Realiteettitaju

[Psykopatologia]

Ei ole "objektiivista" ulkoista tai sisäistä maailmaa; kaikki on vain kokemusta.
(Maailmassa ei myöskään ole värejä.)

Jos olet masentunut, tehtaan piiput syytävät paskaa taivaalle.
Jos olet rakastunut; tehtaan piiput vaikkapa luovat vaurautta.

[Psykopatologia]

Enhän minä väitä, että ulkomaailmaan ei olisi olemassa yms.

[Mirri]

Tämä sarjis oikeastaan kertoo sen, miksi minustakin vakavasti masentuneilla on (inho)realistinen todellisuudentaju. Terve ihminen, ehkä terveiden defenssien suojaamana, ei nukkumaan mennessä pohdi mitä yön aikana kaaosteorian ohjaamassa maailmankaikkeudessa tapahtuu. Masentunut suhtautuu asiaan selvästi realistisemmin: mitä vaan voi yöllä tapahtua ja ehkäpä aamulla en herää - tai vielä pahempaa olisi, jos heräisin vielä nykyistäkin kurjempaan todellisuuteen tms.

Tervettä ihmistä tavallaan suojaa lievä hysteria ym normaalin ihmisen defenssinä - eihän siitä mitään tulisi, jos jatkuvasti kelaisi worst case scenarioita. Masentunut taas on (inho)realisti ja hän on varsin hyvin selvillä pahimmista mahdollisista vaihtoehdoista.

Niin no, voihan tervekin ihminen olla tietoinen, mutta toisin kuin masentunut, terve on tietoinen myös parhaimmista mahdollisista vaihtoehtoista - eräänlaista tervettä (defenssinomaista) oppurtinismia siis.

Voisi kait sanoa, että masentuneen otanta vaihtoehdoista on vinoutunut ja/tai liian suppea - terveellä on otanta ainakin riittävän laaja, mutta ehkä terveiden (siis tarpeellisten) defenssien ohjaamana "vinoutunut" painottamaan positiivisia vaihtoehtoja enemmän kuin negatiivisia vaihtoehtoja.

Minuun tuo Kahvin kirjoitus kolahti - ja hymyilyttikin. Olen usein sanonutkin olevani inhorealisti, ja depressiopotilas olen.

Mielestäni Kahvi kertoi osuvasti millaista masentuneen ihmisen realismi on - tai voi olla. Se kyllä on ihan oikeasti realismia, mutta vinksahtaa kovin herkästi vääristyneen inhorealismin puolelle, jolloin negatiiviseen ajatteluun taipuvainen masentunut ei otakaan huomioon myönteisiä mahdollisuuksia, jotka kuitenkin ovat (voivat olla...) yhtä realistisia kuin huonotkin mahdollisuudet.
Depressiopotilaan ajattelun ja kokemusmaailman painopiste siirtyy todellisten ja olemassa olevien negatiivisten asioiden puolelle niin, että myönteiset asiat ja mahdollisuudet aivan kuin lakkaavat olemasta - tai ainakin pienenevät niin, että niitä on vaikea havaita ja uskoa tosiksi.

Depression keskellä realiteettitaju säilyy, muttei ole ihan kohdallaan...

[Psykopatologia]

U s e i m m i t e n yöllä EI tapahdu mitään.

Kaaosteoria toimii vain päivällä.

[Mirri]

Ehkä yön pelkääminen kertoo, ettei realiteettitaju ole ihan kohdallaan, vaan vääristynyt ja mennyt vähän vinksalleen. Kuten depressiopotilailla usein, vaikka ovatkin realiteettitajuisia sillä tavoin, etteivät ole psykoottisia.

[Psykopatologia]

Kontrolli tai kontrollin tunne heikkenee tai puuttuu yöllä.

[Jail]

Realitettitaju ei minulla kovin hyvä. Pelkään öitä ja nukkumaan menoa.
Hukun päivisin päiväunelmiin.
Mutta olenkin umpikahjo.

[Psykopatologia]

Naiivia solipsismia Pertti. Kyllä timpuri tietää.

Tässä on toinen tyypillinen keskustelematon.

Kusee reunoille ja sitten häipyy.