoa miltä se tuntui. Tuntui, ettei viestini meni perille, sitä ei huomioida, sitä ei ymmärretä, sitä ei ehkä haluta edes kuulla/nähdä.
Enkä syytä toisia/toista. Joskus ihmiset on niin erilaisia keskenään ja erilaisia kommunikoimaan, että toisen käytös provosoi toista tiettyyn käytösmalliin ja toisen taas toista tietynlaiseen käytökseen. Tai jotain
Hokeminen; sanojen ja lauseiden, sekä näiden toistelu - sen näen hieman erilaiseksi kuin "varsinaisen jankutuksen".