Kirjoja
Paha tieto ja hyvä myytti
Petteri Pietikäinen
TIETEESSÄ TAPAHTUU
Janne Kivivuori: Paha tieto. Tieteenvastainen
ajattelu antiikista uusimpiin kiistoihin. Nemo,
Helsinki 2003. 197 s.
Sanotaan että tieto lisää tuskaa. Jos tämä pitää
paikkaansa, voiko puolestaan ”epätieto” vähentää
tuskaa tai jopa lisätä mielihyvää? Perinnöllisyystieteilijä
Petter Portin totesi tämän lehden
numerossa 4/2003 että psykoanalyysi on ”pragmaattisen
totuusteorian valossa tosi” koska se
”toimii” (2003, 42). Psykoanalyysissa ei siis ole
keskeistä sen teoreettisten väitteiden totuudellisuus
vaan sen oletetut hyvät seuraukset. Entä sitten
päinvastainen tilanne, ”pahan tiedon” tuskaa
lisäävä vaikutus? Jean-Paul Sartre oli sitä mieltä,
ettei Stalinin vankileireistä pitäisi puhua julkisesti
”jotta Billancoutin autotehtaan työläiset eivät
vaipuisi epätoivoon” (Malia 2000, xvii). Tieto Stalinin
leireistä oli ”vaarallista tietoa” joka tuli salata
kansalta.
Platonin ohella myös monet muut antiikin
ajattelijat tukivat ajatusta hyvään myyttiin uskomisen
myönteisistä yhteiskunnallisista vaikutuksista.
Hyvä myytti oli hyödyllinen sosiaalisen
kontrollin väline, ja antiikista aina uusimpaan
aikaan asti monet ajattelijat katsoivat, että jumalusko
oli erityisen tärkeä hyvä myytti. Uskonnon sosiaalista merkitystä korostavat ajattelijat
eivät välttämättä itse uskoneet jumaliin, mutta
vain yhteiskunnan eliittiryhmät saattoivat
omiensa joukossa epäillä jumalien olemassaoloa
- kansalle sen sijaan oli syötettävä pajunköyttä
jumalista ja uskonnollisten käytäntöjen tärkeydestä.
Sen sijaan, että hyvän myytin arveluttavasta
perinteestä olisi luovuttu, on viimeisen sadan
vuoden aikana noussut liuta uusia myyttejä, kuten
jamesilainen pragmatismi, jungilainen syvyyspsykologia,
Hans Vaihingerin fiktionalismi,
natsismi, kommunismi, erilaiset New Age-myytit
(esim. Gaia-myytti) sekä myyttifeminismi.
1900-luvun myytit eroavat esimoderneista myyteistä
siten, että niiden tarkoituksena ei enää ole
toiminnan rajoittaminen vaan toiminnan tuottaminen:
myyttien tuli innostaa ihmisiä tietynlaiseen
toimintaan, kuten vallitsevan järjestyksen kumoamiseen
(kommunismi, natsismi) tai syvyyspsykologisen
terapiaan ja itsetutkiskeluun, jonka
luvattiin johtavan autenttisuuteen ja psyykkiseen
eheyteen.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/036/Pietikainen.pdf
