Kirjoittaja Psykopatologia » 03.05.2013 08:36
i n k o r p o r a a t i o,
oraalinen fantasia (ja käytäntö) suun kautta tapahtuvasta introjektiosta, psyykkisestä kannibalismista. Kun kannibaali syö surmaamansa aivot tai sydämen, hän ajattelee saavansa vainajan voiman ja viisauden. Sivistyneemmässä muodossa sama tapahtuu ehtoollisessa, jossa katolisten mukaan leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (transsubstantiaatio). Täten introjektio-inkorporaatiolla on käytössään normaali fysiologinen kanava. Muutenkin lapsi pyrkii suullaan ottamaan sisään kaikkea miellyttävää ja sylkemään pois epämiellyttävää. Kun sama tapahtuu mielellisesti, kyseessä on psyykkinen kannibalismi. – Inkorporaation esitti Freud vuonna 1915, kun hän kuvasi oraalista vaihetta kirjoituksessaan Triebe und Triebschicksale (S.E. XIV p. 138).
i n t r o j e k t i o
(lat. introiectio sisäänheitto), sisäistäminen, prossessi ja defenssi, jossa objekti otetaan itseen suhteellisen kokonaisvaltaisesti, "karvoineen päivineen". Introjektiolla yksilö saa itseensä objektin mielellisen edustuksen; introjisoitu objekti on subjektin introjekti. Introjektio kuuluu normaaliin lapsuudenkehitykseen mm. suojana separaatio-ahdistusta vas-taan. Tällöin äiti on introjektion maagisen fantasian avulla kuvitteellisesti läsnä vaikka olisi poissakin.
Myös psyykkisten organisaatioiden, esimerkiksi. yliminän, ajatellaan syntyvän paljolti introjektioiden kautta. Normaaleissakin rakkaussuhteissa rakastettu on introjisoitunut rakastavaisten sydämiin sisäisiksi objekteiksi, joiden kanssa käydään vuoropuhelua. Välillä introjektio tapahtuu oraalisesti inkorporoiden.
Introjektio on suhteellisen valikoimaton, ja ihminen sisäistää objektista niin "hyvät" (esimrkiksi rakkaus) kuin "huonotkin" (aggressio) puolet. Täten introjekti on eri asteisesti ambivalentti. Myöhemmin vallitsevammaksi tulee identifikaatio (samastaminen), jolloin ihminen ikään kuin valikoi, että tuossa ja tuossa suhteessa "haluan" olla esimerkiksi äidin kaltainen. Kliinisessä käytännössä introjektiota tavataan varsinkin vaikeissa, usein psykoottisissa introjektio-depressioissa.
Psyykkisesti introjektion vastapooli on projektio. Introjektio on (kieltämisen ja projektion kanssa) keskeisiä defenssejä psykooseissa (kun torjunta ja eristäminen ovat keskeisiä neurooseissa). Introjektiota ei aina selvästi eroteta identifikaatiosta. Kleiniläiset voivat kuvata esimerkiksi transferenssia introjektion ja projektion termein. – Introjektio-termin esitti vuonna 1909 Ferenczi (Introjektion und Übertragung). Hän katsoi, että oraaliset yllykkeet ja introjektio liittyivät usein neurooseihin (kun taas anaaliset ja projektio psykooseihin).
Pertti Luukkonen (2008): Kliinisen psykologian ensyklopedia.