Laihdutus ja syömishäiriöt
Julkaistu 01.04.2008
Jo kauan länsimaiseen kulttuuriin on kuulunut hoikkuuden ja jopa ajoittain laihuuden ihannointi. Tämä on johtanut siihen, että lähes kaikki niin naiset kuin miehetkin, ovat jossakin elämänvaiheessa ainakin yrittäneet laihduttamista.
Kannattaa muistaa, että erityisesti naisilla ihonalainen rasvakudos on hyvin tärkeä naishormonin tuottaja. Estrogeenilla on luuhun erityisen vahva sen kuntoa ylläpitävä vaikutus. Painon lasku tietyn rajan alapuolelle johtaa helposti kuukautisvuotojen poisjääntiin, minkä taustalla on estrogeenin mataluus veressä.
Matalapainoisuutta pidetäänkin tällä hetkellä yhtenä merkittävimpänä osteoporoosin riskitekijänä naisten kohdalla ennen menopaussia. Painoindeksin (BMI) laskiessa alle 20, riski osteoporoosiin on jo olemassa. Esimerkiksi liikunnan lisäämisellä on vaikea korvata hormonitason mataluutta luukadon estossa. Toisaalta pitää muistaa, että erityisesti laihduttamiseen liittyy rasvakudoksen vähetessä myös lihasmassan pienentymistä. Näin erityisesti, jos riittäviä lihasharjoituksia ei yhdistetä painon pudotukseen. Tästä syystä laihduttaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota valkuaisen saantiin. Erityisesti ikääntyneiden painon pudotus on useimmiten varsin arveluttavaa erityisesti jos mistään merkittävästä ylipainosta ei ole kyse. Siitä lähes aina seuraa lihasvoiman vähenemistä ja jopa kaatumisalttiuden lisääntymistä.
Kaikki tietävät erityisesti tyttöjä ja nuoria naisia koskettavat syömishäiriöt, joista jotkut voivat olla jopa kohtalokkaita. Tällaisia sairaalloisia tiloja ovat anoreksia ja bulimia, joista edellinen on ruuasta ja syömisestä kieltäytymistä ja jälkimmäinen taas ahmimishäiriö, jossa syöty ruoka oksennetaan aterioinnin päätteeksi. Anorektikot kyllä useimmiten ovat hyvin aktiivisia liikkujia, mutta kuukautisten poisjäänti ja erittäin matalat naishormonitasot ovat huomattavasti suurempi luukatoa aiheuttava riski ja nämä potilaat kärsivätkin usein luunmurtumista. Nuoren naisen luusto on valmis vasta 18-20 -vuotiaana, joten tätä ennen tapahtuva riittämätön ravinnon saanti ja häiriintynyt hormonivaikutus heijastuvat luussa koko loppuelämän ajan. Näihin asioihin ei valitettavasti ole kiinnitetty riittävää huomiota.
http://www.tohtori.fi/?page=2169509&id=1807944
Niin paljon haittaa kuin läskistä onkin, siitä on myös jotakin hyötyä. Se suojaa vakavaa luun haurastumista aiheuttavalta osteoporoosilta toinen toistaan vaikeampine luunmurtumineen.
Osteoporoosi ei ole kadonnut mihinkään; pikemminkin päinvastoin. Kuitenkin lihavuuden tultua ongelmaksi tästä vaikeasta sairaudesta ei enää puhuta niin kuin menneinä vuosina ja vuosikymmeninä, jolloin osteoporoosia ymmärrettiin pelätä. Nykyisin pelätään läskiä - aivan kuin se olisi ikäihmisten ainoa vihollinen. Luukato voi kuitenkin todellisuudessa olla edelleen ylipainoa vakavampi vaaratekijä elämän ehtoota ajatellen.
Se on vakavaa, että laihuutta ihannoivat tytöt ja nuoret naiset altistavat itsensä osteoporoosille jo hyvin varhain; mitä heidän elämänsä olemattomaksi haurastuneen tukirangan kanssa onkaan vanhuudessa - aikana, jolloin ei ole enää mitään tehtävissä terveen luuston saamiseksi ja luunmurtumien estämiseksi.
