Rakkaus ja onnellisuus

[Lette]

Rakkaus ja onnellisuus
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2010;126(23):2689-91
Pekka Mustonen
Pääkirjoitus

George Vaillant kirjoittaa tässä numerossa rakkauden ja onnellisuuden kytköksestä perustaen esityksensä vuonna 1938 alkaneeseen Harvardin opiskelijoiden seurantatutkimukseen. Pysäyttävää on huomata, että Vaillant edustaa länsimaisessa luonnontieteellisessä tutkimuksessa radikaalia uutta ajattelua. Ennen 1950-lukua tällaista tutkimusta ei tehty, eivätkä tieteen rahoituksen järjestelmät ennen 2000-lukua ohjanneet selvittämään rakkauden, kiintymyksen ja sosiaalisten suhteiden yhteyksiä hyvään elämään, onnellisuuteen ja terveyteen. Yksilön onnellisuus ja hyvä elämä kuitenkin liittyy suoraan ja välillisesti yhteisön ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja menestykseen. Omituiseksi tutkimusintressin puuttumisen tekee se, että filosofit, runoilijat ja muut trubaduurit ovat pohtineet näitä asioita intensiivisesti koko kirjatun kulttuurievoluution ajan. Antiikin filosofien viisaudet ovat pysyneet voimissaan sukupolvesta toiseen ohjaten ihmisten ajattelua ja arvoja. Melkein kaikki muu onkin ympärillämme muuttunut ja paljon.

Vasta hiljan ennen vuosituhannen vaihdetta ohjausjärjestelmät, etenkin Yhdysvalloissa, alkoivat kohdentaa tutkimusrahoitusta edellä mainittujen yhteyksien selvittämiseksi. Eikä turhaan, sillä Vaillantin mukaan, rakkauteen, kiintymykseen ja sosiaalisiin taitoihin liittyvät muuttujat ovat ennustaneet tutkitussa opiskelijakohortissa parhaiten myös terveyttä ja hyvää elämää.

Positiivinen psykologia on Yhdysvalloissa Martin Seligmanin aloitteesta syntynyt uusi psykologian osa-alue (Mattila ja Aarnisalo, 2009). Sen tutkimus kohdistuu tekijöihin, jotka selittävät onnellisuutta ja hyvää elämää. Seligman yhdessä Mihály Csíkszentmihályin kanssa (2000) julisti, että psykologia ei tuota tarpeeksi tietoa siitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Heidän mukaansa psykologia on tutkinut runsaasti sitä, miten auttaa ihmisiä pääsemään henkisen pahoinvoinnin ikeestä normaaliin perustilaan, mutta ei juuri sitä, miten auttaa ihmisiä pääsemään perustilasta onnelliseen tai peräti kukoistavaan olotilaan.

Onnellisuudesta ja onnellisuuden avaimista tekee kuuman tutkimusaiheen onnellisuuden vahva yhteys myös pidempään ja terveempään elämään. Vaikuttava esimerkki Vaillantin Harvard-aineiston ohessa on ns. Nunna-tutkimus, jossa tutkijat saivat käsiinsä 180:n kohtalaisen vakioiduissa oloissa koko elämänsä eläneen nunnan nuoruuden päiväkirjat. Tutkijat arvioivat päiväkirjojen sisällön ja jakoivat ne neljään kategoriaan sen mukaan, miten elämänmyönteisiksi kirjoitusten sävy arvioitiin. Tuloksia purettaessa havaittiin, että nuoruudessaan myönteisimmin elämään suhtautuneet nunnat elivät keskimäärin lähes kymmenen vuotta pidempään kuin kielteisimmin suhtautuneet. Pessimisteistä 95 vuoden iän saavutti vain joka kymmenes, myönteisimmin elämään suhtautuneista joka toinen (Danner ym. 2001).

Positiivisuus onkin yksi keskeisimmistä ominaisuuksista, joka yhdistää ns. erittäin onnellisia ihmisiä (Fredrickson 2009). Vastaavia ominaisuuksia ovat muun muassa tyytyväisyys sosiaalisiin suhteisiin, kiitollisuus kaikesta saadusta, selkeät tavoitteet elämässä, kyky ja halu elää tässä hetkessä, kyky uppoutua työhön ja harrastuksiin sekä auttavaisuus elämäntaitona (Seligman 2003). Onnellisuudentutkijat sanovat, että noin 10 % onnellisuudesta riippuu ympäristötekijöistä, noin 40 % on opittavissa ja loput on periytyvää (Lyubomirsky 2008). Vaillantin havaintojen perusteella voisi päätellä, että edellä mainitut onnentaidot ammentavat lapsuudessa ja myös myöhemmin saadusta rakkaudesta ja kiintymyksestä ja johtavat taloudelliseen ja sosiaaliseen menestykseen sekä hyvään fyysiseen ja henkiseen terveyteen ja pitkään ikään (Vaillant 2002 ja tässä numerossa). Rakkaus, kiintymys ja hyvät sosiaaliset suhteet näyttävät "rokottavan" ihmisen vaikeuksia vastaan, kehittävän onnentaitoja ja auttavan elämään hyvää elämää. Vaillantin ja Mukamalin (2001) mukaan hyvä parisuhde 50-vuotiaana liittyy olennaisesti hyvään elämään 80-vuotiaana. Miksi siis meillä vahditaan ja hoidetaan hysteerisesti yli 50-vuotiaiden kolesteroliarvoja, kun kolesteroliarvot eivät Harvardin aineiston mukaan liity millään tavalla hyvään elämään 80-vuotiaana?

YLEn ja Kustannus Oy Duodecimin tuottama testi Elämä pelissä - Onnellisuuden salaisuus (http://yle.fi/elamapelissa/onnellisuustesti/onni.htm) mittaa suomalaisten onnellisuutta. Testin on tehnyt yli 130 000 ihmistä. Myös tässä aineistossa keskeisimmät "onnentaidot" eli asenteet ja toimintatavat, jotka ennustavat onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään liittyvät dramaattisen vahvasti sosiaalisiin suhteisiin, luottavaisuuteen, kiitollisuuteen ja tavoitteisiin (Langinvainio ym., julkaisematon havainto). Elämä Pelissä -ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella kehitettiin todennäköisimmän eliniänennusteen laskeva testi (http://www.yle.fi/elamapelissa/ep41/ep.php). Siinä käytetyn Finriski-algoritmin mukaan samaiset tekijät vaikuttavat eliniänennusteeseen. Edellisten vaikutus eliniänennusteeseen on samanveroinen kuin globaalisti tunnustetut riskitekijät, kuten tupakointi tai merkittävä ylipaino yhdistettynä korkeaan verenpaineeseen, epäterveelliseen ravitsemukseen ja liikunnan puutteeseen.

Eikö meidän pitäisi vihdoinkin myöntää ja kovaan ääneen, että antiikin filosofit, runoilijat, apostoli Paavali ja rohkeat romantikot olivat oikeassa jo aikojen alussa. Heillä ei vain ole ollut keinoja osoittaa intuitiota todeksi niin kuin ei tiedeyhteisöllekään ole tarjottu resursseja tutkia tieteellisesti uskoa, toivoa ja rakkautta. Miksi meillä ei ole kansallista rakkausohjelmaa? Miksi edesmenneelle kansanedustaja, runoilija Tommy Tabermanille säälinsekaisesti hymähdeltiin, kun hän vaati rakkauden edistämistä hallitusohjelmaan? Pitäisikö meidän puhua rakkauden sijaan kiintymyksestä ja hellyydestä, jotta ajatukset eivät karkaisi alati ahdistavan seksuaalisuuden alueelle? Kuinka nämä asiat voisi sitten erottaa toisistaan? Omistaako kirkko uskon, toivon ja rakkauden? Kun homoseksualismi politisoidaan, niin puoli valtakuntaa on sekaisin ja murheellisen luokaton keskustelu onnistutaan ohjaamaan siihen, onko kahden ihmisen välinen rakkaus väärin tai voivatko "oikein" rakastavat viisaudessaan myöntää "väärin" rakastaville ihmisoikeuksia. Miksi se ahdistaa, jos joku rakastaa?


Kirjallisuutta
Danner DD, Snowdon DA, Friesen WV. Positive emotions in early life and longevity: findings from the nun study. J Pers Soc Psychol 2001;80:804-13.
Fredrickson BL. Positivity: Groundbreaking research reveals how to embrace the hidden strength of positive emotions, overcome negativity, and thrive. New York: Crown 2009.
Lyubomirsky S. The how of happiness: a scientific approach to getting the life you want. New York: Penguin Press 2008.
Mattila AS, Aarninsalo P. Onnentaidot. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2009.
Seligman MEP. Authentic happiness: using the new positive psychology to realize your potential for lasting fulfillment. New York: Simon & Schuster 2003.
Seligman ME, Csikszentmihalyi M. Positive psychology. An introduction. Am Psychol 2000;55:5-14.
Vaillant GE. Aging well: surprising guideposts to a happier life from the landmark Harvard study of adult development. Boston: Little, Brown and Company 2002.
Vaillant GE, Mukamal K. Positive aging. Am J Psych 2001;158:839-47.

PEKKA MUSTONEN
LT, toimitusjohtaja
Kustannus Oy Duodecim
PL 874, 00101 Helsinki

[Psykopatologia]

(- -)
Pessimisteistä 95 vuoden iän saavutti vain joka kymmenes, myönteisimmin elämään suhtautuneista joka toinen (Danner ym. 2001).

Kun referaatti koskee koko kappaletta, tulisi merkitä näin:

Pessimisteistä 95 vuoden iän saavutti vain joka kymmenes, myönteisimmin elämään suhtautuneista joka toinen. (Danner ym. 2001.)

[Lette]

"Pitäisikö meidän puhua rakkauden sijaan kiintymyksestä ja hellyydestä,
jotta ajatukset eivät karkaisi alati ahdistavan seksuaalisuuden alueelle?"

Mielestäni tässä kiinnitetään huomiota ihmiselle tärkeään asiaan.
Seksin yksipuolinen korostaminen aiheuttaa ahdistusta ihmiselle,
mitä tälläkin palstalla on selvästi tuotu esille.

[Psykopatologia]

Varsinkin jos seksi on konflikti-alueita.

[Lette]

"Antiikin filosofien viisaudet ovat pysyneet voimissaan sukupolvesta toiseen ohjaten ihmisten ajattelua ja arvoja. Melkein kaikki muu onkin ympärillämme muuttunut ja paljon."

Sokrates sanoi: Ihminen ei tee tietoisesti pahaa.
Tehdäkseen pahaa, ihmisen on siis kiellettävä tietoisuutensa.
Tätä pidetään suurena oivalluksena

[Psykopatologia]

"
Antiikin filosofien viisaudet ovat pysyneet voimissaan sukupolvesta toiseen
ohjaten ihmisten ajattelua ja arvoja. Melkein kaikki muu onkin ympärillämme
muuttunut ja paljon."

Sokrates sanoi: Ihminen ei tee tietoisesti pahaa. [PP]
Tehdäkseen pahaa, ihmisen on siis kiellettävä tietoisuutensa.
Tätä pidetään suurena oivalluksena

En usko (vielä). Anna lähde!

[Lette]

SOKRATES JA ELÄMÄNTAITO
SÓCRATES E A ARTE DE VIVER, J.C. Ismael, 2004, Editora Agora

Sokrates (469-399 eKr.), yksi ihmisyyden suurimmista filosofeista, tutki mitä ihmisenä oleminen merkitsee. Hänen kiinnostuksensa ei kohdistunut olemassa oleviin tieteisiin eikä luonnontietoon vaan nimenomaan ihmiseen. Sokrates opetti, että synti on sitä että tietoisuus jätetään huomiotta, toisin sanoen että siitä ei välitetä ja että sielun puhdistaminen edellyttää välttämättä itsetuntemusta. Sokrates toi ”ihmisen sisimmän” filosofian piiriin.
Sokrateen mukaan ihmisen tärkein missio on itsetuntemus. Tunnistamalla ja nimeämällä hyveet tietoisesti, Sokrates muotoili kaikkein poleemisimman väitteensä:
Kukaan ei erehdy tai tee pahaa - tietoisesti.
Selitys: Voidakseen tehdä pahaa, ihmisen täytyy kieltää tietoisuutensa. Hän on voimakkaassa tunnetilassa, pois itsestään tai sitten hän perustelee itselleen miksi hänen täytyy toimia pahoin.
Mutta ihmisen tulee ottaa huomioon, että hyveet (joita ilman taitamattomuus ja pahuus vallitsee) tuskin voidaan opettaa ulkoapäin koska ne ovat itse asiassa olemassa latenttina sielussa, ja jotka voidaan tavoittaa ainoastaan jokaiselle ihmiselle välttämättömän perusteellisen itsetutkiskelun kautta. Tämä on perustava ehto sille, että elämä voidaan kokea arvokkaana.
Sokraattinen menetelmä perustelemiselle ts. argumentoinnille – tai haluttaessa voidaan sanoa opettamiselle – tarkoittaa, että yritetään saada ihmisiltä itseltään ne vastaukset, joita he eivät usko tietävänsä. Tämä saa heidät kohtaamaan oman tietämättömyytensä, joka voi viedä heidät sokraattiseen paradoksiin, jota seuraten he lopulta kokevat tietävänsä asioita. Tämän vuoksi julistamalla omaa tietämättömyyttään Sokrates teki myytin sanonnastaan – tiedän vain etten tiedä mitään.
Ei mitään liiallista ja tunne itsesi – ovat perustavanlaatuisia käsitteitä Sokrateen filosofiassa. Viisain on viisain juuri siksi että on tietoinen omasta tietämättömyydestään.

[Lette]

Tulee mieleen sotaneuroosit. Ihminen pakotetaan tappamaan, vaikka
hänellä on tietoisuus, että tappaminen on väärin.
Ihminen joutuu toimimaan tietoisuuttaan vastaan, eli kieltämään sen.
Tästä seuraa sisäisiä vaikeuksia ihmiselle itselleen. Tuttavani läheinen oli
Vietnamin sodassa ja sairastui psyykkisesti, hän ei kyennyt normaaliin
ihmissuhteeseen.
Tietoisuus on ihmisen sisäinen aisti

[Golden flower]

Kyllä tekevät tietoisesti pahaa. Ahnehditaan täysin tietoisesti rahaa, tehdään pahan jäljen esim. rakennuksissa laiskuutta ja/tai v:tuksesta. Kusetetaan ihmisia myös tietoisesti. Lista on pitkä.

On olemassa tiedostavaa tietoisuutta ja tiedostamatonta "tietoisuutta". Jälkimmäistä on luonnehdittu mielisairauden muodoksi joissain näkemyksissä. Onnellisuutta etsitään vääristä paikoista, se on valtavan inhimillistä, mutta aiheuttaa lähinnä kärsimystä. Ymmärrys puuttuu. Sekä useimmiten motivaatio ymmärtää.

[Lette]

Kyllä tekevät tietoisesti pahaa. Ahnehditaan täysin tietoisesti rahaa, tehdään pahan jäljen esim. rakennuksissa laiskuutta ja/tai v:tuksesta. Kusetetaan ihmisia myös tietoisesti. Lista on pitkä.

Kiitos vastauksesta Beth.
Ajatellaan vaikka myymälävarkautta.
Eräs ihminen, vaikka nainen, näkee myymälässä mieleisensä, kauniin
huivin. Hän ostaisi huivin, mutta hänellä ei ole rahaa.

Hänellä on tietoisuus, että varastaminen on väärin.
Jos hän menettelee tietoisuutensa mukaan, hän ei varasta huivia.
Jos hän kuitenkin varastaa huivin, hän toimii tietoisuuttansa vastaan,
eli kieltää tietoisuutensa.
Arkielämässä puhutaan omastatunnosta. Omatunto on ihmisen
eettinen tietoisuus.

Jo Raamatussa sanotaan, että ihmiselle on vahingollista toimia
omaatuntoaan vastaan.

[Golden flower]

^Entä jos nainen jättää huivin varastamatta ainoastaan sen takia, että pelkää jäävänsä varkaudesta kiinni? Eli nainen haluaisi pönkittää egoaan kauniilla huivilla, mutta pelkää, että jäädessään kiinni ego kokeekin kovemman kolauksen nöyryytyksen takia, eikä nainen uskalla ottaa riskiä. Eikö silloin ole kyse pelkästään pelkuruudesta?

[Lette]

^Entä jos nainen jättää huivin varastamatta ainoastaan sen takia, että pelkää jäävänsä varkaudesta kiinni? Eli nainen haluaisi pönkittää egoaan kauniilla huivilla, mutta pelkää, että jäädessään kiinni ego kokeekin kovemman kolauksen nöyryytyksen takia, eikä nainen uskalla ottaa riskiä. Eikö silloin ole kyse pelkästään pelkuruudesta?

Minusta tuntuu, että huomaamattasi sekoitat asioita.
Jos nainen ei varasta huivia, hän on tasapainossa, eikä hänen tarvitse
pönkittää egoaan. Yleisesti; hyvästä ei seuraa pahaa.

[Lette]

Varsinkin jos seksi on konflikti-alueita.

Seksuaalisuuden ylikorostaminen on vieraannuttamista. Ihminen, joka ajattelee, että seksuaalisuus
olisi ihmisen elämälle jotain ehdottoman välttämätöntä, keskeistä, aiheuttaa itselleen ongelmia.
Ihmiselle on paljon tärkeämpää syödä, levätä, opiskella, tehdä työtä, kuin esimerkiksi olla
seksuaalikontaktissa. Vaikka hän koskaan olisi seksuaalikontaktissa, ei se häntä tuhoa.
On tavallista ylikorostaa seksuaalisuutta, uskotaan, että lyhyt, ohimenevä nautinto olisi keskeistä elämässä.
Kyltymätön seksi on vain hetkellistä euforista nautintoa, sellaista ihanuudentunnetta, joka on aivan kuin liekki,
joka syttyy ja sammuu, mutta joka ei ole jatkuvuuden ja turvallisuuden tuntua.

Ihminen voi paeta tietoisuutta todellisuudesta seksuaalisiin fantasioihin, kokemuksiin tai elämyksiin
kyltymättömästi. Siis hakee eikä soisi löytävänsä, keskittyy seksiin. Ihminen hakee elinkumppania,
mutta ei kuitenkaan halua, että sellainen tulisi vastaan.

[Golden flower]

^^Käsittäisin niin, ettei asia ei vaan ole ollenkaan niin yksisoikoinen kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Tiedostaminen ei minun näkemykseni mukaan ole missään nimessä ole sääntöjen noudattamista, eli vaikka pääsääntöisesti varastaminen olisikin väärin, se ei sitä ole kaikissa tapauksissa (tässä tapauksessa toki vaikuttaisi siltä, että olisi). En oikein sikälikään ymmärtänyt esimerkkiäsi, että jos varastaminen ei käynyt naisen mielessä niin miten varastamattomuus olisi tiedostavaa toimintaa? Tiedostavuuteen liittyy mielen yllykkeiden havaitseminen ja niistä syntyneiden toimintaimpulssien noudattamatta jättäminen, jos toiminta ei ole eettisesti oikein eli ei ole omatunnon mukaista. Entä, jos naisella on rahaa huivin ostoon, olisiko sitten oikein vaan sen kummemmin miettimättä ostaa huivi? Mikä naisen motiivi on huivin ostolle, ja mitä kaikkea "pitäisi" miettiä ennen ostoa?

[Psykopatologia]

(- -)
Ihminen hakee elinkumppania,
mutta ei kuitenkaan halua, että sellainen tulisi vastaan.

Olisi kannattanut vain jatkaa unia.

[Lette]

Golden flower:
"^^Käsittäisin niin, ettei asia ei vaan ole ollenkaan niin yksisoikoinen kuin äkkiseltään voisi kuvitella.
"Tiedostaminen ei minun näkemykseni mukaan ole missään nimessä ole sääntöjen
noudattamista..." Ei tietenkään ole!

Esimerkki alkoholistista:

1. Jos alkoholisti hyväksyy tosiasian, että hän on alkoholisti, toipuminen siitä alkaa.

2. Jos alkoholisti ei hyväksy totuutta, että hän on alkoholisti, vaan kieltää sen,
hän ei tule toipumaan alkoholismistaan.

1. tapauksessa hyvä on totuuden myöntäminen. Siis hyvästä seuraa hyvää.
2. tapauksessa totuuden kieltäminen on paha asia. Siis pahasta ei seuraa hyvää.

Tietoisuus on syvällinen asia ihmisessä ja noudattaa omia lakejaan.
Hyvästä ei seuraa pahaa eikä pahasta hyvää.

[Golden flower]

^Minun käsitykseni on, ettei ihminen pysty millään määrittelemään hyvää ja pahaa kuin ainoastaan oman tiedostamisen ja etiikan kautta. Koen kuitenkin vahvasti, että olen velvoitettu tekemään omaan tiedostamiseeni perustuvia eettisesti kestäviä päätöksiä toimintani suhteen aina parhaani mukaan. Näin on, koska olen vastuussa tekemisistäni. Tämän vuoksi en voi perustaa toimintaani ulkoisiin sääntöihin, toki voin ne ja usein ne kannattaakin toiminnassa huomioida, mutta heti, jos alan noudattaa jotain sääntöä ulkokultaisesti noudattamaan, kyse ei ole muusta kuin vastuun pakoilemisesta.

Esimerkki alkoholistista:

1. Jos alkoholisti hyväksyy tosiasian, että hän on alkoholisti, toipuminen siitä alkaa.

2. Jos alkoholisti ei hyväksy totuutta, että hän on alkoholisti, vaan kieltää sen,
hän ei tule toipumaan alkoholismistaan.

1. tapauksessa hyvä on totuuden myöntäminen. Siis hyvästä seuraa hyvää.
2. tapauksessa totuuden kieltäminen on paha asia. Siis pahasta ei seuraa hyvää.

Tietoisuus on syvällinen asia ihmisessä ja noudattaa omia lakejaan.
Hyvästä ei seuraa pahaa eikä pahasta hyvää.

Olen samaa mieltä siitä, että muutokset tapahtuvat täydellisen hyväksymisen kautta, mutta edelleenkin olen silti sillä kannalla, ettei asia mene ihan noin suoraviivaisesti kuin esität. En usko, että ihminen on mitenkään kykenevä määrittelemään absoluuttista hyvää ja absoluuttista pahaa. Siksi tavallaan olet oikeassa sanoessani, että hyvästä ei seuraa pahaa eikä pahasta hyvää, mutta ainoastaan sen vuoksi, ettei niitä pysty määrittelemään (paitsi oman toimintansa suhteen). Tällöin ihmiselle ei voi tapahtua hyvää eikä pahaa vaan asioita, jotka lähtökohtaisesti ovat neutraaleja. Tietoisuus ei rajoitu ihmiseen vaan ihminen on "muoto", jolla on tietoisuus kuten kaikella muullakin tässä maailmankaikkeudessa.

[Psykopatologia]

Minusta kahvikupilla ei ole tietoisuutta, ei myöskään autinkokunnalla.

[Golden flower]

^Sinulla on tietenkin oikeus mielipiteeseesi.

Minä en voi varmuudella sanoa onko ko. asioilla tietoisuutta vai ei, vai onko kyseessä eri muodossa oleva tietoisuus, mutta kuinka suuri merkitys asialla loppujen lopuksi on? En tiedä myöskään onko Jumalaa olemassa vai ei, mutta koen, että on todennäköisempää, että "jumaluus" on tietoisuudessa ja rakkaudessa kuin, että olisi jonkinlainen ulkoinen "hahmo" Jumala.

Pahoittelen, näitä asioita on hyvin vaikea selkeästi yrittää selittää.

[Psykopatologia]

Eihän kultakukkakaan asiaa väitä tietävänsä.
Hänen tietoisuutensa tuntuu kuitenkin sanan kautta näyttäytyvän minulle.