Psykopatologia.munfoorumi.com

i n k o r p o r a a t i o,
oraalinen fantasia (ja käytäntö) suun kautta tapahtuvasta introjektiosta, psyykkisestä kannibalismista. Kun kannibaali syö surmaamansa aivot tai sydämen, hän ajattelee saavansa vainajan voiman ja viisauden. Sivistyneemmässä muodossa sama tapahtuu ehtoollisessa, jossa katolisten mukaan leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (transsubstantiaatio). Täten introjektio-inkorporaatiolla on käytössään normaali fysiologinen kanava. Muutenkin lapsi pyrkii suullaan ottamaan sisään kaikkea miellyttävää ja sylkemään pois epämiellyttävää. Kun sama tapahtuu mielellisesti, kyseessä on psyykkinen kannibalismi. – Inkorporaation esitti Freud vuonna 1915, kun hän kuvasi oraalista vaihetta kirjoituksessaan Triebe und Triebschicksale (S.E. XIV p. 138).

i n t r o j e k t i o
(lat. introiectio sisäänheitto), sisäistäminen, prossessi ja defenssi, jossa objekti otetaan itseen suhteellisen kokonaisvaltaisesti, "karvoineen päivineen". Introjektiolla yksilö saa itseensä objektin mielellisen edustuksen; introjisoitu objekti on subjektin introjekti. Introjektio kuuluu normaaliin lapsuudenkehitykseen mm. suojana separaatio-ahdistusta vas-taan. Tällöin äiti on introjektion maagisen fantasian avulla kuvitteellisesti läsnä vaikka olisi poissakin.
Myös psyykkisten organisaatioiden, esimerkiksi. yliminän, ajatellaan syntyvän paljolti introjektioiden kautta. Normaaleissakin rakkaussuhteissa rakastettu on introjisoitunut rakastavaisten sydämiin sisäisiksi objekteiksi, joiden kanssa käydään vuoropuhelua. Välillä introjektio tapahtuu oraalisesti inkorporoiden.
Introjektio on suhteellisen valikoimaton, ja ihminen sisäistää objektista niin "hyvät" (esimrkiksi rakkaus) kuin "huonotkin" (aggressio) puolet. Täten introjekti on eri asteisesti ambivalentti. Myöhemmin vallitsevammaksi tulee identifikaatio (samastaminen), jolloin ihminen ikään kuin valikoi, että tuossa ja tuossa suhteessa "haluan" olla esimerkiksi äidin kaltainen. Kliinisessä käytännössä introjektiota tavataan varsinkin vaikeissa, usein psykoottisissa introjektio-depressioissa.
Psyykkisesti introjektion vastapooli on projektio. Introjektio on (kieltämisen ja projektion kanssa) keskeisiä defenssejä psykooseissa (kun torjunta ja eristäminen ovat keskeisiä neurooseissa). Introjektiota ei aina selvästi eroteta identifikaatiosta. Kleiniläiset voivat kuvata esimerkiksi transferenssia introjektion ja projektion termein. – Introjektio-termin esitti vuonna 1909 Ferenczi (Introjektion und Übertragung). Hän katsoi, että oraaliset yllykkeet ja introjektio liittyivät usein neurooseihin (kun taas anaaliset ja projektio psykooseihin).

Pertti Luukkonen (2008): Kliinisen psykologian ensyklopedia.

Onko näistä psykologisista(?) teorioista jotain käytännön hyötyä? Pahoittelen, jos kysymys tuntuu sopimattomalta, mutta kun minulle nämä tuntuvat niin käsittämättömältä jargonilta, joiden tarkoitusperä tuntuu piilevän enemmän niiden kehittelijoiden egoon liittyvissä asioissa kuin niiden todellisuusarvossa.

Obelix kirjoitti:Otsikossa on kirjoitusvirhe.

Kiitos.

Golden flower kirjoitti:Onko näistä psykologisista(?) teorioista jotain käytännön hyötyä? Pahoittelen, jos kysymys tuntuu sopimattomalta, mutta kun minulle nämä tuntuvat niin käsittämättömältä jargonilta, joiden tarkoitusperä tuntuu piilevän enemmän niiden kehittelijoiden egoon liittyvissä asioissa kuin niiden todellisuusarvossa.

Psykologiassa, eli ihmisen psyykeessä, on kysymys välillä todella absrakteista asioista. Itse ainakin tykkään, kun absraktioita avataan "sanoittamalla" ne kirjallisin selityksin.

Voiko inkorporaatiota katsoa tapahtuvan eriasteisesti esim seksissä? Lähinnä tuli mieleen suuseksi, mutta miksei myös yhdyntäkin ym.

Voisiko saada vielä jonkun esimerkin siitä, miten nämä ilmenevät käytännössä?
Helpottaisi hahmottamista.

Entä inkorporaatio?

Kahvi kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:Onko näistä psykologisista(?) teorioista jotain käytännön hyötyä? Pahoittelen, jos kysymys tuntuu sopimattomalta, mutta kun minulle nämä tuntuvat niin käsittämättömältä jargonilta, joiden tarkoitusperä tuntuu piilevän enemmän niiden kehittelijoiden egoon liittyvissä asioissa kuin niiden todellisuusarvossa.

Psykologiassa, eli ihmisen psyykeessä, on kysymys välillä todella absrakteista asioista. Itse ainakin tykkään, kun absraktioita avataan "sanoittamalla" ne kirjallisin selityksin.

No siis minua lähinnä kiinnostaa kunka todenmukaisia nämä "sanoittamiset" ovat, ja mikä niiden aito hyöty on. Voisinhan minäkin ryhtyä kehittämään vaikka kuinka villejä teorioita mielen kiemuroista, mutta koska en ole tutkija, saisin vastaavista spekuloinneista todennäköisesti korkeintaan mielisairausdiagnoosin. Tutkijalla taas on mahdollisuus suoltaa vaikka millaisia teorioita, jos pystyy asian esittämään uskottavasti ja hänellä on tarpeeksi arvostusta. Teorian todenperäisyydellä ei taas välttämättä ole sen enempää todellisuuden kanssa tekemistä kuin minun kehittelemälläni teorialla. Ainoa ero on siinä, että tutkijan teorian puitteissa voidaan huonossa lykyssä aiheuttaa kärsimystä (ei tietenkään itsetarkoituksellista) isollekin ihmisjoukolle, jos teoria on ns. tuulesta temmattu, mutta minun kehittelemästäni teoriasta kärsin leimautumisen johdosta ainoastaan minä (jos kärsin) ja mahdollisesti lähipiirini.

Miksi näitä teorioita siis kehitellään? Onko taustalla pyyteetön kiinnostus tai halu auttaa, jolloin järeä kyseenalaistaminenkin kuuluu prosessiin vai onko tavoitteena saavuttaa meriittejä ja gloriaa sekä mahdollisesti tuottaa itselle turvallisuudentunnetta luomalla omaan todellisuusnäkemykseen rakennelmia, jotka kannattelevat omaa psyykeä?

Kyseessä on jäsentämisyritys länsimaisen tieteen tyyliin,
jolloin myös kyseenalaistaminen on olennaista.

Helmenkalastaja kirjoitti:Entä inkorporaatio?

Tutin imeminen?

Psykopatologia kirjoitti:Kyseessä on jäsentämisyritys länsimaisen tieteen tyyliin,
jolloin myös kyseenalaistaminen on olennaista.

Miten kyseenalaistaminen tapahtuu näissä jäsentämisyrityksissä?

Tämä kohta voi herättää lukijassa hilpeyttä, ja kielikukkanenkin siinä voidaan nähdä:

Kun kannibaali syö surmaamansa aivot tai sydämen...

Auttaisi, jos tekstissä sanottaisiin, että surmaamansa ihmisen aivot...