Annamari S i p i l ä: K O L U M N I 30.4.2013?
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Suomi+ ... hitaat-e-8
Suomi tarvitsee lisää feministejä
Inhoan väärässä olemista, mutta vielä enemmän inhoan sitä, että olen oikeassa asiassa,
jossa haluaisin olla väärässä.
Puhumme lasikatosta.
Opiskeluaikoinani yli 20 vuotta sitten juuri kukaan naispuolisista opiskelutovereistani
(miehistä puhumattakaan) ei uskonut feminismiin eikä lasikaton olemassaoloon. Olin
niitä ainoita pahanilmanlintuja, jotka saarnasivat naisten urakehitystä haittaavan lasi-
katon vaaroista. "Ei koske meitä", sanoivat muut. "Työllä ja taidoilla pärjää, eikä suku-
puolella ole väliä."
Juhlin vappua tänään ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Jos hyvin käy, näen vanhoja
tuttuja, opiskelukavereita, lahjakkaita miehiä ja naisia.
Mitä naisista tuli? Juristeja ja ekonomeja, niin kuin miehistäkin. Johtajia, asiantuntijoita
ja yrittäjiä. Menestyviä huippuosaajia.
Naisista kuitenkin vain hyvin harva eteni aivan ylimpään yritysjohtoon, pörssiyhtiöiden
hallituksiin ja muille korkeimmille näköalapaikoille. Johtaja, kyllä. Toimitusjohtaja,
ei ainakaan isoissa firmoissa.
Nyt ohi nostetaan jo nuorempia ja kokemattomampia miehiä, naiset kertovat. Lasikatto
tuli kuin tulikin vastaan, kuin tyhjästä.
Viime viikolla Talouselämä-lehti julkaisi terävän kirjoituksen siitä, minkälaiset ovat naisten
menestymisen mahdollisuudet yritysmaailmassa.
Lähes puolet haastatelluista naisjohtajista oli sitä mieltä, että edes tulevalla naisjohtaja-
polvella ei ole samanlaisia mahdollisuuksia edetä urallaan kuin miehillä. Toistan: ei edes
tulevalla naisjohtajapolvella.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomi hukkaa yhä puolet potentiaalisista lahjakkuuksista.
Suomalaisen yritysmaailman vaiettu lasikatto on niin paksu, ettei sitä saa puhki koulutuksella
eikä työkokemuksella.
Tasa-arvoisuudellaan pröystäilevä Suomi onkin eräillä alueilla tasa-arvon kehitysmaa.
Suomalaiset ovat tuudittautuneet ajattelemaan, että meillä asiat ovat hyvin. Suomalainen
tasa-arvo on kuitenkin eräänlaista pientilalaisfeminismiä, jonka ydin on raadannan jakaminen
– ei vallan ja vaikutusvallan jakaminen.
Politiikassa tilanne on näennäisesti parempi, mutta vain näennäisesti. Eveliina Talvitien
tuoreessa kirjassa Keitäs tyttö kahvia johtavat naispoliitikot kertovat todellisuudesta eli
toistuvasta vähättelystä.
Tiistaina toimittaja Elina Grundström kirjoitti tällä palstalla vain miehiä jäsenikseen ottavasta
herrojen Keskiviikkokerhosta, jonka tilaisuuksiin pääministeri Jyrki Katainenkaan ei epäröi
osallistua.
Mitä Suomessa pitäisi sitten tehdä toisin? Aivan aluksi tulee tunnistaa tosiasiat: lasikatto estää
lahjakkaita naisia etenemästä.
Suomi tarvitsee myös A-luokan feministejä, äänekkäitä ja menestyneitä esikuvia, jotka
uskaltavat pitää meteliä epäkohdista. Nyt liian moni liike-elämän ja politiikan naisvaikuttaja
on mieluummin hiljaa.
Suomalaisten naisjohtajien pitäisi tulla ulos tasa-arvokaapista Facebookin johtajan Sheryl
Sandbergin tavoin.
Sandberg pysytteli kaukana feministin leimasta opiskeluaikoina ja uransa alussa. Kokemus
rohkaisi avaamaan silmät. Tuloksena on feministinen tunnustuskirja Lean In – naiset ja
menestymisen tahto.
Nyt Sandberg uskaltaa sanoa suoraan, että menestyminen ei tee naisista pidettyjä, toisin kuin
miehistä. Kunpa Suomessakin joku naisjohtaja uskaltaisi puhua yhtä rehellisesti.
Ennen kaikkea Suomessa pitäisi tajuta, että tasa-arvo on jotain aivan muuta kuin sukupuolen
mukaan jakautuneet työmarkkinat ja vuosikausien lastenhoitovapaat, jotka pudottavat naiset
köyhyysloukkuun.
Eivätkä vain naisia vaan ennen pitkää koko kansakunnan.
Britanniassa ekonomisti Alison Wolf esittää tuoreessa kirjassaan The XX Factor, kuinka parhaista
yliopistoista valmistuneet alfanaiset kilpailevat nyt huippupaikoista (ja -palkoista) alfamiesten
kanssa.
Brittinaisten suuri enemmistö (yli 80 prosenttia, Wolf kertoo The Spectator -lehdessä) sen sijaan
elää hyvin perinteistä naisroolia.
Miksi tämän sitten pitäisi kiinnostaa Suomessa? Siksi, että Britannian kokoisessa maassa alfamiesten
ja -naisten yhtäläinen työpanos yritysmaailmassa lisää suuresti kansantalouden kilpailukykyä.
Pienellä Suomella ei ole varaa lasikattoon. Huipulle pitää saada parhaat kyvyt eli lisää naisia.
Lasikatto ei häviä, vaikka sen olemassaolon kieltää. Ei 20 vuotta sitten eikä nyt.
Annamari Sipilä annamari.sipila@hs.fi Twitter: AnnamariSipila
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
_

